Tekijä: Haruka
Otsikko: Raapaleita sieltä sun täältä
Fandom: useita
Ikäraja: max. K-11
A/N: Poistan näillä raapaleilla minua jo pari viikkoa riivanneen kirjoitusblokin, joka aiheutui kiireitteni vuoksi. Heti alkuun pahoitteluni, jos nämä eivät ole ehkä niin viimeisteltyjä kuin pitäisi olla.
Mutta mikäli joku lukee näitä, olisi kiva kuulla kommenttia
Sisällysluettelo:
1.
Kehtolaulun poikasia: Painajaisten lintukoto, Lunni/ Tui, K-7
2.
Valinnoista: Kissojen kesken, Jace, K-11
3.
Sadepäiviä, K-11: Tactics, Harukan
4.
Lohtu: Kissojen kesken, Fayce eli Faythe/ Jace, K-11
1. Kehtolaulun poikasia
Fandom: Painajaisten lintukoto
Paritus: Lunni/ Tui
Ikäraja: K-7
Genre: Draama
Vastuunvapaus: Lunni ja Tui kuuluvat Siiri Enorannalle, minä vain leikin heidän ulkokuorillaan ja Painajaisten lintukodossa käytetyllä maailmalla enkä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta. Ja kappale, jota tässä käytän taustana, on Poets Of The Fallin ”You’re Still Here”
Haasteet: Yhtyeen tuotanto
Sanoja yhteensä: 343
Vuodenajat vaihtuvat, kuukaudet kuluvat eikä Tui enää edes muista, ketä tai mitä he pakenevat yhdessä Lunnin kanssa. Lunni ei muista, mihin he ovat matkalla. Heidän ainoa, yhteinen toiveensa on, että painajaiset loppuisivat nyt, kun Lunnin äitiä, Horroskehrääjää ei enää ole.
Joka ilta he käpertyvät nukkumaan lähelle toisiaan, lähelle nuotion hiljalleen hiipuvaa hiillosta, jonka he ovat lämmittäneet valmistaakseen ateriakseen liesmarjoja, sillä ne ovat ainoa ravinto, jonka Lunni tuntee. Heillä ei ole rahaa, sillä kaikki on kulutettu loppuun jo kauan sitten.
Sinä iltana Lunni itkee ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, ensimmäisen kerran Tuin kuullen ja nähden, vaikka Tui hyssyttelee häntä olemaan hiljaa, kysyy, miksi Lunni itkee.
”Minä kaipaan sisaruksiani, erityisesti Luhtamuuraa, jonka piti lähteä ennen minua pois”, Lunni vastaa pyyhkien silmiään puseronsa hihaan ja siirtyy varoen lähemmäs nuotiota.
”Et voinut mitään sille, että heidän piti mennä takaisin”, Tui sanoo hiljaa tarttuen Lunnin käteen. Lunni tuntee, miten hänenkin kätensä tärisee, katsoo, miten siro ja kalpea se on, vaikka Tui on muuttunut ihmiseksi vähitellen.
”Miten voit sanoa noin, kun et ole koskaan kaivannut ketään?” Lunni tivaa tytöltä itkuisella äänellä vetäen kätensä pois yhtä nopeasti kuin on antanut sen Tuille.
”Olen minä kaivannut. Ja kaipaan yhä”, Tui vastaa nojaten päänsä Lunnin rintaa vasten. Hän ei halua kinastella Lunnin kanssa, ei tänään. He kuuntelevat hiljaa yötä, toistensa hengitystä.
Ja yllättäen tuulen mukana alkaa muodostua hentoja säveliä, jotka Pikipuhkoja, Lunnin lintu, toistaa hiljaa. Tui kuuntelee ensin yksittäisiä säveliä ja toistaa ne Pikipuhkojan mukana, vähitellen hyräily voimistuu lauluksi, jolle kummallakaan, ei linnulla eikä tytöllä, ole sanoja. Ja vaikka olisikin, ne olisivat sillä hetkellä vain turhia.
Lunni kuuntelee laulua ja antaa päänsä valahtaa oikealle nuokkumaan. Hän hakee asentoa hetken kuluttua uudelleen, kuuntelee vielä hetken, miten Tui laulaa hennolla äänellään Pikipuhkojan mukana. Lunni ajattelee unen ja valveen rajalla häilyessään laulun olevan kehtolaulun poikanen, pieni, hento ja pehmeä kuin Pikipuhkojan sulat.
Aamuyöstä Tui havahtuu ja huomaa Lunnin hymyilevän unensa läpi pitkiin aikoihin. Tui painaa hellän suukon Lunnin poskelle, sillä ei uskalla suudella pojan kaunismuotoisia huulia, ei ihan vielä.
”Vaikka kinastelen kanssasi jatkuvasti, sinä olet yhä täällä”, on Tuin viimeinen ajatus ennen hänen vaipumistaan uneen jälleen.
2. Valinnoista
Fandom: Kissojen kesken
Päähenkilö: Jace
Genre: Draama
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Maininta kuolemasta ja väkivaltaa, draamaa
Vastuunvapaus: ”Kissojen kesken” – sarja hahmoineen kuuluu Rachel Vincentille. Minä vain leikin enkä saa tästä minkäänlaisia korvauksia.
Sanoja yhteensä: 150
Sisarpuoleni on päättänyt tehdä elämästäni yhtä helvettiä sen jälkeen, kun palasin kotiin isäpuoleni Calvinin ruumis mukanani. Äiti oli vastassa kyynelsilmin, epäilin hänen tietävän, miksi ja miten Calvin kuoli. Melody ei itkenyt, ei hän ole itkenyt koskaan, kun olen näkösällä. Sen sijaan hän kiukuttelee minulle, minkä ehtii, karkaa metsästämään ja muuttaa muotoaan, jos yritän puhutella häntä.
Jos minulla olisi naaraskissa, vaimo, tilanne olisi varmasti toinen. Häntä Melody kuuntelisi. Mutta ei… Rakastamani nainen valitsi toisen kollikissan, kissan, joka ei ollut edes osa laumaa, mutta hänen kohdallaan tehtiin poikkeus. Helvetin Marc! Miksi Faythen piti tehdä valinta? Miksi hän ei vain voinut valita minua?
Mutta ei minunkaan valintani ollut helppo. Onneksi tilanne on rauhoittunut siitä, mitä se oli Calvinin hallitessa laumaamme. Sain jopa karkotettua hänen poikansa Alexin maanpakoon, ettei se räkänokkainen kusipää ottaisi laumaa haltuunsa.
Kaipaan Faythea, vaikka minun pitäisi etsiä itselleni toinen naaraskissa, jonka kanssa jatkaa sukua. Mutta voiko kukaan korvata häntä minulle?