Ficin nimi: Pronswood, paikka sinulle
Kirjoittaja: Rin
Tyylilaji: Drama, angst jotain tällästä...? +Horror, fantasia
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Jonkinlaista väkivaltaa, ainakin yks kuolema, "eläinko(k)e(ita)", ihmisten paloittelua yms.
A/N: Kauhea inspiraatio iski kun pelasin yhtä peliä. En mä tiedä mikän tän idea oikeen on, ehkä jonkinlainen esittely tulevalle isommalle tekstille? Maybe... En tiiä täs ois kuitenkin raapaleita for you.
Älkää syökö! xd
~o0o~
Ben [200 sanaa]
Aallot ovat isompia kuin luulinkaan. Eivät ne rannasta näyttäneet näin pahoilta, jos olisin tiennyt, en olisi lähtenyt. Nyt oli vain pakko päästä takaisin maihin hengissä.
Valtava aalto tiputtaa mut surffilaudalta mereen. Samalla onnistun lyömään pääni laudan reunaan ja tunnen kuinka suolainen vesi kirvelee tuoreessa haavassa. Vesi värjäytyy ympäriltäni punaiseksi ja raajoja alkaa heikottaa. Ne eivät jaksa enää räpiköidä kohti pintaa vaan huojuvat rentoina paikoillaan. Tämä olisi loppu, pinnalle ei olisi enää paluuta.
Keuhkoja puristaa hapen puute ja tuntuu kuin ne kasaantuisivat läjään. Pinnalta tuleva valo vähenee koko ajan kun vajoan kohti pohjaa.
*
Avaan silmäni varovasti ja tajuan olevani edelleen meren pohjassa. Mitä tapahtui? Miksi mä olen vielä hengissä? Mun piti kuolla, mun piti hukkua näihin aaltoihin. Keuhkoja puristaa taas pienesti ja lähden nopeasti räpiköimään kohti pintaa.
Merenpinta on tyyni ja missään ei näy ihmisiä. Uin nopeasti rantaan ja istuudun hiekalle. Yön pimeydessä huomaan vähän matkan päässä olevan kyltin ja menen sen luokse.
”Lepää rauhassa, Ben.”
Mitä vittua? En mä ole kuollut tai no mä luulin, että olen, mutta en ole.
Kyltin vieressä on muutama kynttilä ja kortti. Mä olen kaikille siis kuollut?
Katson käsiäni, jotka ovat sinertävät. Mä olen ihan kokonaan vaalean sininen!
Samalla huomaan hiekassa viestin:
”Pronswood, paikka sinulle.”
~o0o~Shei [200 sanaa]
Mä en ymmärrä mitä mä olin tehnyt väärin. Silti kaikki haukku ja kiusas mua. Minkä mä sille mahdoin, että pystyin kertomaan tulevaisuudessa tapahtuvia asioita, jotka vielä kaiken lisäksi toteutuivat? En yhtään mitään.
Äiti käski mun vaan lopettaa ja kun en pystynyt lopettamaan se laitto mut lastenkotiin, jossa oli joku psykiatri. Se kyseli multa aina ihan tyhmiä, joihin mä kuitenkin vastasin parhaani mukaan. Mä ajattelin, että pääsisin näyistä eroon ja voisin mennä takaisin äidin luokse. Vielä mitä!
Täällä mä istun vieläkin sen psykiatrin kanssa. Näkyjä tulee edelleen, ei tosin niin paljon kuin ennen, mutta mä pystyn siirtämään niiden näkemistä vähän eteenpäin ja katsoa ne kun mä olen yksin eikä kukaan välitä.
Pelottavinta sen tässä on sen lisäksi, että ne näyt toteutuvat, on se, että mua seuraa joku tyyppi. Se kirjottelee kaikkialle samaa viestiä. Se alko mun ekasta näystä vuos sitten. Joka paikassa lukee: Pronswood, paikka sinulle.
*
Taas oli yks kallon kutistajan tunti ohi ja menin suoraan sänkyyn. Näiden tuntien jälkeen väsyttää aina ihan sikana.
Olin jo ummistamassa silmiäni kun huoneen toisella laidalla oleva tietokone alkoi hurisemaan. Nousin vaivalloisesti ylös ja kävelin tietokoneen luokse. Katselin pimeää näyttöä hetken kunnes siihen aukesi joku sivu. Ylälaidassa luki Pronswood. Tällä kertaa mä lähtisin pois täältä.