Daaliat (eivät kestä hallaa) | Fleur/Charlie, S, 7/7 raapaletta

[FractaAnima]

Title: Daaliat (eivät kestä hallaa)
Author: FractaAnima
Genre: draama
Rating: S
Pairing: Fleur/Charlie, Fleur/Bill
Status: 7/7
Summary: Kukkien kieltä ymmärtävät tietävät, että daaliat merkitsevät epävakautta, eivätkä ne kestä hallaa.
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Raapalesarja

Haasteisiin:
Spurttiraapale III/10
Genrehaaste III
FF50 sanalla 032.Syksy.
Perspektiiviä parittamiseen #2
Kirjoita & Kommentoi
Kerää kaikki hahmot
Rare10 #2
Vuosi raapalehtien V


A/N: Fleur kaipaa maailmaa, jolle Charlie tuoksuu, kun taas Bill tahtoo asettua aloilleen ja perustaa perheen. Seitsemän raapaletta elämän pysyvyydestä ja epävakaudesta, rakkaudesta ja kaipuusta sekä ennen kaikkea valinnoista.

// Kiitos jaettuakin jaetummasta raapale/ficlet 2015 kultapikarista!

Daaliat (eivät kestä hallaa)

Hän tarvitsee maailmaa (1. ainoa)

Simpukkamökin seinien läpi Fleur kuulee kuinka meri hengittää sisään ja ulos, sisään ja ulos. Rytmi on ärsyttävän tyyni ja turruttava, ja Fleurin tekee mieli heittää teekuppinsa seinään. Sen sijaan hän kysyy edessään istuvalta aviomieheltään: "William, etkö koskaan kaipaa Egyptiä?"

Bill nostaa kysyvän katseensa pöllön tuomasta kirjeestä ja silmäilee vaimoaan kevyt hymyn aavistus huulillaan.
"En enää. Minulla on täällä kaikki mitä tarvitsen", Billin käsi koskettaa pöydän yli Fleurin sormia, jotka hypistelevät posliinikupin korvaa. Fleur hymyilee vastaukseksi, vaikkeivät miehen sanat jostain syystä tyydytäkään häntä. Hänestä tuntuu, että hän tarvitsee enemmän. Hän tarvitsee matkoja muuallekin kuin Kotikoloon, missä sodan arvet yhä näkyvät selvemmin kuin hänen aviomiehensä kasvoilla. Hän tarvitsee maailmaa, hän tarvitsee enemmän kuin Simpukkamökin ja meren tuoksun ja takapihan puutarhan, jonka hän on itse ajankulukseen istuttanut.

"Charlie kirjoittaa, että hän on tulossa Cornwalliin. Hän kysyy voisiko asua meillä hetken?"
"'Etken? Mitä 'än mahtaa tarkoittaa 'etkellä?" Fleurin katse hurjistuu eikä hän kuule enää merta. Ajatuskin Billin epäsiististä veljestä Simpukkamökin vierashuoneen valkeissa lakanoissa saa naisen alahuulen värähtämään. Fleur ei silti voi olla kuulematta innostusta, joka kuultaa hänen aviomiehensä äänestä. "'Arkitsen asiaa."

Bill nousee hymähtäen pöydästä ja suukottaa Fleurin otsaa ennen kuin pukee ylleen Irvetan virkakaavun. Ovelta hän hyvästelee vaimonsa, kuten jokaisena aamuna: "Olet ainoani."

[FractaAnima]

mimamu Fleurin aksentti on parasta! Kiitos kommentistasi.


Walesin vihreitä (2. vihreä)

Simpukkamökin lautalattia narisee Charlien askeleiden alla, kun hän hakee lisää kahvia. Bill on lähtenyt töihin ja Fleur seuraa sohvalta vierastaan silmät sirrillään.
"Joten, mitä sinä teet Cornwallissa?" Fleurin kysymys on terävä ja se sihahtaa mennessään.
"Joten, se siitä vieraskoreudesta?" Charlie kohottaa kulmiaan huvittuneena ja istuu röyhkeästi Fleurin viereen sohvalle. Hänen nahkaliivinsä haju levähtää Fleurin kasvoille saaden naisen nyrpistämään nenäänsä.

"Lohikäärmeitä. Kolme Walesin vihreää on lentänyt Bristolin kanaalin yli ja piileksii Cornwallissa. Tehtäväni on löytää ne", Charlie selittää edes yrittämättä miellyttää talon emäntää ja kohottaa mukin huulilleen. Hänen käsivarressaan on siellä täällä paloarpia.

Mustan kahvin tuoksu sekoittuu nahan ja pinttyneen noen hajuun ja se kuvastaa lähes täydellisesti näkyä Fleurin katseen alla. Charlie näyttää erilaiselta kuin Bill. Miehen iho on päivettynyt ja se näyttää erikoiselta punertavien hiusten kanssa. Kasvot ovat täynnä kesakkoja ja kulmakarvat paksut ja villit. Charliesta näkee, että hän on elänyt maailmalla. Ajatus saa Fleurin vatsan kipristämään. Hän muistaa maailman ja huomaa pettymyksekseen olevansa kateellinen miehelle vieressään.

"Luulisi olevan 'elppo 'omma. Lohikäärmeet ovat valtavia", Fleur tuhahtaa ja kääntää katseensa poispäin. Hän ei halua näyttää tunteitaan.
"Niin, sinulla onkin kokemusta Walesin vihreästä", Charlie naurahtaa ja nousee ylös. Hän kiittää kahvista ja lähtee lohikäärmejahtiin.

Fleur huomaa vielä tuntienkin päästä haistavansa Charlien kotonaan.

[Kaapo]

Hiiiiih. Charlien takia mie täällä olen, pakko myöntää. Sinun ja Charlien. c:

Nimi on hiton söötti, tykkään hirvesti sanasta halla ja tuossa on sellaista kivaa keveyttä, kun sanat ovat tuollaisia sointuvia ja suloisia.

En voi sanoa, että ihan hirveästi pidän ajatuksesta Fleur/Charlie, koska Charlie on minulle hmm no tbh homoromanttinen aseksuaali, jolloin Fleur tulee siihen vähän sellaisena jaaAA, mutta ehkä kestän tämän. Kuitenkin jotenkin olen aina ajatellut, että Charlie tarvitsee sellaista rauhallista seuralaista, jonka kanssa rauhottua kaiken lohikäärmesydeemien jälkeen. Ja joku sellainen rauhallisuus puuttuu Fleurista. Älä käsitä väärin, tykkään Fleurista ja tykkään myös sinun Fleurista, mutta not for my Charlie. c:

Tykkään tosi paljon siitä, kuinka käytät spurtin sanoja hyväksesi. Tuun aina ihan turhan iloiseksi siitä, että ne auttavat jotain ideoimaan tekstiään :---D joten jee, kiva että niistä on näyttänyt olevan hyötyä!

Pfft, Charliehan on aika törkimys, en kestä! Ihana sillein, mutta aika järkyttävä. Fleurin tapa pitää omat tunteensa sisällä ja tuollainen piikittelevä tapa puhua Charlielle melkein sattuu. Tyhmä tyttö. Mutta ihana miten oot kuvannut Charlien ja Billin niin erilaisiksi - ovathan ne. Joka varmaan vaikeuttaa Fleurin mahdollista päätöstä niiden välillä? Hrr.

Charliesta näkee, että hän on elänyt maailmalla.

♥

Tykkään tästä! Jään seurailemaan ja yritän jotain aina välillä sanoakin c: Kiitos, muru.

- Auroora

[FractaAnima]

Auroora Hihi, minun Charlieni on vähän erilainen, mutta varmasti myös paljon yhteneväisyyksiä löytyy. Charlie ei ole törkimys, hän ei vain koe tarvetta toisten miellyttämiseen, kun tietää sen mahdottomaksi jo valmiiksi. Ja sun spurttisanat on mahtavia, kiitos niistä ja kommentista eritoten. 


Luonnon vastakohtia (3. metsä)

Fleur ei ole vielä silloinkaan varma, miten Charlie on saanut hänet houkuteltua mukaansa, kun hän harppoo mustikkamättäältä toiselle yrittäen olla sotkematta valkeita kangaskenkiään.
"Charlie, odota", nainen tahtoo pysyä lankonsa perässä, mutta Charlie liikkuu metsässä yhtä joutuisasti kuin mikä tahansa metsäneläin. "Mitä sinä oikein tahdot. Olemme keskellä ei mitään ja - "
"Shh", Charlie pysäyttää Fleurin äkkiä kietomalla kätensä tämän harteille ja painaen toisen vasten hänen suutaan. Fleur on vähällä kaatua. Hän on aivan varma, että mies oli äsken vielä metrien päässä hänestä. Naisen silmät kieppuvat villisti, kun hän yrittää ymmärtää mitä on tekeillä.

"Katso", Charlie kuiskaa hyvin hiljaa ja osoittaa edessään avautuvan niityn suuntaan. Fleurin katse pysähtyy kahteen metsäkauriiseen, joista toinen on valkea kuin veelan hiukset. Nainen huokaisee huomaamattaan vasten Charlien kättä, jolloin mies irroittaa otteensa.
"Ne ovat kauniita", Fleur on lumoutunut näkemästään. Äkkiä hän ymmärtää, mitä Charlie tarkoittaa puhuessaan luonnon kauneudesta. Hän ei tarkoita vain kukkia tai auringonlaskua hiekkarannalla, ei lähellekään. Hän tarkoittaa taianomaista albiinokaurista punakarvaisen vieressä; hän tarkoittaa hetkeä, jota kukaan muu kuin metsän tunteva ei voi eläissään nähdä niin läheltä. Hän tarkoittaa vastakohtia, joita he tunnistavat itsessään, mutta jotka luonto yhdistää kyselemättä. Tai ehkä se on Fleur, joka ajattelee sitä, kun hän katsoo salaa Charliea ja unohtaa hetkeksi metsäkauriit.

[FractaAnima]

Kukkien kieli (4. kauan)

Siitä on kauan, kun Fleur on viimeksi ollut epävarma miehen seurassa. Bill on alusta asti ollut hänen käsissään kuin sulaa vahaa, aivan kuten moni muukin. Se on hänen veelanverensä, joka sulattaa useimpien miesten sydämet, mutta Fleur on valikoiva.

Bill on komea, pitkä ja hänellä on hyvä työ. Billin luonne on varma ja lämmin; niin lämmin, että Fleur tuntee sen rinnassaan vain katsoessaan miestään. Lankoaan katsoessaan Fleur tuntee kumman läpätyksen eikä hän tiedä, mitä mies ajattelee katsoessaan takaisin.

On kulunut viikkoja Charlien saapumisesta. Billin työ on käynyt kiireisemmäksi, joten Fleur viettää useita tunteja lankonsa seurassa. Miehellä on tapana lähteä töihin vasta, kun hänen veljensä palaa kotiin. Fleur on iloinen siitä, ettei hänen tarvitse olla yksin. Charlien tarinat maailmasta kiehtovat hänen mieltään lähes yhtä paljon kuin tämän läsnäolo.

Lumottu ruusupuusauva kitkee puutarhan daaliapenkkiä, kun Fleur ottaa vastaan Charlien tarjoaman teen. Charlie itse juo kahvia ja seuraa katseellaan olemattomiin kutistuvia rikkaruohoja. 
"Sinun pitäisi tehdä tuo käsin, kukat vaativat hellyyttä", Charlie simaisee kahviaan ja kyykistyy koskettamaan punakirjavaa kukintoa.
"Äitini mukaan daaliat kuvastavat epävakautta", Fleur painaa kämmenet teemukiaan vasten.
"Kukkien kieli", Charlie nyökkää.
"Ne ovat kukkineet tänä vuonna runsaammin kuin koskaan", Fleur katsoo merkitsevästi lankoaan silmiin. Charlien silmissä väikkyy, kun hän vastaa naisen epävarmaan katseeseen.

[FractaAnima]

// A/N: Selkeyden vuoksi: joriini nimikettä käytetään perinteisistä daalioista (tarhadaalia), eli joriinin juuret ovat sama asia kuin daalian juuret.



Halla tulee yllättäen (5. halla)

Fleur naputtaa sormiaan vasten teemukia, valkoiseksi maalattua pöydänkantta ja vielä keittiön kaappiakin. Charlie istuu hiljaa pöydän ääressä ja seuraa naista kahvimukinsa takaa. Kahvia riittää pidempään kuin yleensä tai sitten muki on jo tyhjä, mutta hiljaisuus venyttää hetkeä.
"Mikset istuisi alas?" Charlie ehdottaa.
"En oikein ehdi, Charlie", Fleur vastaa välittömästi, mutta lakkaa rummuttumasta sormiaan. Hän näyttää kiireisen sijaan vain päättämättömältä. Charlie hymähtää huvittuneesti, mutta ivatta.
"Mihin sinulla on kiire?" hän kysyy laskien mukinsa pöytään. Miehen kasvoilla on ilme, joka kielii tottumuksesta naisen mielialan vaihteluihin. Hän on valmistautunut epämääräiseen selontekoon, johon hänellä on tarjota yksinkertainen ratkaisu - niin he toimivat - mutta hän ei ole valmistautunut siihen, mitä tulee kuulemaan.
"Etkö ymmärrä, syksy on jo pitkällä ja kaikki on kesken. Joriinin juuret täytyy nostaa maasta, viime öinen 'alla on pilannut daaliankukat, minä olen raskaana ja kaikki on kesken. Maailma on kesken", Fleur nojaa allaskaappiin ja painaa kädet kasvoilleen yrittäen estää itkun tuloa. Charlie hieraisee parransänkeään, kunnes astelee rivakasti ulos. Fleur kuulee takaoven kirskahtavan saranoillaan.
"Minne sinä menet?"
"Hoitamaan ne juuret, daaliat eivät kestä hallaa", Charlie vastaa ja sulkee oven perässään. Fleur valuu kaappia pitkin lattialle istumaan ja pyyhkii kyyneleitään. Hän uskoo, että tulee näkemään sinä iltana kyyneleitä myös Billin silmissä, mutta täysin eri syystä.



Eivät lohikäärmeet välitä (6. kosketus)

Joriinin juuret ovat siististi pahvilaatikoissa kellarin hyllyillä. Puutarha odottaa yhä talvi-istutuksia, mutta Fleuria kammottaa koko tilan tyhjyys. Häntä kammottaa myös jo viikon kestänyt hymy hänen aviomiehensä huulilla ja Charlien parta, joka kasvaa kasvamistaan.
"Sinun pitäisi leikata tuo", Fleur sanoo taitellessaan sanomalehden miehensä jäljiltä kasaan. Charlie katsahtaa häneen sivusilmällä, muttei vastaa. Fleurin rintaa pakottaa. Hän on käyttänyt kaiken energiansa jonkin sanottavan keksimiseen ja sitten se ohitetaan vilkaisulla. Hiljaisuus on kasvanut nopeampaan tahtiin kuin heidän puheenaiheensa.

"Miksi? Eivät lohikäärmeet välitä", Charlie vastaa yllättäen, kun Fleur on jo luovuttanut.
"Minä välitän", sanat lipsahtavat naisen huulilta ja se riittää. Charlie on kahdessa sekunnissa aivan hänen edessään. Fleur tuntee tutun nahan ja noen tuoksun kasvoillaan eikä enää nyrpistä sille nenäänsä. He katsovat toisiaan - Fleur arasti, Charlie tutkien. Miehen käsi asettuu villatakin peittämälle uumalle hyvin kevyesti.

"Charlie - ", Fleur aloittaa, mutta mies ei anna hänen jatkaa.
"Shh", Charlie laskee otsansa naisen otsaa vasten ja huokaisee niin, että Fleur tuntee kuulemansa surumielisyyden vatsansa pohjassa saakka. Nainen kietoo kätensä miehen ympärille ja painaa päänsä vasten tämän rintaa. Hän toivoo, että saisi enemmän, mutta tietää, ettei Charlie voi tehdä sitä veljelleen. Hän arvelee, ettei lopulta kykenisi siihen itsekään.

Illalla Charlie taputtaa veljeään olalle.
"Olet onnenpekka, Bill", hänen äänensä on vilpitön.



Terveisin Charlie (7. minä/sinä)

Seuraavaan kahteen päivään Charliea ei näy eikä kuulu. Miehen rinkka on kadonnut vierashuoneesta ja peti on pedattu siistimmin kuin aiemmin. Bill on ihmeissään, mutta Fleur ymmärtää, ettei hänen lankonsa aio enää palata.

Kun Bill on taas hyvästellyt vaimonsa ainoanaan ja lähtenyt töihin, Fleur painaa kätensä suulleen ja yrittää hengittää tasaiseen tahtiin. Hetken se tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä. Nainen laskeutuu portaita pitkin kellariin toivoen löytävänsä juurista lohtua. Sen sijaan hän löytää niiden seasta vinoon taitetun viestin.

Olen pahoillani, että lähdin hyvästelemättä, mutta uskon sinun ymmärtävän, että niin oli parempi.

Halla tuli tänä vuonna ajoissa ja tiedät, mitä daaliasi kuvastivat. Minä olen sitä: epävakaus, siinä missä Bill on vastakohtani. Teistä tulee maailman onnellisimmat vanhemmat, usko minua. Kaikki tulee menemään hyvin. Ja tee minulle palvelus, täytä puutarhasi valtavilla auringonkukilla.

Sinä oletit minun olevan kaipaamasi maailma, mutta minä olin vain daalia, joka ei kestänyt hallaa.

- Charlie

Fleur puristaa silmänsä kiinni, kun kyyneleet sumentavat hänen näkökenttänsä. Hän yrittää muistaa, mitä äiti on kertonut suurista auringonkukista ja hymyilee muistaessaan.
"Charlie", Fleur kuiskaa ja rutistaa viestin rintaansa vasten.


Seuraavana kesänä Fleurin puutarhassa kasvaa rakkautta, iloa ja ylpeyttä. Hän on aikonut heittää joriinin juuret pois, mutta Billin äiti on kiikuttanut ne omaan puutarhaansa. Molly on vakaasti sitä mieltä, että kukkien kieli on humpuukia eikä ymmärrä, miksi hänen miniänsä tulistuu niin voimakkaasti hänen mainitessaan asiasta.

"Charlie kirjoittaa, että on tulossa käymään pian. Hän kertoo, että haluaa veljentyttönsä lisäksi nähdä rakastamasi puutarhan", Billin naurahdus on lämmin.
"Charlie - 'äntä on aina kiinnostanut luonto enemmän kuin ihmiset", Fleur hymyilee miehelleen tietäen olevansa väärässä.

[Saappaaton]

Minä en ole ikinä tykästynyt Fleuriin. Tässä raapale-sarjassa toit hyvin esille ne piirteet, joita hahmossa niin karsastan. Mutta ne ovat myös yksityiskohtia, joista pidän, sillä niiden kautta loit hahmolle perustan ja se on muutakin kuin vain nimi. Se on valkoisuutta, siisteyttä ja se käsittämätön elämänjano, joka usealle yhtäkkiä yhtenä päivänä ilmestyy, kun täydellinen elämä ei enää riitä.

Fleur huomaa vielä tuntienkin päästä haistavansa Charlien kotonaan.

Musta kahvi sekoittuneena nahkaan ja pintyneen noen hajuun. Se on luultavasti se asia, joka minulle tästä lähin tulee Charliesta ensimmäisenä mieleen. Sellainen tietynlainen miehisyys, joka allekirjoittaneeseenkin vetoaa, ei aivan omaa tyyppiä, mutta jotenkin viehättävä, kiehtova. Olet rakentanut hienosti miten tilanne kehittyy Fleurin näkökulmasta.

Äkkiä hän ymmärtää, mitä Charlie tarkoittaa puhuessaan luonnon kauneudesta. Hän ei tarkoita vain kukkia tai auringonlaskua hiekkarannalla, ei lähellekään. Hän tarkoittaa taianomaista albiinokaurista punakarvaisen vieressä; hän tarkoittaa hetkeä, jota kukaan muu kuin metsän tunteva ei voi eläissään nähdä niin läheltä. Hän tarkoittaa vastakohtia, joita he tunnistavat itsessään, mutta jotka luonto yhdistää kyselemättä. Tai ehkä se on Fleur, joka ajattelee sitä, kun hän katsoo salaa Charliea ja unohtaa hetkeksi metsäkauriit.

Anteeksi kauhean pitkä lainaus.

Puutarha odottaa yhä talvi-istutuksia, mutta Fleuria kammottaa koko tilan tyhjyys. Häntä kammottaa myös jo viikon kestänyt hymy hänen aviomiehensä huulilla ja Charlien parta, joka kasvaa kasvamistaan.

Tässä on taas hyvä esimerkki, miten kuljetat Fleurin luonnetta tekstissäsi. Pakonomainen tarve hallita ympäristöä, mikä ei onnistu millään, kun lähellä on sellainen oman tahdon omaava mies kuin Charlie.

Hän toivoo, että saisi enemmän, mutta tietää, ettei Charlie voi tehdä sitä veljelleen. Hän arvelee, ettei lopulta kykenisi siihen itsekään.

Illalla Charlie taputtaa veljeään olalle.
"Olet onnenpekka, Bill", hänen äänensä on vilpitön.

Näiden neljän virkkeen kohdalla miltei itkin. Selkeästikään surumielisen pianomusiikin kuunteleminen taustalla ei edesauta järkeviä reaktiota, kommenteista puhumattakaan.

"Charlie kirjoittaa, että on tulossa käymään pian. Hän kertoo, että haluaa veljentyttönsä lisäksi nähdä rakastamasi puutarhan", Billin naurahdus on lämmin.
"Charlie - 'äntä on aina kiinnostanut luonto enemmän kuin ihmiset", Fleur hymyilee miehelleen tietäen olevansa väärässä.

Yhä udeammin huomaan lainaavani viimeiseksi ficin viimeiset virkkeet, mutta se johtuu vain siitä, että loppu on kirjoitettu hyvin. Koska viimeisillä virkkeillä on väliä. Etenkin kolme viimeistä sanaa jotenkin riipivät sydänalaani, olen heikko toivottomien rakkaustarinoiden kanssa.

Alun perin eksyin tänne lähinnä tarkastelemaan, miten muut raapalesarjojaan rakentavat. Enkä sitten voinut kuin ahnaasti lukea loppuun asti. Kukkien kieli oli kiva lisä, varsinkin, kun se oli Fleurin ja Charlien juttu (josta Molly ei ymmärtänyt tuon taivaallista). Toivottavasti kommentista on edes vähän iloa, vaikka taisikin mennä lähinnä upean tekstisi lainailuksi.

Kiitos (jälleen) tästä(kin). <3

[DulzGraham]

Olen paska koska ihan kauhian kahjon myöhässä, en ymmärrä kuinka tässä meni näin kauan, ja tästäkin tulee nyt kipeänä kirjoitettu kommentti, joka toivottavasti ei ole liian sekaisin (annathan anteeksi, koska blokki ja blokkistressi ja koko Finin pakoilu kaikesta yrittämisestä huolimatta). Lupaan rankaista itseäni asiaan kuuluvalla tavalla jättämällä korvani uuninluukun väliin.

Mutta ah että tämä on mahtava raalapesarja. Sun tuotoksista on aina älyttömän vaikea sanoa mitään, ne kun on niin älyttömän upealaatusia, ehjiä ja nättejä - ei niihin tunnu löytyvän lisättävää! Mutta joskus pitää, joten josko nyt.

Saappaaton, kuten myös mimamu vie sanat suustani ties kuinka moneen kertaan, ja olisin maininnut tässä todella paljon samaa.

Tässä ahdistutaan ja ollaan epävarmoja siitä mitä elämältä sittenkin oikeasti halutaan, ja sittenkin toimitaan yllättävän vastuullisesti. Yksityiskohdat on upeita, kuten joriinit ja auringonkukat ja se, ettei Charlie yritä olla korea vieraassa paikassa, eikä huomioida erityisesti ketään, ja se, että Fleur puuskahtaa maailmankin olevan kesken.

Hänen nahkaliivinsä haju levähtää Fleurin kasvoille saaden naisen nyrpistämään nenäänsä.

Lainaan tätä, koska levähtää on upea sanavalinta, ja koska Charlien kuvatun hajun (mustaa kahvia, nahkaa ja pinttynyttä nokea) haistaa sieraimissa niin elävästi, että huh ihana, ja voin täysin kuvitella mikä on Fleurin reaktio sellaiseen omassa siistissä keittiössään :>

Edelleen mun on vaikea sanoa tästä mitään. Mulla on mielipiteitä: kerronnallisesti taitava, upean tunnelmallinen ja syvällinenkin. Mulla on suosikkikohtia, mutta ne ovat yksityiskohtia, sanavalintoja ja mainintoja, joista olen jo osan kertonut, ja mulla on tiivistelmä: kirjoita lisää, minä luen - kuten tähänkin asti olen lukenut. Enemmän pitäisi vain muistaa kommentoida.

Kiitos valtavasti, pus 
-D

[Felia]

Nappasin tämän tuolta kommenttikampanjasta jokunen päivä sitten.

Ensimmäisenä tässä kyllä kiinnitti huomioni tuo nimi, Daaliat (eivät kestä hallaa). Se oikein pomppasi esiin tuolta listauksestasi, joten siksi päädyinkin lukemaan tämän. Musta tuo nimi on tosi kaunis ja niin täydellinen tälle sarjalle kuin vaan voi olla. En ole moniin vuosiin lukenut Potter-maailman ficcejä, muutamia yksittäisiä lyhyitä tekstejä lukuun ottamatta, mutta nyt pitkästä aikaa oli kiva lukea jotain muutakin kuin niitä ficcejä, mitä yleensä tulee luettua.

Mitä nyt Potter-fanitus ajoistani muistan, niin en koskaan liiemmin pitänyt Fleurista, mutta näiden raapaleiden Fleurista voin sanoa pitäneeni ainakin jossain määrin. Pidin myös todella paljon sun tavastasi kuvailla tapahtumia, ja olet myös erittäin loistavasti saanut luotua syvällisen tunnelman jokaiseen raapaleeseen. Ei tässä nyt oikein muuta voi sanoa kuin, että ihanasti lyhyistä tekstin pätkistä koottu pieni tarina.

Kiitos!   

[FractaAnima]

mimamu Heippa ja ikävää, että joriinit jäivät vähän hämäräksi. Lisäsin viimeisten osien alkuun tästä aiheesta pienen kommentin. Ja kyllä, niitä juuri suuret auringonkukat merkitsevät. Kiitos paljon kommentistasi.
Saappaaton Mukavaa, että eksyit tätä lukemaan ja kommentistasi oli enemmän iloa kuin osaat kuvitellakaan. Ja lainauksien täytteiset kommentit on oikein kivoja, on kiva tietää mitkä kohdat kolahtavat ja miksi. :3 Kiitos!
DulzGram Et missään nimessä ole paska, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös? :3 Kommenttisi on valtavan ihana, kiitos paljon siitä! Äläkä jätä korvaasi uuninluukun väliin, ethän? 
Ficcien fani Daaliat on aika hauska sana, joten tykkään itsekin tämän otsikosta. Kiitos itsellesi oikein paljon.

[Kaarne]

Valitsin tämän ihan jo parituksen perusteella - rakastan Charlie/Fleuria! Charlieta yksinäänkin, mutta tässä parituksessa on aivan oma tunnelmansa ja omat vivahteensa ja jännitteensä, enkä tälläkään kerralla joutunut pettymään niiden suhteen. (Eipä siinä, en muista, että olisin kertaakaan joutunut pettymään tekstejäsi lukiessa muutenkaan. Paitsi tietysti välillä murisemaan ja nyyhkimään, jos loppuratkaisu on esimerkiksi ollut liian surullinen. Mutta sekään ei kyllä ole pettymistä tekstin laatuun, että sinällään.)

Tässä oli ihan valtavan ihania yksityiskohtia ja asioita. Pidän kukkaiskielestä (krhm, onhan Nevillekin sentään loistava nimenomaan yrttitiedossa) ja ihastuin siihen, että sitä oli käytetty koko ficin läpi soljuvana teemana ja myös sinä asiana, joka lopulta sitoi nämä raapaleet toisiinsa ja kokonaisuuden nimeen. Charlien tuoksu oli myös kiva yhdistelmä, nahka ja noki, mmmm - minä tykkään! Hullaantuisin tuollaisesta varmasti ihan elävässä elämässäkin. Albiinokaurista jäin vähän pohtimaan - oliko se vähän liioittelua? - mutta kohtaus sinällään oli tosi tehokas ja toimiva. Minusta tämä oli kokonaisuutenakin niin hyvä, että yltää selvästi tekstiesi parhaimmiston joukkoon.

Tykkäsin siitä, miten ihana Bill tässä on, ja miten lukija pystyy kuitenkin samaistumaan Fleuriin ja tämän turhautumiseen. Pidin Charlien varovaisuudesta ja käytännönläheisyydestä ja järkevyydestä (ja siitä, miten hän kohteli Fleuria lempeästi ja varovasti kuin villieläintä, ihana Charlie ♥♥♥). Pidin lopun auringonkukkapuutarhasta ja joriineista (koska mikäpä sen siistimpää kuin oppia uusia sanoja ja asioita fanficciä lukiessaan ^_^ ) ja no, oikeastaan pidin aika pitkälti kaikesta tässä.

Paras Fracta. ♥ 5/5.

[Arte]

Fleur/Charlie on mielestäni varsin kiinnostava paritus. Tässä sarjassa paria käsitellään mielestäni tosi hyvin: Fleur kaipaa maailmalle, kaipaa jotain, mitä Bill ei edes huomaa, ja sitten on Charlie, joka on kaikkialla ja huomaa asioita. Parasta tässä on kuitenkin se, ettei heidän välillään oikeasti tapahdu mitään fyysistä, koska kumpikin tietää, että se olisi niin kovin väärin Billiä kohtaan. Uskottavaa, tykkäsin.

Kukkasten vertaaminen asioihin oli kiva lisä. Tykkäsin myös auringonkukista tuolla loppupuolella.

Sinä oletit minun olevan kaipaamasi maailma, mutta minä olin vain daalia, joka ei kestänyt hallaa.

Tykkäsin siitä, että Charlie lähti ihan yllättäen, mutta tämän perässä saapunut kirje tuntui ehkä vähän siirappiselta sellaisen miehen kirjoittamaksi, joka hengaa enemmän lohikäärmeiden kanssa eikä tätä hirveästi kiinnosta sitoutua keneenkään ihmiseen. Oisin ehkä tykännyt kirjeestä enemmän ilman tätä viimeistä virkettä, mutta toisaalta, toistuuhan tässä tekstin nimi kivasti.

Joo. Fleur/Charlie on hyvä paritus! Kiitos tästä! ^^

[LillaMyy]

Terveisiä kommenttikampanjasta! Napsaisin tämän sieltä tosiaan, koska Saapsi tätä minulle suositteli, niin kk on hyvä tapa potkia itseään kommentoimaan, ettei saa huomautuksia.

Jahah, ja sitten tarttisi niinkuin sanoakin muka jotain. Saaps "spoilasi" mua jo sen verran tästä, että tässä tuo paritus ei oikeastaan ikinä tapahdu, koska Charlie ei voi tehdä sitä Billille, joten se ei tullut yllätyksenä, mutta sitten taas kaikki muu tavallaan tulikin. Olen aiemminkin vilkuillut tätä sillä silmällä, että pitäisikö lukea vai, ja aina olen miettinyt, että mitähän tuo nimi meinaa, mutta sehän sopikin tähän paremmin kuin nenä päähän.

Tykkäsin tosi paljon siitä, että tässä ei tapahtunut mitään näiden kahden välillä, koska näin tämä toimii vaan paljon paremmin! Ihastumisia nyt tapahtuu tosi helposti, eikä niille voi kukaan mitään, mutta sille voi, että tekeekö sille ihastukselle jotain. Eikä näille kahdelle kummallekaan oikeastaan sovi se, että lähdetään tuoreen ihastuksen perään haikailemaan ja petetään sitä omaa kumppania. Jotenkin nämä kaksi ehkä vaikuttavat enemmän sellaisilta tasaisilta tyypeiltä, kuin intohimon perässä seilaavilta tapauksilta. Tai jotain.

Minä kiitän tästä raapalesarjasta, tätä oli tosi kiva lukea, vaikka kommentti jäikin vähän pätkäksi. :'D

[FractaAnima]

Nevilla Voi sinä ihana. <3 Sun kommenttisi on jäänyt mulle vahvasti mieleen, olen lukenut sen monesti, vaikka vastaamisessa on viivähtänytkin. Oot oikeassa siinä, että albiinokauris on kyllä hyvin lähellä ylilyöntiä, mutta jotenkin tää teksti vaati sitä. Jotain todella taianomaista, mutta luonnon omaa taikuutta. Jotain, mikä sai Fleurin samaistumaan ja samaan aikaan ihastumaan luontoon, ja Charlieen. Koska tie Charlien sydämeen käy luonnon kautta. u_u Kiitos kommentista, yhä vieläkin. <3
Arte Jotenkin oon itse mieltänyt Charlien aina ihmiseksi, joka nimenomaan kirjoittaa. Kirjeitä, jonkinlaista päiväkirjamaista asiaa, mitä nyt mieleen juolahtaa, kun vaeltaa ja samoaa yksinään luonnon keskellä. Joten Charlie ja kirjeet kuuluu mun fanoniin. Mut sun näkökulmasi on kyllä myös ymmärrettävä. Kiitos kommentista. <3
LillaMyy No tämä on kyllä kerrankin sellainen teksti, että voisin jopa suositella itsekin. Pidän tästä yhä vielä itsekin. (Joten kiitos Saaps). Mutta siis kiitos, että otit ja kommentoit tämän tekstin. Oli kiva palata itsekin tämän pariin pidemmän ajan jälkeen. Kiitos. <3

[Hazyel]

Tulin tänne koska käskettiin! Olen itseasiassa tainnut muutamaankin kertaan katsoa tätä sillä silmällä, että pitäisiköhän lukea ja no, en tiedä miksen ole koskaan lukenut Ainakin otsikko tässä on hurjan kaunis! Itseasiassa jo heti ekan raapaleen luettuani minulle tuli fiilis, että olenkohan sittenkin joskus lukenut tämän? Tai ehkä jotain todella samankaltaista.. Hmm!

Pidän siitä, miten tässä on pieni jännite heti alusta lähtien. Fleur selvästi kaipaa pois, jonnekkin muualle, maailmalle, jo heti ensimmäisissä raapaleissa, mutta Bill haluaa pysyä kotona, kasvattaa juuret sinne missä on. Tämä teksti laittaa heti alusta asti miettimään, kuinka vakaalla pohjalla Billin ja Fleurin suhde oikein onkaan. Billin mielestä ehkäpä hyvinkin vakaalla, mutta Fleurin... no, niin.

Tykkään siitä, miten tämä etenee, Fleur on epävarma tunteistaan ja alkaa pikkuhiljaa huomata mihin kaikki on menossa. Toisaalta Fleur pitää Billistä, haluaa olla Billin kanssa koska Bill on lämmin ja tuttu. Mutta toisaalta Charliessa on ehkä jotain kiehtovan erilaista, jotain mitä Fleur ei pysty kesyttämään ja ehkä siksi Charlie onkin niin kiinnostava. Ja daaliavertauskuva epävarmuudesta! Tuo jos jokin on hyvin Fleurilta Billille -tapainen vertauskuva ja ah mitkä mielikuvat tuosta kohtauksesta <3

Hui, viides raapale olikin jännä! Charlie lukee kivasti Fleuria ja Fleur vaikuttaa niin... epätoivoiselta. Ja Fleur raskaana!! Mahtaakohan aikaa olla vietetty Charlien kanssa muuallakin kuin luonnossa ja lieköhän lapsi Billin vai Charlien...

Ah, olen tavallaan helpottunut tästä lopusta. Toisaalta olisin ehkä kaivannut jotain... vähän enemmän, mutta toisaalta Bill on niin onnellinen, rakastava ja niin kiinni Fleurissa, ettei hän ansaitsisi sitä, mitä Fleurin ja Charlien välillä olisi voinut tapahtua. Ja toisaalta ainakaan juuri tässä sarjassa en olisi edes voinut kuvitella Charlien tekevän sitä. Ja mitä ilmeisimmin lapsikin on Billin, pidin siitäkin ratkaisusta.

Kukat oli kyllä mitä ihanin vertauskuva ja tykkäsin siitä, että ne kulkivat mukana koko sarjan ajan, kuvastivat Fleuria itseään ja hänen ja Charlien suhdetta. Niin, ja olen myös nyt varma, että minähän tosiaan olen lukenut tämän aiemmin, tiedä sitten miksen ole kommentoinut... Mutta en kyllä ihmettele, miksi Saappaaton on jaksanut lukea tämän useampaan kertaan! Tämä oli ihana, kiitos <3

[hiddenben]

Huippua, kun joku kommentoi pidemmän aikaa sitten julkaistua tekstiä, ja löydän sitä kautta itse jotain hienoa luettavaa! Olen lukenut paljon kirjoittamiasi tekstejä ja olen nauttinut niiden lukemisesta huimasti, kuten tästäkin, mutta jokin on aina tehnyt kommentoimisesta hankalaa. En ehkä tiedä, mistä aloittaa, kun tykkään tyylistäsi niin paljon. Esimerkiksi ficcisi Käärmeet jäi ilman kommenttiani, vaikka teksti olikin todella upea. Nyt kuitenkin yritän saada kirjoitettua sen, mitä mielessä pyörii.

Ensimmäinen raapale teki jo huiman vaikutuksen ja se onkin ehkä suosikkini näistä seitsemästä. Fleurin kaipaus maailmalle tuntuu aidolta ja hyvin kuvaillulta. Rakkaus Billiin on edelleen vahva, miten Fleur haluaa miellyttää miestään omista mielipiteistään huolimatta. Nautin myös toisen osan lukemisesta ja hykertelin Charlien suorasanaisuudelle. Kuten kirjoitit vastauksena jollekin toiselle, Charlie tietää, ettei voi vaikuttaa muiden mielipiteisiin ja on siksi oma itsensä välittämättä turhasta mielistelystä. Koen itse Charlien hyvin samanlaisena, joten minulle Charlie on tässä tekstissä hyvin IC.

Myös muissa raapaleissa oli hienoja kohtia, joista pidin. Erityisesti tämä:

Charlie katsahtaa häneen sivusilmällä, muttei vastaa. Fleurin rintaa pakottaa. Hän on käyttänyt kaiken energiansa jonkin sanottavan keksimiseen ja sitten se ohitetaan vilkaisulla. Hiljaisuus on kasvanut nopeampaan tahtiin kuin heidän puheenaiheensa.

Ainoa, mitä jäin miettimään, oli Billin rauhallisuus ja kuinka hän on niin asettautunut aloilleen. Tuntuu hassulta, että Fleur päätyi yhteen Billin kanssa, jos miehestä on kuitenkin tullut näin turvallinen ja lauhkea. Eikö Fleurin olisi kannattanut valita joku seikkailullisempi?

Bill on komea, pitkä ja hänellä on hyvä työ. Billin luonne on varma ja lämmin; niin lämmin, että Fleur tuntee sen rinnassaan vain katsoessaan miestään. Lankoaan katsoessaan Fleur tuntee kumman läpätyksen eikä hän tiedä, mitä mies ajattelee katsoessaan takaisin.

Toisaalta vastakohdat täydentävät toisiaan: Fleurin äkkipikainen luonne ja Billin rauhallisuus ovat täydellinen yhdistelmä. Charlie ja Fleur olisivat ehkä olleet liian samankaltaisia, mikä puolestaan olisi aiheuttanut loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin iloa.

Jokin tyylissäsi tosiaan miellyttää ja se tuntuu ehkä olevan lähellä omaani, eli että voin oppia jotain tyylistäsi kirjoittaa. Et käytä paljoa korusanoja tai metaforia, tai et ainakaan liikaa, vaan kuvailet asioita niin kuin ne ovat. Pidän siitä. Kaiken kaikkiaan onnistunut raapalesarja, jota oli ilo lukea! Ja sainpahan vihdoin ja viimein kommentoitua jotain tekstiäsi, toivottavasti tästä jäi jotain käteen

[FractaAnima]

Lauchuo: Hauskaa miten sua aina käsketään joka paikkaan. Onko se aina Saaps, joka käskee? Musta on kiva lukea sun kommentteja, kun kovin usein kirjoittelet ajatuksia ylös samalla kun luet, joten sieltä tulee sellaisia ns. keskeneräisiä ajatuksia ja pohdintoja mukaan. Niitä on kiva makustella. Kiitos. <3
hiddenben Voi, kiitos oikein paljon! <3 Luin kommenttisi tuossa aiemmin päivällä ja se on pompsahdellut mieleeni pitkin päivää, joten kyllä siitä jäi paljonkin käteen. Tulin kovin iloiseksi ja jäin itsekin pohtimaan omaa kirjoitustyyliäni. Paljon rattaita lähti liikkeelle tämän myötä, kiitos siitä ja kommentista ylipäätään. <3 Ihana kuulla, että kirjoitukseni ovat mieleesi.

[Vendela]

Tämä on killunut kirjanmerkeissnäni kohta kuukauden kun etsin silloin luettavaa 12 hahmoa-haasteeseen Ehdin kuin ehdinkin kommentoida tämän vielä "oikean kuun" aikana. Pakko muuten sanoa tähän väliin tuosta haasteesta, että tykkään siitä kun sen myötä pääsee tekemään aikamatkoja vanhempiin teksteihin ja lukemaan tekstejä hahmoista joista ei välttämättä muuten lukisi ollenkaan

Mutta sitten sana tästä. Olen (taas kerran) jättänyt lukematta muiden kommentit, koska tahdoin lukea nämä rapsut ehjänä kokonaisuutena plus en halunnut, että ajatukseni katkeaa. Huomaan kuitenkin, että tuolla on monta pitkää kommenttia ja tulen hyvin suurella todennäköisyydellä toistamaan kaikkea sitä mitä muut ovat jo sanoneet. Anteeksi siis jo etukäteen!

Paritus on mielenkiintoinen koska periaatteessa tässä on vain yksi paritus. Joten väistämättä esiin nousee ajatus, että missä pettämisen rajat kulkevat. Olet nostanut paritukseksi kuitenkin Fleur/Charlien joka toteutuu tässä vain ajatuksen tasolla mikäli luin ja tulkitsin tekstiä oikein. Se kertoo kuitenkin minulle ehkä eniten Fleurin ajatuksista ja sitä kautta hänen moralistaan, toki voi olla että sinun omat ajatuksesi ja arvomaailmasi heijastuu tekstiin myös, mutta en lähde analysoimaan kuitenkaan sinua ihmisenä sillä se ei ole tämän tekstin pointti. Mutta se, että Fleus on lähellä hairahtaa mutta pidättäytyy kuitenkin lankeamasta loi hienon jännitteen tähän kokonaisuuteen. Onnistuit myös johdattamaan lukijaa harhaan tuolla, kun paljastit Fleurin raskauden. Hetken ajattelin jo, että lapsi on Charlien ja Billin surun johtuvan siitä, mutta kyseessä taisi ollakin ihmissuseus (apua, miten se sanotaan?).

Tarinan nimi on hieno ja olen aina aivan järkyttävän kateellinen ihmisille, jotka osaavat keksiä tarinoilleen näin hienoja nimiä. Se, että tämä nimi avautui tarinan edetessä lisäsi tietenkin kateuttani, sillä on hienoa että nimi sitoutuu koko tarinaan alusta loppuun saakka. Kukat ja niiden maailma on minulle vieras joten en pysty sanomaan siitä mitään, en edes että kestävätkö daaliat hallaa vai eivät tai onko niillä minkälainen symbolinen merkitys. Pidin kuitenkin siitä, että olit nostanut niiden merkityksen tässä esiin ja liittänyt sen myös hahmoihin.

Kiitos tästä lukuelämyksestä, nautin kuten niin monesti teksteistäsi muutoinkin

Vendela

[FractaAnima]

Vendela Hiih, hyvä, että hahmohaaste on ollut kivaisa. Voi hurjaa, ihanan pohtiva kommentti, jolla sait minut jälleen kerran hyvälle mielelle (jo silloin kun muutama kuukausi sitten kommentoit ja taas nyt, kun palasin tähän vastailemaan ). Kukat ja niiden symboliikka on kivoja asioita tutkia ja tämän tekstin myötä voit ainakin oppia sen, että daaliat eivät tosiaan kestä hallaa. Kiitos kommentista sinä ihana. <3