Kirjoittaja: Hallahäive
Fandom: BBC!Sherlock
Paritus: Sherlock/Jim
Ikäraja: S
Genre: Draama
Disclaimer: En omista hahmoja, he kuuluvat BBC:lle, ACD:lle, Moffatille ja Gatissille.
A/N: Elikkäs...raapaleita. Multa kysyttiin eilen, että miten Jimlock-raapaleita kirjoitetaan. En oikein osannut neuvoa, mutta kirjoitimpa eräälle manipuloijalle kuitenkin muutaman pikaraapaleen ihan huvikseni <3 En ensin meinannut julkaista näitä ja vieläkin vähän kauhistuttaa koko ajatus. Minut kuitenkin saatiin taivuteltua, ja toivon mukaan joku näistä sitten ilahtuu. Also, suokaa anteeksi mielikuvituksettomat väliotsikot. Hyviä lukuhetkiä!
Summary: Toisinaan he pakenevat todellisuutta, varastavat aikaa kohtaamisiin.
Pakoja todellisuudesta
Jääpaloja
On hiostava elokuu. Euroopan ylitse pyyhkii lämmin aalto, niin kuuma, ettei edes kalsea Englanti välty siltä. Jim pakenee hellettä hotellihuoneen ilmastoinnin suojaan. Päättää olla armelias ja kutsuu pakopaikkaansa myös erään toisen, jonka kauluspaidat eivät anna hikipisaroita anteeksi. Minibaarista Jim kaivaa shampanjaa ja jäitä, ojentaa lasin vieraalleen.
Solakat sormet poimivat jääpaloja lasista, kuljettavat niitä vaalealla iholla. Jälkeen jää pikkuruisia pisaroita. Jim tahtoisi seurata niiden matkaa kielellään. Kenties myöhemmin. Ensiksi hän tyytyy katselemaan, avaamaan paitansa ylimmän napin. Onhan hän kärsivällinen mies. Odotus tulee ainoastaan lisäämään huoneen kipinöivää lämpöä.
Ja Jim tietää, että kuumuuteen on helpointa sopeutua silloin, kun on itse aiheuttanut sen.
*
Rentoutumista
Sormet kiipeävät pitkin selkärankaa, kynnet raapaisevat oikeaa olkapäätä, kenties tahattomasti. (Aina tarkoituksella.) Jim nojaa kosketukseen, huokaa kylmien väreiden kulkiessa iholla. Veri kohisee korvissa.
”Kerrohan, Jim, mitä sinulla on meneillään, mikä aiheuttaa tällaista jännitystä?”
”Vakoiluskandaali Yhdysvalloissa, pientä säpinää Egyptissä... tiedäthän sinä. Ei mitään tärkeää.” Jim kohauttaa hartioitaan. ”Muttei puhuta töistä, rakas. Tiedäthän, ei tee hyvää parisuhteelle yhdistää töitä ja vapaa-aikaa.”
Sherlock hymähtää, painaa sormensa kipeästi niskanikamaan. Jim päästää ulos sihahduksen.
”Minä olen naimisissa työni kanssa. Liittomme on vallan onnellinen.”
”Niinhän sinä jaksat väittää. Mikä minä sitten olen? Toinen nainen?”
”Luontaisetu”, tumma ääni vastaa. ”Itsestään selvää.”
Jim vannoo näkevänsä ilkikurisen virnistyksen silmäkulmastaan.
*
Roolileikkejä
Parkkihalli kaikuu nahkakengillä verhotuista askelista. Sateenvarjo kopisee vasten betonilattiaa tasatahtia niiden kanssa. Lopulta varjoista astuu esiin mies harmaassa puvussa ja siististi kammatussa tukassa.
”Iltaa, Sherlock.”
Sherlock kohottaa toista kulmaansa, muttei muuten anna merkkiäkään siitä, että olisi hämmästynyt nähdessään Jimin veljensä tilalla.
”Jim.”
”Yllätys. Kaipasitko minua?”
”En tiennytkään, että avaimellasi voi hakkeroitua hallituksen puhelimiin.”
Jim virnistää.
”Uskaltaisin sanoa, että on paljon mitä sinä et tiedä, armaani. Tämä on vasta alkua.”
”Mitä ajattelit tehdä, kun Mycroft huomaa pienen tunkeutumisesi?”
”Voi, ei hän tule huomaamaan. Ei hetkeen. Pommitusuhkaus Oxford Streetille pitää miehen jos toisenkin kiireisenä.”
”Hyvä on. Miksi sitten halusit tavata?”
”Tarvitsenko syytä?”
*
Silmäpeliä
Jim istuu nurkkapöydässä, siemailee hitaasti Perrieriä, tuntee kuinka sen kuplat hajoavat hänen kielellään. Odottaa. Lopulta ovi käy, kello kilahtaa. Sisään astuu kaksi miestä, toinen villapaidassa, toinen tyköistuvassa puvussa. Jim seuraa kuinka he ottavat pöydän ikkunan vierestä, alkavat selata ruokalistoja.
Kestää ikuisuus, mutta viimein harmaanvihreät silmät kohtaavat Jimin katseen menun ylitse. Iho niiden ympärillä rypistyy hieman pidätellystä hymystä. Jim kohottaa lasiaan.
Tarjoilija ottaa tilaukset, ja miehet ikkunapöydässä aloittavat keskustelun. Välillä kirkas katse leikkaa läpi ravintolan.
Annokset tuodaan pöytään. Sipulikeittoa, Jim päättelee. Lusikka kulkee täyteläisten huulten väliin ja tummat ripset painuvat alas makunautinnon myötä.
Jim ei ole hetkeen viettänyt yhtä miellyttäviä lounastreffejä.
