Fandom: Ruma kreivitär
Otsikko: Kirje Etelä-Afrikan auringon alta
Tekijä: Haruka
Päähenkilö: Dorotea Gyllenfalk
Genre: Draama, pieni angst, oneshot, OOC
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Dorotea ja Ruman kreivittären maailma kuuluu Kaari Utriolle. En saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta eikä tarkoitukseni ole loukata ketään.
A/N: Olen aina pitänyt Kaari Utrion kirjoista, etenkin ”Rumasta kreivittärestä” ja sen hahmoista. Luin kyseisen kirjan tuossa pari päivää sitten pitkästä aikaa ja rupesin mielessäni miettimään, mitä jos kirjoittaisin kyseisen kirjan hahmoista muutamia ficcejä/raapaleita yms. , siitä, mitä heille kävi kirjan tapahtumien jälkeen. Tämä Dorotean kirje isosiskolleen Julialle Suomeen tulee olemaan ensimmäinen näistä ficeistä, jonka kirjoitan ja tämän tarkoituksena on herätellä jälleen jo ainakin kuukauden verran uinunutta inspiraatiotani.
Dorotea oli mielestäni kirjassa todella lapsenomainen hahmo, mutta tein tähän ficciin hänestä kypsemmän ja vastuuntuntoisemman, olihan hän alusta alkaen mukana kirjan tapahtumissa ja mielestäni hän ansaitsi kehittyä hahmona.
Jos joku lukee tämän, olisi kiva kuulla kommenttia.
Hei Julia, rakas sisareni!
Monta kertaa olen hillinnyt haluni kirjoittaa sinulle ja kertoa, miten päädyin siihen ratkaisuun, jonka lopulta tein Thomasin kanssa, mutta nyt uskallan viimein tehdä sen. En ole koskaan ollut niin nopea tai edes hyvä kirjoittamaan kuin sinä olit vielä asuessamme yhdessä saman katon alla. Olen aina ollut parempi ompelemaan ja kirjailemaan, senhän sinä, sisareni tiedät.
Toivottavasti olet asettunut uuteen kotikartanoosi miehesi kanssa ja perustanut perheen, jollaisesta minä vain sain haaveilla, kun haaveeni kariutuivat yksitellen viime syksynä. Itken vieläkin välillä muistaessani, miksi minun piti tehdä tämä ratkaisu, tulla tänne miehen kanssa, jota tuskin tunsin. En tunne häntä vieläkään kovin hyvin, mutta se, mitä olen saanut selville, tulee varmasti järkyttämään sinua, sisareni.
Thomasin oikea nimi ei ole Thomas. Hän on George Dell, huijari, joka ryösti Filip Adelheimin, entisen kihlattuni, Oton isän, omaisuuden. Olin sanaton ja järkyttynyt, kun hän eräänä iltana kertoi minulle kävelyllämme puutarhassa, kuka on ja mistä on saanut matkarahat tänne. George sai rauhoitella minua ainakin pari seuraavaa viikkoa, vakuutella, ettei vahingoittaisi minua millään tavalla, koska olen hänelle tärkeä ja hyvin rakas, kun suostuin lähtemään hänen kanssaan näinkin kauas. Nukuimme sen ajan eri huoneissa ja kuuntelin seinän takaa hänen yskimistään sydän täynnä kaipausta ja epätoivoa, joka hiljalleen muuttui huoleksi Georgen terveydentilasta. Itsekään en ollut viime syksynä missään hyvässä kunnossa, mutta täällä lämmössä olen kerännyt voimia ja vain yrittänyt nauttia siitä, mitä minulla on. George keskustelee päivittäin lääkärinsä kanssa. Hän on neuvonut minua olemaan rasittamatta itseäni liikaa, vaikka hänen itsensä pitäisi olla aloillaan paljon enemmän kuin minun.
Muuten minulla on kaikki hyvin täällä, vaikka olen itkenyt ja tuntenut oloni välillä ulkopuoliseksi, kun en osaa vielä kunnolla vierasta kieltä, englantia. George opettaa minulle pari tuntia päivässä englantia ja puhuu jonkin verran ranskaa, jolla kommunikointi onnistuu huomattavasti paremmin. Hän sanoo minun kehittyvän päivä päivältä enemmän englannissa.
Minun on myös pakko tunnustaa sinulle yksi asia: odotan meille lasta. Minä, joka kuvittelin vielä viime syksynä olevani kelpaamaton mihinkään, yhdellekään miehelle (etenkään Otolle). Jos kaikki menee hyvin, lapsen on määrä syntyä ensi keväänä. Sukupuolta lääkärit eivät vielä tiedä, mutta toivon sen olevan terveempi kuin kumpikaan meistä on ollut tähän mennessä. George toivoo kuitenkin, että se olisi poika, sillä pojasta on meille enemmän hyötyä. George voi opettaa pojalle kaikkea hyödyllistä tekniikasta, siitä, mitä hän on oppinut ennen kuin ryhtyi huijaamaan ihmisiltä heidän omaisuuttaan.
Säädystä putoaminen oli kauheinta, mitä minulle on tapahtunut. Täällä kukaan ei kuitenkaan katso minua samalla lailla kuin kotimaassamme: täällä olen vain yksi tyttö muiden joukossa, en kerjäläiskreivitär, joka eli sukulaistensa armopaloilla ja sai hävetä syntyperäänsä, omaa isäänsä, joka tuhosi omaisuutemme. Sinulle en ole katkera, olethan jaksanut olla tukenani, kun meillä oli vaikeaa ja jouduin kuuntelemaan sukulaistemme valituksia.
Jos olet nähnyt Oton jossain, pyydän, ettet näytä hänelle tätä kirjettä. En tiedä, miten kauhean mellakan karkaamisemme aiheutti koti-Suomessa, mutta toivon, että asiat siellä on kuitenkin saatu järjestykseen naimisiin menosi jälkeen.
Ajan mittaan kirjoitan sinulle enemmän kuulumisia täältä ja lupaan maalauttaa lapsestamme muotokuvan, mikäli sellainen ei täällä ole kovin kallista ja löydämme sopivan taiteilijan, jolla teettää kuvan. Toivon sinulle ja miehellesi Antonille tämän kirjeen myötä kaikkea hyvää ja toivon myös, ettet ole liian huolissasi minusta.
Pikkusiskosi Dorotea Dell, omaa sukua Gyllenfalk.
