kirjoittaja: jaina
ikäraja: S
genre: draama
hahmot: Neville 19.1 (muita tulossa)
©: en omista HP-maailmaa! / i do not own the HP world!
&: Tämä ei tavallinen ficci. Tämä sisältää tällaisia haastatteluita Päivän Profeetasta. Mun on tehnyt mieli kirjoittaa tällaista jo jonkin aikaa. :-D Nyt ekana on vuorossa Neville Longbottomin haastattelu.
NEVILLE LONGBOTTOMIN KOULUAJAT JA LAPSUUS
kirjoittanut Marie Key
Olipa kerran poika, nimeltään Neville Longbottom, joka oli mukana vuosisadan suurimmassa velhotaistelussa ja teki ratkaisevan liikkeen lordi Voldemortin tuhoamisessa. Tämä Neville sattui olemaan haastateltavani ja antoikin minulle erittäin yksityiskohtaisen ja mielenkiintoisen haastattelun lapsuudestaan. Tämä artikkeli julkaistaan siis hänen luvallansa.
Neville syntyi heinäkuun 30. päivä tunnetuille auroreille, Alice ja Frank Longbottomille. Poika syntyi siis velhoperheeseen ja siten on myös puhdasverinen velho itsekin. Jokainen tuntee tarinan Bellatrix Lestrangesta kiduttamassa Longbottomeita. Tämän seurauksena Neville asui koko lapsuutensa ja koulu-uransa isoäitinsä, Augusta Longbottomin, kanssa.
”Kuuntelin aina muiden puheita vanhemmistaan. Tylypahkalaiset eivät tienneet paljoakaan ensimmäisen velhosodan tapahtumista, joten totuus vanhemmistani jäi piiloon pitkäksi aikaa. En ikinä hävennyt heitä, mutta ujostelin silti totuutta. Moni ihmetteli mummillani asumista.”Neville aloitti opintonsa Tylypahkassa ja lajiteltiin Rohkelikon tupaan. Rohkelikot ovat tunnettuja rohkeudestaan, lojaalisuudestaan ja puolustautumisesta. Neville kuvailee itse, että ei odottanut pääsevänsä Rohkelikkoon.
”En ikinä ajatellut Rohkelikkoa vaihtoehtona. Tunsin oloni tuohon aikaan hyvin typeräksi ja mitättömäksi. Mummi ja muut sukulaiset luulivat pitkään minun olevan surkki, kunnes onnistuin laskeutumaan sulavasti jaloilleni sen jälkeen kun minua roikotettiin ikkunasta. Minusta tuntui, etten oikein sopinut mihinkään tupaan. Moni ikätoverini ihmettelikin aluksi tupaani. Luihuiset yleensä nälvivät minulle.”Ensimmäisen kouluvuotensa lopussa Neville ansaitsi tuvalleen kymmenen tupapistettä. Albus Dumbledore antoi ne itse Nevillen vastustaessaan ystäviään Harry Potteria, Hermione Grangeria sekä Ronald Weasleytä. Niistä Neville on ollut ylpeä kaikki nämä vuodet.
Neville kuvailee lapsuuden minäänsä kömpelöksi ja huonomuistiseksi. Hän sai lahjaksi muistipallon, joka vaihtoi väriä punaiseksi (merkki unohtamisesta). Hän tosin oli unohtanut sen, jonka oli unohtanut. Kolmantena kouluvuotenaan hän päästi vahingossa Sirius Mustan Rohkelikon tuvan sisään.
”Se oli vahinko! [nauraa]
Saimme uuden taulun tuvan portiksi, ja sillä taululla oli aina taipumusta vaihtaa salasanoja. Minä siis kysyin ennakkoon salasanat ja kirjoitin ne tietysti lapulle. Harmi vain, että unohdin lapun lojumaan. [nauraa enemmän ja ottaa siemauksen yrttikahvistaan]
Professori McGarmiwa ei eritoten ilahtunut sitä.”K: Koitko ikinä olevasi yksinäinen tai kiusattu?
”En oikeastaan. Tai siis, se näytti kyllä siltä muiden silmiin, ihan varmasti näytti. En kuitenkaan itse tuntenut yksinäisyyttä… Toisiaan minun olisi tehnyt mieli olla enemmänkin ystävien kanssa, mutta rakastan yksinoloa. Luin paljon Tylypahkassa ja kesälomilla kirjallisuutta, kaunokirjallisuudesta jästien tietokirjoihin. Totta kai minua syrjittiin koulussa, kun en ollut yhtä terävä kuin muut, mutta opin ystävältäni Hermione Grangerilta, että ilkeät pitää antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. [demonstroi]
Jotkut piikittelyt satuttivat, mutta näin 30-vuotiaana olen jopa jossain määrin kiitollinen niistä. Sitä paitsi pystyin aina tukeutumaan Harryyn [Potter]
ja Hermioneen.”K: Minkälainen oppilas olit koulussa?
”Niin kuin edeltä käykin jo ilmi, niin en kovin hyvä. Hurahdin yrttitietoon ja sainkin siitä U:n VIP-kokeissa. En osannut tehdä kaikkia läksyjä, mutta yritin aina parhaani. Olin myös aika kelvollinen loitsuissa. Ainoa aine, jossa olin täysi floppi, oli tietysti taikajuomat. Professori Kalkaros… [hytisee ja saadessaan toimittajaan silmäkontaktin, naurahtaa]
Hän pelottaa minua vieläkin. Neljäntenä kouluvuotenani meille tuli opettamaan ’professori’ Vauhkomieli. Hän oli hieman kammottava, mutta olihan siihen sitten syykin. Hän tosin antoi minulle erään kivan kirjan yrteistä.”Viidentenä kouluvuotenaan Neville osallistui Albuksen Kaartiin, salaiseen järjestöön, jossa oppilaat harjoittelivat käytännön loitsuja. Neville kuvailee niitä aikoja hyvin hauskoiksi, hymy huulillaan. Hän oppi paljon uutta ja oli iloinen saadessaan olla ystäviensä kanssa ja odottaa jotain. Kouluvuoden lopussa hän pääsi osalliseksi johonkin, josta kirjoitettiin pitkään
Päivän Profeetassa.
”Se juttu pisti koko meidän joukon kartalle. Lehdet kirjoittivat siitä koko kesän. Olimme Taikaministeriössä salaisuuksien osastolla. Koko juttu ennustuksesta pisti kaikki ihan sekaisin… Olimme haastateltavina toisten oppilaiden toimesta kuudennen kouluvuoden alun. [hymyilee ja hörppää lisää kahvia]
Olihan se ihan jännää, sillä en ollut ikinä saanut mitään huomiota – en tietenkään ollut kaivannut sitä, mutta kun sitä sitten sai… No, olihan se ihan mukavaa. [hymy muuttuu salaperäiseksi]
Professori Kuhnusarvio jaksoi kysellä meiltä siitä.”Seitsemäs kouluvuosi oli Nevillelle hänen sanojensa mukaan inhottava, mutta ”samalla myös palkitseva”. Tylypahka oli kuolonsyöjien vallassa ja Albus Dumbledoren tappaja, Severus Kalkaros, oli sen rehtorina. Niihin aikoihin ei vielä tiedetty, että Kalkaros itse asiassa olikin hyvien puolella. Neville järkyttyi aluksi kuullessaan miehen oikeasta identiteetistä. Harry Potter piti huolen, että miehen [Kalkaroksen] todellinen minä selviää koko velhomaailmalle.
K: Tuhosit hirnyrkin, käärmeen. Miten tapahtuma muutti sinua? Miten olet nähnyt itsesi sen jälkeen? Puheittesi perusteella itsetuntosi oli ollut lapsena huonohko.
”Se oli oikeastaan yksi tärkeimmistä tapahtumista tähän asti. Olin jo aikuistunut, olin 17-vuotias. Olimme asuneet Tarvehuoneessa, olin saanut muutamat lisäkilot tiputettua ja tunsin oloni oikeastaan aika itsevarmaksi. Albuksen Kaarti muutti minua. Viides kouluvuosi oli minulle hyvin ratkaiseva. Sen jälkeen itsetuntoni kasvoi ja vahvistui. Käärmeen tuhoaminen… No, se symboloi sitä kaikkea. Samalla se viimeinen osa sitä vanhaa Nevilleä tuhoutui. Tulen aina olemaan se sama poika, joka on hieman kömpelö, mutta itsevarmuuteni muute tuhoutui. [katsoo haastattelijaa silmät suurina, takkatulen palaessa niissä]
En oikein osaa selittää sitä. Olen aina ollut niin huono puheissa. Olen kuitenkin vahvempi. Albuksen Kaarti johti minua siihen päivään, jolloin tuhosin viimeisen hirnyrkin.”K: Uhmasit ja pidit puheen kuolonsyöjien ja Voldemortin edessä. Mitä kertoisit siitä?
”Olen ylpeä itsestäni. Puhuin kaiken sen puolesta, jota arvostan. Puhuin Harryn puolesta.”Nykyään Neville toimii Tylypahkan koulussa yrttitiedon opettajana. Se oli hänen lapsuutensa toiveammatti.
Mitä terveisiä sinulla on Päivän Profeetan lukijoille, Neville?
”Sinun ei tarvitse olla paras, eikä sinulla tarvitse olla suurta ystäväjoukkoa ympärilläsi. Hyväksy virheesi – ja anna niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Taistele äläkä luovu siitä, mistä pidät.”Kiitos paljon haastattelusta, Neville!
