Kirjoittaja Aihe: Multifandom: Raapaleita sieltä sun täältä, max. K-11  (Luettu 2498 kertaa)

Haruka

  • Taskukokoinen
  • ***
  • Viestejä: 1 116
  • Ava by mustapisara
    • Mietteitä musiikista
Tekijä: Haruka
Otsikko: Raapaleita sieltä sun täältä
Fandom: useita
Ikäraja: max. K-11


A/N: Poistan näillä raapaleilla minua jo pari viikkoa riivanneen kirjoitusblokin, joka aiheutui kiireitteni vuoksi. Heti alkuun pahoitteluni, jos nämä eivät ole ehkä niin viimeisteltyjä kuin pitäisi olla.

Mutta mikäli joku lukee näitä, olisi kiva kuulla kommenttia :)

Sisällysluettelo:

1. Kehtolaulun poikasia: Painajaisten lintukoto, Lunni/ Tui, K-7
2. Valinnoista: Kissojen kesken, Jace, K-11
3. Sadepäiviä, K-11: Tactics, Harukan
4. Lohtu: Kissojen kesken, Fayce eli Faythe/ Jace, K-11


1. Kehtolaulun poikasia

Fandom: Painajaisten lintukoto
Paritus: Lunni/ Tui
Ikäraja: K-7
Genre: Draama
Vastuunvapaus: Lunni ja Tui kuuluvat Siiri Enorannalle, minä vain leikin heidän ulkokuorillaan ja Painajaisten lintukodossa käytetyllä maailmalla enkä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta. Ja kappale, jota tässä käytän taustana, on Poets Of The Fallin ”You’re Still Here”
Haasteet: Yhtyeen tuotanto
Sanoja yhteensä: 343


Vuodenajat vaihtuvat, kuukaudet kuluvat eikä Tui enää edes muista, ketä tai mitä he pakenevat yhdessä Lunnin kanssa. Lunni ei muista, mihin he ovat matkalla. Heidän ainoa, yhteinen toiveensa on, että painajaiset loppuisivat nyt, kun Lunnin äitiä, Horroskehrääjää ei enää ole.

Joka ilta he käpertyvät nukkumaan lähelle toisiaan, lähelle nuotion hiljalleen hiipuvaa hiillosta, jonka he ovat lämmittäneet valmistaakseen ateriakseen liesmarjoja, sillä ne ovat ainoa ravinto, jonka Lunni tuntee. Heillä ei ole rahaa, sillä kaikki on kulutettu loppuun jo kauan sitten.

Sinä iltana Lunni itkee ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, ensimmäisen kerran Tuin kuullen ja nähden, vaikka Tui hyssyttelee häntä olemaan hiljaa, kysyy, miksi Lunni itkee.

”Minä kaipaan sisaruksiani, erityisesti Luhtamuuraa, jonka piti lähteä ennen minua pois”, Lunni vastaa pyyhkien silmiään puseronsa hihaan ja siirtyy varoen lähemmäs nuotiota.
”Et voinut mitään sille, että heidän piti mennä takaisin”, Tui sanoo hiljaa tarttuen Lunnin käteen. Lunni tuntee, miten hänenkin kätensä tärisee, katsoo, miten siro ja kalpea se on, vaikka Tui on muuttunut ihmiseksi vähitellen.
”Miten voit sanoa noin, kun et ole koskaan kaivannut ketään?” Lunni tivaa tytöltä itkuisella äänellä vetäen kätensä pois yhtä nopeasti kuin on antanut sen Tuille.
”Olen minä kaivannut. Ja kaipaan yhä”, Tui vastaa nojaten päänsä Lunnin rintaa vasten. Hän ei halua kinastella Lunnin kanssa, ei tänään. He kuuntelevat hiljaa yötä, toistensa hengitystä.

Ja yllättäen tuulen mukana alkaa muodostua hentoja säveliä, jotka Pikipuhkoja, Lunnin lintu, toistaa hiljaa. Tui kuuntelee ensin yksittäisiä säveliä ja toistaa ne Pikipuhkojan mukana, vähitellen hyräily voimistuu lauluksi, jolle kummallakaan, ei linnulla eikä tytöllä, ole sanoja. Ja vaikka olisikin, ne olisivat sillä hetkellä vain turhia.

Lunni kuuntelee laulua ja antaa päänsä valahtaa oikealle nuokkumaan. Hän hakee asentoa hetken kuluttua uudelleen, kuuntelee vielä hetken, miten Tui laulaa hennolla äänellään Pikipuhkojan mukana. Lunni ajattelee unen ja valveen rajalla häilyessään laulun olevan kehtolaulun poikanen, pieni, hento ja pehmeä kuin Pikipuhkojan sulat.

Aamuyöstä Tui havahtuu ja huomaa Lunnin hymyilevän unensa läpi pitkiin aikoihin. Tui painaa hellän suukon Lunnin poskelle, sillä ei uskalla suudella pojan kaunismuotoisia huulia, ei ihan vielä.

”Vaikka kinastelen kanssasi jatkuvasti, sinä olet yhä täällä”, on Tuin viimeinen ajatus ennen hänen vaipumistaan uneen jälleen.


2. Valinnoista

Fandom: Kissojen kesken
Päähenkilö: Jace
Genre: Draama
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Maininta kuolemasta ja väkivaltaa, draamaa
Vastuunvapaus: ”Kissojen kesken” – sarja hahmoineen kuuluu Rachel Vincentille. Minä vain leikin enkä saa tästä minkäänlaisia korvauksia.
Sanoja yhteensä: 150


Sisarpuoleni on päättänyt tehdä elämästäni yhtä helvettiä sen jälkeen, kun palasin kotiin isäpuoleni Calvinin ruumis mukanani. Äiti oli vastassa kyynelsilmin, epäilin hänen tietävän, miksi ja miten Calvin kuoli. Melody ei itkenyt, ei hän ole itkenyt koskaan, kun olen näkösällä. Sen sijaan hän kiukuttelee minulle, minkä ehtii, karkaa metsästämään ja muuttaa muotoaan, jos yritän puhutella häntä.

Jos minulla olisi naaraskissa, vaimo, tilanne olisi varmasti toinen. Häntä Melody kuuntelisi. Mutta ei… Rakastamani nainen valitsi toisen kollikissan, kissan, joka ei ollut edes osa laumaa, mutta hänen kohdallaan tehtiin poikkeus. Helvetin Marc! Miksi Faythen piti tehdä valinta? Miksi hän ei vain voinut valita minua?

Mutta ei minunkaan valintani ollut helppo. Onneksi tilanne on rauhoittunut siitä, mitä se oli Calvinin hallitessa laumaamme. Sain jopa karkotettua hänen poikansa Alexin maanpakoon, ettei se räkänokkainen kusipää ottaisi laumaa haltuunsa.

Kaipaan Faythea, vaikka minun pitäisi etsiä itselleni toinen naaraskissa, jonka kanssa jatkaa sukua. Mutta voiko kukaan korvata häntä minulle?
« Viimeksi muokattu: 17.02.2015 06:48:03 kirjoittanut Kaapo »

Haruka

  • Taskukokoinen
  • ***
  • Viestejä: 1 116
  • Ava by mustapisara
    • Mietteitä musiikista
Vs: Multifandom: Raapaleita sieltä sun täältä, max. K-13
« Vastaus #1 : 23.01.2013 00:01:26 »
Jatkoa tulisi kolmen uuden raapaleen muodossa... Viimeisen raapaleen fandomista ja hahmosta sen verran, että Marco on ollut aina mun suosikkihahmoni "Kymppikerhossa" ja mulla on työn alla raapalesarja Marcosta ja omasta hahmostani sekä hieman pidempi ficci Marcosta ja "Kymppikerhon" toisesta hahmosta, Willistä.

3. Sadepäiviä

Fandom: Tactics
Paritus: Harukan eli Haruka/ Kantarou
Genre: slash, draama, romance
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Mainintana alkoholin käyttö ja väkivalta, miesten välistä rakkautta
Vastuunvapaus: Sakura Kinoshita ja Kazuko Higashiyama omistavat itse hahmonsa, minä vain leikin heillä enkä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
Sanoja yhteensä: 200


Sateisina päivinä järjestelen tavallisesti kiiltävien esineiden kokoelmaani, syön riisiä ja juon Youkon keittämää laihaa, vihreää teetä (kiitos isäntämme surkean rahatilanteen) tai istun kuuntelemassa sateen ropinaa ikkunaan niin kauan, kunnes Kantarou lopettaa työnsä. Youkolla on kotiaskareensa, joissa hän pärjää omillaan eikä kaipaa minua seuraansa.

Sateen ropinaa kuunnellessani muistelen seikkailuja, joita olen kokenut Kantaroun kanssa. Muistan, miten olen tavannut useita, minuakin nuorempia tyttöjä, jotka ovat pitäneet minua komeana ja viehättävänä, mutta salaperäisenä. Samalla mietin, miksei Kantarou ole koskaan mennyt naimisiin. Tiedän, että hän on yrittänyt, mutta jokin on aina mennyt pieleen. Johtuuko isäntäni naimattomuus hänen luonteestaan? Ei silti, itsekin suutun hänen saamattomuuteensa ja ahneuteensa useasti, siihen, että minun pitää totella häntä ja tehdä niin kuin hän pyytää. Vai onko siihen syynä se, etteivät naiset kiinnosta häntä ”siinä mielessä”? Jos otan asian puheeksi yhdessä Kantaroun kanssa, tavallisesti hänen kirjoitustyönsä jälkeen iltaisin, hän menee vaikeaksi.

Kantarou osoittaa välillä hyviäkin puoliaan minulle. Hän on suojellut minua hengellään, rukouksillaan aina, kun olemme taistelleet, hoitanut haavojani ja särkynyttä sydäntäni. Olemme lohduttaneet toinen toisiamme iltaisin, nukkuneet toisissamme kiinni ohuella futonilla. Juon hänen seuranaan toisinaan sakea, vaikka alkoholi ei juuri vaikuta minuun.

Jos joku kysyisi minulta, mitä haluan, olisin valmis menemään naimisiin Kantaroun kanssa. Ja toivoisin, etten olisi kuolematon.


4. Lohtu

Fandom: Kissojen kesken
Paritus: Fayce eli Faythe/ Jace
Ikäraja: K-11
Genre: H/C, het, romance
Varoitukset: Mainintana kuolema ja draamaa
Vastuunvapaus: Kissojen kesken – sarja hahmoineen kuuluu Rachel Vincentille, minä vain innostuin leikkimään näillä hahmoilla jälleen kerran, koska rakastan näitä kahta ja mielestäni tämä paritus oli jostain syystä parempi kuin Faythe/ Marc
Sanoja yhteensä: 300


Istun Jacea vastapäätä suuren, tammipuisen pöydän ääressä. Hän katsoo minua arvioivasti, asettaa kätensä pöydän pinnalle ja nuuhkaisee ilmaa, vaikka onkin ihmishahmossa.

”Sinussa on edelleen hänen hajunsa”, hän toteaa minulle.

Niin… Minussa on yhä Marcin haju, vaikka Marc onkin kuollut ja olen itse joutunut lähtemään pakoon Kacin kanssa, hakemaan turvapaikkaa Appalakkien laumasta ja Jacen luota, vaikka minua epäilytti aluksi, ottaisiko hän minut vastaan. Hänen oli pakko, koska tunnustin hänet alfaksi ja olemme yhä samalla puolella.

Miettiessäni Marcia, tunnen, miten poskelleni valuu jotain kuumaa ja märkää; kyyneleeni. Jace huomaa minun itkevän, vaikka yritän painaa pääni mahdollisimman alas. Hän ojentaa saman käden, sipaisee hellästi hiukseni korvani taakse ja sanoo hiljaa, surumielisesti hymyillen:

”Olen todella pahoillani, Faythe.”
”Tiedän. Mutta tämä oli kaikki syytäni. Hän kuoli puolustaessaan minua ja Kacia, vaikka jommankumman meistä olisi pitänyt kuolla hänen sijastaan. Tai olisin halunnut mieluummin kuolla hänen kanssaan”, vastaan itkuisella äänelläni.
”Etkä olisi”, Jace toteaa lyhyesti.
”Olisin. Et sinä voi tietää, miltä tuntuu menettää joku, jota rakastaa niin paljon kuin minä rakastin Marcia”, ärähdän.
”Tiedänpäs. Muistat varmasti, milloin minusta tuntui samalta kuin sinusta tuntuu juuri nyt?” Jace sanoo yhä surullisena, mutta hänen äänestään kuuluu jotain muutakin, ehkä katkeruutta. Tiedän, mistä se katkeruus johtuu: nuorimmasta veljestäni, joka oli hänen paras ystävänsä siitä asti, kun hän tuli isälleni henkivartijaksi.
”Minä rakastin sinua, Faythe ja yritin vakuuttaa itselleni valintasi jälkeen, että voin elää ilman sinua. Mutta niin ei käynyt, koska en ole löytänyt vielä ketään sukua jatkamaan.” Jace sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Voinko jäädä tänne siksi aikaa, kunnes pahin on ohi laumassamme?” kysyn häneltä varovasti.

Jace nyökkää kehottaen minua käymään siistiytymässä ja katsomassa, miten Kaci voi. Vielä ennen lähtöäni hän suutelee minua hellästi, yhtä hellästi kuin silloin, kun surimme yhdessä kuollutta Ethania. Vastaan suudelmaan epätoivoisesti, toivon, että Jace kykenee parantamaan Marcin kuoleman aiheuttaman kivun, että opin ajan myötä rakastamaan häntä enemmän.


5. Lähtemisestä

Fandom: Mile High eli Kymppikerho
Päähenkilö: Marco Bailey
Genre: Draama
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Kirosanoja ja puhekieltä
Vastuunvapaus: Marco ja Kymppikerhon maailma kuuluu Jane Hewlandille, minä vain innostuin leikkimään enkä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
Haasteet: Yhtyeen tuotanto (Seek You Out)
Sanoja yhteensä: 200

Tuntuu niin oudolta riisua Freshin uusi univormu yltään viimeisen kerran, kun tietää, etten mä oo enää tulossa takaisin lentokentälle, en ainakaan stuertiksi. Mutta tietyllä tapaa mä oon tyytyväinen, että tää helvetti on ohi.

Mä heittelin mun kaikki tavarat matkalaukkuun hujan hajan enkä välittänyt siitä, että porukka jäi kaipaamaan mua. Mikä halpalentoyhtiön henkilökunnan työssä muka on hienoa? Palkka on surkea ja joutuu kestämään kaikenlaista palautetta (usein paskaa sellaista) matkustajilta ja välillä saa paskaa niskaansa ihan kirjaimellisesti.

Poppy, Freshin uusi työntekijä, sai työpaikan, vaikka olikin alaikäinen. Mä särjin sen tytön sydämen kertomalla, etten voi jäädä. Ja taisin tietämättäni särkeä myös Willin sydämen, vaikka en koskaan voisi vastata sen tunteisiin samalla tavalla. Vaikka moni sanookin mun olevan liian söpö heteroksi, mä en jaksa uskoa siihen. Täytyy stuertilla olla jotain muutakin tekoa kuin vaan ulkonäkö.

Ja Janis… Se nainen oli yksi syy, miksi mä myös lähdin. Mä en voinut uskoa, että se koskaan tekisi mulle niin paskamaista temppua kuin silloin. Se nainen väheksyi mua aina, vaikka mä halusin vain rakastaa sitä ja tulla rakastetuksi juuri tällaisena kuin mä oon.

Ehkä joskus, kunhan mä oon lentäjä, mä tulen saamaan enemmän kunnioitusta työssäni. Ja ehkä mä löydän vielä joskus jonkun todella kivan ihmisen, joka välittää musta.



« Viimeksi muokattu: 27.01.2013 23:10:59 kirjoittanut Haruka »