Kirjoittaja:Mrs.Potter
Ikäraja: S
/Angelina lisäsi otsikkoonTyylilaji.Lähinnä Flyffy
Fandom:Pieni Merenneito
Paritus:Pieni Merenneio/OFC
Vastuuvapaus: Pienen Merenneidon omistaa H.C.Andersen.Enkä minä saa kyhäelmistäni pennin latia,omaks:i huvikseni kirjoittelen
Tiivistelmä
Merenneito näkee, tytön sydän on pirstoutunut,mutta siitä huolimatta tyttö on kaunis. A/N:Eka finissä julkaistu ficcini, olkaa armollisia,pliis.Eli siis.Tämä osallistuu Raapalekaivo-haasteeseen, kiitos haasteen antaneelle
Okaketulle.Toivottavasti pidätte, vaikka tämä venähti raapaleesta ficletiksi
Kaupungin jylinä kuulostaa pienen merenneidon korviin kovin, kovin kaukaiselta. Sataman valot eivät ylety rantalaiturin syvennykseen, missä merenneito tarkkailee satama-altaan reunalla istuvaa tyttöä. Tytön hiukset ovat takussa, huulet turvonneet ja poskella näkyy mustelma. Merenneito näkee, tytön sydän on pirstoutunut, mutta siitä huolimatta tyttö on kaunis. Tyttö sopisi veden alle. Ja vedessä he voisivat olla ikuisesti yhdessä. Siellä he suutelisivat varovaisesti, haparoiden. Ja noihin hämäriin surusilmiin syttyisi valoa. Sitten, sanottaisiin "Minä rakastan sinua" ja elettäisiin elämä onnellisena loppuun asti. Niin, siitä pieni merenneito uneksii. Mutta ihmiset ovat julmia, isä sanoo.Eikä merenneito saa koskettaa tyttöä, vaikka haluaisikin. Katsoa saa muttei koskea. Ja merenneito katsoo. Katsoo, kunnes kylmä tuuli alastomalla vartalolla pakottaa sukeltamaan syvyyksiin. Ja pieni merenneito vilkaisee tyttöä vielä kerran, ennen kuin sukeltaa muistot mukanaan veden pehmeään syleilyyn.
A/N 2: Siis tämähän oli modernisoitu versio Pienestä Merenneidosta.Unohdinpahan vaan mainita tossa aluksi