Lupaan pidellä tultasi hyvin (Remus/Sirius, S, oneshot)

[Moira]

Nimi: Lupaan pidellä tultasi hyvin
Kirjoittaja: Moira
Ikäraja: S
Genre: Romance
Paritus: Remus/Sirius (tietysti minäkertojan tilalle voi kuvitella kenet haluaa, itse ajattelin kuitenkin kyseessä olevan Remuksen POV)
Summary: Olen valmis ottamaan haasteen vastaan, rakas. Lupaan pidellä tultasi hyvin. Liekkisi ei korvenna minua, kuten se korvensi muita. Tiedätkö miksi, Sirius?
A/N: Arkistojen kätköistä löytynyt ehkä vuoden vanha oneshot, jonka ajattelin nyt illan ratoksi julkaista. Kommentit otettaisiin suurella ilolla vastaan


Sinä olet tuli. Polttavan kuuma ja vähintäänkin yhtä kaunis.
Jos olet koskaan katsellut liekkien tanssia takassa, niin tiedät mistä puhun. Olet kaikkea sitä ja vielä paljon enemmän.

Monet sinuun rakastuvat ja uskovat pehmeään kuiskaukseesi, kaatuvat lempeisiin sanoihin. Sanoihin, jotka peittävät alleen totuuden. Vaikka sanoisit mitä, on todellisuus tämä: Minä tulen rakastamaan sinua - ilman ehtoja, ilman kysymyksiä - niin kauan, kunnes poltan sinut loppuun. Kun olet kerran saanut maistaa tultani, ei mikään enää maistu samalta. Jälkeeni olet vain tyhjäksi koverrettu ruumis, loppuun palanut kuori.

Kaikki he sen tietävät. Sinun jälkeesi heissä ei ole enää mitään. Kukaan ei kuitenkaan sano ei.
He tuovat sormensa liian lähelle, kunnes lopulta polttavat ne. He palvovat sinua, painavat pääsi edessäsi, odottavat tappavaa iskua.

Minäkin toin sormeni lähellesi. Poltin ne, juutuin kiinni.
Eikä mikään ole enää samaa kuin ennen. Auringonlasku on toki kaunis, mutta kuinka paljon kauniimpi se olisikaan kanssasi?
Lähelläsi tunnen välillä tukehtuvani, sillä olet ympärilläni koko voimallasi. En tunne, enkä näe mitään muuta kuin sinut.
Sydämeni on pakahtua, enkä ole edes varma, tuntuuko se hyvältä. En kuitenkaan osaa - enkä edes halua - enää päästää irti.
Olen riippuvainen sinusta.

Joskus luulen ymmärtäväni sinua. Ymmärtäväni, miksi olet niin julma.
Sinun täytyy polttaa muut, jotta et itse palaisi loppuun. Ihmiset ovat kuitenkin heikkoja, eivätkä ymmärrä sinua. He taipuvat edessäsi.
Haluat löytää ihmisen, joka on tarpeeksi vahva kestääkseen tulesi - ihmisen, joka seisoo edessäsi vertaisenasi. Kestäen liekkisi, ottaen ne vastaan, varjellen niitä.
Sitä ihmistä rakastaisit maailman loppuun asti, ehdoitta.

Olen valmis ottamaan haasteen vastaan, rakas. Lupaan pidellä tultasi hyvin. Liekkisi ei korvenna minua, kuten se korvensi muita. Tiedätkö miksi, Sirius?

Koska sinä rakastat minua.

Rakastat minua enemmän kuin itseäsi.

[Letizia]

Rakastan tämän fikin otsikkoa. :)

Harvoin käytän moisia sanoja, ja teksti vähän yllätti minut dramaattisuudellaan, melkein pelästytti, kun lukija on joku lakoninen hyypiö jolle suurien tunteiden sanominen suoraan on kamalan vaikeaa. Mutta tykkäsin, kun romantiikka ei ollut hempeilyä vaan suorastaan vakavaa. Lopetus korvensi ihan: että Remus kerrankin tietää eikä epäröi itseään ja kaikkea. Sekunnin murto-osan luulin, että hän aikoi sanoa Koska minä rakastan sinua ja ryhtyä marttyyriksi, mutta ei, onneksi ei. Vau.

Kielikin oli dramaattista painokkaine pisteineen, toistoineen ja ajatusviivoineen. Tykkäsin rivityksestä, joka tuntui toisaalta tukevan hieman mahtipontisia pyrkimyksiä, mutta toisaalta se oli jotenkin raikas ja kiva lukea.

Pidin siitä, että tässä puhuttiin ihmisistä eikä miehistä tai naisista, tai koiraeläimistä. Pidin myös siitä, että  pidettiin kiinni vertauskuvista. Tuli kun on niin paljon enemmän kuin esimerkiksi fyysinen vetovoima tai lurjusmainen charmi tai hurmurin puhelahjat, vaikka viitattiin niihinkin.

Ja toivottavasti Siriuskin tietää. :)

[Moira]

Apua, ihana kommentti, kiitos Letizia!

Draamaövereitä vähän pelkäsin, mutta kiva kuulla, että teksti pysyi suurista tunteista ja vertauskuvien määrästä huolimatta hyvän maun puolella
Olen muuten täysin samaa mieltä tuosta tulesta ja yhdistän sen elementtinä jotenkin todella vahvasti Siriukseen. Remuksen nään sen sijaan ehdottomasti vetenä.

Ja eiköhän se Siriuskin tiedä. Jos ei vielä, niin eiköhän Remus saa tämän tajuamaan

[Contessa]

Kommenttikampanjasta hyvää iltaa!

Ensinnäkin pakko sanoa että ah ihanuus tuota otsikkoa, upea ♥___♥

Itse tekstiin sitten!

En itse tykkää ensimmäisestä kerrontamuodosta, koska se hyvin harvoin onnistuu ja kuulostaa hyvältä tai edes luettavalta. Se tuppaa nimittäin muuttumaan kliseisen ihkuttavaksi ja olemaan muutenkin sellainen typerän tahmea ja lähinnä myötähäpeää herättävää. En ole ihan varma miten tässä ollaan onnistuttu, tää heiluu vähän rajamailla, ei mitenkään paha kuitenkaan! Idea oli mukavan mielenkiintoinen, ja tykkäsin kuinka vertasit Siriusta tuleen ja teit hänestä juuri tuollaisen viettelijän, joka rakastaa (vai rakastaako?) vain hetken ja sitten hylkää löytäessään jonkun paremman ja ehjemmän. Sopii kivasti siihen canoniin mitä Siriuksen nuoruudesta nyt yleensä tiedetään :) Mitään kirjoitusvirheitä en löytänyt, joskin jotkut asiat olisi voinut muotoilla ehkä toisin, muuttaa ne vähemmän kliseisemmiksi tai mielenkiintoisemmiksi. Seassa oli myös joitakin vähän hassuja ja lyhyitä lauseita, joita olisi ehkä voinut elävöittää ja/tai pidentää.

Kaikki he sen tietävät. Sinun jälkeesi heissä ei ole enää mitään. Kukaan ei kuitenkaan sano ei.

Tää on vähän sellanen niin ja näin, ja itse olisin varmaan pidennellyt näitä tai yhdistänyt noi kaksi ensimmäistä lausetta. Samoin tuo ensimmäinen virke on vähän hassu, koska luen ton kokoajan "kaikkihan"-muotoon ja sitten mua häiritsee kun se on kirjotettu "väärin" vaikkei siinä edes lue noin! :D

He tuovat sormensa liian lähelle, kunnes lopulta polttavat ne. He palvovat sinua, painavat pääsi edessäsi, odottavat tappavaa iskua.

Tämä taas oli tosi kiva, varsinkin tuo jälkimmäinen virke!

Lopetus oli todella hieno, Remus <3 Tottakai Sirius rakastaa Remusta, tuituitui! ♥

anteeksi kovin ristiriitainen kommentti, kokonaisuudessa tykkäsin kyllä :----D