Nimi: Vuosipäivän lahja
Kirjoittaja: WayToBleed
Genre: romance... blaablaablaa 
Rating: K-11
Paritus: Harry/Draco
Beta: GB-chan of course!!
A/N: Tadaa! Nyt olen päästäni saanut ulos tälläisen stoorin ja toivottavasti pidätte. 
Lukekaa ja kommentoikaa ihan vapaasti!Harry ja Draco istuivat sohvalla. Ulkona satoi lunta, kuin hidastettuna. Varovasti maanpinta alkoi peittyä lumeen. Oli marraskuun 18. päivä ja huomenna olisi heidän vuosipäivänsä.
Kokonaista kaksi vuotta.
"Draco?"
"Nh?" Draco mutusti kerrosleipäänsä sohvan toisessa nurkassa.
"Tiedätkö mikä päivä huomenna on?", Harry käänsi päätään, että näkisi miten Draco lopettaisi leivän syönnin ja katsoisi häneen.
"Mh… Ei muistu mieleen. Mikä?", Draco keskitti huomionsa takaisin leipäänsä.
Ei voi olla totta! Hän ei muista! Nähnähnää… No laitan muistamaan…"Ei sitten mikään", Harry kohdisti katseensa kahvipöydälle ja sieppasi kaukosäätimen.
Hmm… Joku on nyt vinossa. Harry käyttäytyy jotenkin… Vuosipäivä! Ai sitäkö? Hah. No järjestän hänelle huomenna oikean yllätyksen. Pitäisi vain ensiksi hoitaa pari asiaa. Draco hotkaisi nopeasti loput leivästään ja nousi ylös. Harry katsoi televisiosta tulevaa saippuasarjaa, joka tulee joka arkipäivä kello kuusi. Silmäkulmastaan kuitenkin Harry näki tapahtuman ja aavisti, että jotakin oli tapahtumassa.
Kun Draco oli jo eteisessä takki päällään, Harry ei voinut olla esittämättä välinpitämätöntä. Hiukan hädissään Harry säntäsi eteiseen ja sieppasi Dracon syleilyynsä. "Älä lähde! Anteeksi kun suutuin!"
"Mitä? Harry? Menen vain käymään muutamilla asioilla", Draco säpsähti ja rutisti Harrya kovempaa.
"Tulethan takaisin?"
"Tulen. Menen nyt. Moikka!", Draco antoi Harrylle pusun poskelle.
Nopeasti ulos rynnännyt Draco herätti Harryssa vielä enemmän epäilystä.
Mihin sillä oli noin kiire? Asioille…? Onkohan… Nää! *
Draco käveli pitkin Lontoon vilkasta katua ja katseli ympärilleen huolettomasti, mutta samalla varmistaakseen, että kukaan ei seurannut häntä. Hiutaleet olivat muuttaneet maan ihan vitivalkoiseksi ja ilma tuntui kirpeämmältä. Kylmyys pisteli Dracon kasvoja ja Draco nosti huiviaan enemmän kasvojensa peitoksi. "Dracoo!", kuului ääni toiselta puolelta katua ja Draco yritti nähdä sinne autoliikenteen takaa. Ei mitään. Hän jatkoi matkaansa.
Ehkä kuulen omiani. Äh. No olen jo vähän myöhässä pitää kävellä nopeampaa. *
Miksi ihmeessä Draco vain kääntyi pois? Onko hän vihainen? Mitä tämä on? Harry yritti seurata Dracon liikkeitä, kun Draco käveli rivakasti eteenpäin toisella puolella katua.
En tiennytkään, että Dracolla on näin hyvä kunto. Hän pinkoo kuin viimeistä päivää! Harryn piti kuitenkin pysähtyä risteyksessä odottamaan, että pääsisi yli. Ruuhka oli parhaimmillaan käynnissä, joten liikenne oli hidasta ja tukkoista.
*
Draco pysähtyi erään kahvilan eteen ja meni sisään. Sisällä oli mukavan lämmin ja ihmiset juttelivat mukavia. Jostakin kuului iloista naurua ja kuppien kilinää. Ilmassa oli pullan tuoksua ja jouluvalojen loistoa. Draco ei voinut estää hymyä nousemasta kasvoilleen, kun hän huomasi punahiuksisen miehen ahertavan pöytien ääressä tonttulakki vinosti päässään.
"Hei."
"Hä? Ai hei", hymy nousi Ronin kasvoille, kun hän näki ulkoa tulleen komistuksen punaisen nenänpään.
"Mitä katsot?", hiukan hämillään Draco huomasi Ronin kurtistelevan kulmiaan, aivan kuin ei haluaisi paljastaa, että häntä nauratti.
"Ei kun ajattelin, että milloin viimeksi olen nähnyt sinulla punaisen nenän.", Ron ei voinut olla purskahtamatta nauruun, kun huomasi Dracon reaktion. Dracon silmät suurenivat ja ne alkoivat juosta oikeasta vasempaan ja lopulta katsoivat kierosti nenään.
"Niin ja minä taas en muista milloin viimeksi olen nähnyt sinulla noin hauskan hatun", nyt oli Dracon vuoro hymähtää tyytyväisenä kommentilleen.
"Eäh. Se kuuluu tähän mahtavaan univormuuni…"
"Haha. No oletko nyt tauolla vai pitääkö sinua odottaa?"
"Öh. Joo, kyllä luulen, että minulla on tauko", Ron katsahtaa kysyvästi Dracon hartian yli tiskille, jossa seisoo vähän pulleahko nainen, joka nyökkää.
"No hyvä. Mennään."
"Okei. Käyn vain vaihtamassa vaatteet."
"Ai. Luulin, että olisit tullut tonttuna ulos." Sarkastinen hymy valtasi Dracon suunpielet ja Ron katsoi häneen mahdollisimman pistävästi.
"Odota tässä."
*
Huooh. Ei voi olla mitään niin ärsyttävää, kuin jouluruuhka! Ja nyt pitäisi etsiä se karkulainen. Minneköhän Draco meni? Harry käveli yhä toisella puolella katua, eikä huomannut platinapäätä kahvilan ikkunassa.
En minä häntä enää löydä. Paras mennä kotiin… MITÄ? Harry jähmettyi paikoilleen, kun näki Ronin ja Dracon tulevan ulos kahvilasta hiukan hymyillen.
EI VOI OLLA TOTTA! Harry lähti juoksemaan heidän peräänsä ja ylitti kadunkin liian vaarallisesta kohdasta, ja oli jäädä auton alle. "Varoisit vähän!", huusi monikin ja jotkut lisäsivät muutamia kirosanoja.
Antakaa minun nyt seurata miestäni, joka varmaan pettää minua!!Draco ja Ron kävelivät huomattavan nopeasti ja törmäilivät toisiin ihmisiin. Vastaan tulevat naisen iskivät silmäänsä tai sipaisivat huuliaan, aina kun menivät Dracon ohi. Draco ei voinut sanoa, että vihasi tätä, mutta Harrya se ärsytti suunnattomasti. Kerrankin Harry oli suuttunut niin, että oli kampannut erään naisen ja huutanut tälle päin naamaa. Draco muisti, kuinka suloinen Harry olikaan mustasukkaisena ja hymähti.
"Mitäs sinä siinä hymyilet tuohon malliin?", Ron irvisti katsoessaan valkeiden hampaiden välkettä.
"En mitään. Mennään nyt vain", Draco lähti melkein juoksuun ja Ron yritti vaikeroiden pysytellä mukana.
"Mihin me edes olemme menossa?", Ron kysyi hengästyneenä.
"Pomppivaan Poniin."
"Mitä?", Ron pysähtyi keskelle ihmisvirtaa suu ammollaan.
Voi hyvä Luoja… "Nyt ei ole aikaa selittää! Tule Ron!", Draco vetäisi Ronia hihasta ja Ron lähti kiiruhtavan velhon mukaan.
*
Mihin he oikein ovat menossa? Käsi kädessä! EI! Jokin raapaisi Harryn sydäntä ja hänen oli pakko lopettaa juokseminen. Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä ja näkökenttä hämärtyi. Harry ei voinut pitää vihaa enää sisällään vaan huusi kurkku verestäen ja kaatui maahan muiden ihmeteltäväksi.
*
Mikä se oli? Draco pysähtyi, kuin seinään, kun kuuli korvia särkevän huudon. "Mikä se oli?", Ron kysyi hiljaa.
"En tiedä."
"Pitäisikö mennä katsomaan?", Ron kääntyi katsomaan Dracoa, joka nyrpisti nenäänsä Ronin kysymykselle ja kääntyi takaisin menosuuntaan.
"Ei. Ei se kuulu meille. Mennään."
"Mut-"
"Ron!", Draco kääntyi äkisti Ronia päin ja oli pelästyttää Ronin hengiltä. "Meillä on nyt muuta tekemistä!"
"Okei." Miehet jatkoivat matkaa hiljaa toisiinsa katsomatta tai koskematta.
*
Kadulla ihmiset olivat kerääntyneet Harryn ympärille rinkiin ja katsoivat maassa itkevää miestä säälien ja ihmetellen. Eräs ruskeaverikkö ilmestyi paikalle ja kun hän huomasi maassa olevan mustahiuksisen miehen, hän ryntäsi tämän luo.
"Harry! Onko kakki hyvin?", Hermione kysyi kyyneleet silmissään, etsien mahdollisia haavoja tai vastaavaa.
"Hermione? Oletko se sinä?", Harry nosti päänsä pois lumesta ja katsoi säikähtänyttä naista silmät pyöreänä.
"Oi Harry! Olen se minä. Mikä sinulla on?" Harry pyyhki kyyneliään lapasellaan pois ja nousi seisomaan.
"Mennään jonnekin sisälle lämpimään, niin minä kerron sinulle.", Harry vetäisi Hermionen mukaansa ja ahtautui ihmisjoukon läpi.
*
Draco ja Ron kävelivät Viistokujaa pitkin Pomppivan Ponin luo ja astuivat sisään. "Olen varannut täältä huoneen täksi päiväksi. Nimi on Malfoy.", Draco sanoi suoraan vastaanottotiskillä vanhalle miehelle. "Niin näkyy. Tässä on avain huoneeseen numero 8. Olkaapas hyvä." Draco sieppasi avaimen ja murahti kiitokseksi. "Tule."
Käytävää kävellessään Ron tarkkaili Dracoa tarkasti.
Ei kai Draco luule, että menemme sänkyyn yhdessä? Ei kai hän voisi sitä Harrylle tehdä? Minä en ainakaan voi! Mutta pakko kyllä myöntää, että Dracolla on hyvännäköinen takamus, juuri niin kuin Harry on kertonut. Äh mitä minä oikein ajattelen? Kengät kopisivat vanhalla puulattialla ja Ron keskittyi nyt ainoastaan katsomaan jalkoihinsa. Äkisti Draco pysähtyi ja Ron törmäsi häneen "Auh! Katsoisit eteesi!", Draco huusi silmät kiiluen. "Haluatko sitten, että katson persettäsi?", Ron löi mielessään itseään ja vaikeni Dracon ivallisen ilmeen alla. "Mitä sinä sanoit? Katsotko minua sillä silmällä? Voi Herran Isä Weasley!", Draco hörähti ja löi Ronia selkään. "Uf! Tuo sattui. Ja en katsellut sinua sillä silmällä! Sinähän olit varannut meille jo huoneenkin!", Ron väitti takaisin. "S-siis luulitko, että aioin sänkyyn kanssasi? Haha! Ron en ole tyhmempää kuulutkaan ja en voisi tehdä sitä Harrylle.", Draco katsoi nyt lattiaan loukkaantuneena, mutta katsahti pian ylös Roniin.
"Asia miksi olemme täällä, koskee minun ja Harryn tulevaisuutta. Halusin varmistaa, että Harry varmasti pitäisi siitä, joten ajattelin, että kun kerta olet hänen paras ystävänsä, niin tietäisit.", Draco katsahti viekkaasti sivusilmällä hämmentynyttä Ronia, joka oli varmaan jo pudonnut kärryiltä.
"Siis… Mikä se sitten on?"
"Tule niin näytän."
*
"Eikä! En usko, että Draco pettäisi sinua ja vielä Ronin kanssa! Ei voi olla mahdollista!", Hermione heilutti kahvikuppiaan pöydän päällä niin nopeaan tahtiin, että melkein joka tippa lensi pöydälle. "No miten sitten selität sen, mitä juuri kerroin?", Harry painoi päänsä ja sulki silmänsä kyyneleiden takia, jotka alkoivat vieriä kalpeita poskia pitkin. "Harry", Hermione kurottautui Harryn käteen, joka lepäsi pöydällä.
"Siihen on varmaan jokin hyvä selitys. Mennään, vaikka heidän peräänsä niin näet, että olet vain erehtynyt."
"Mutta miten löydämme heidät?", Harry nosti päänsä ja katsoi syvälle ruskeisiin silmiin.
"Onko sinulla jotakin Dracolle kuuluvaa mukana?", Hermione kysyi päätään kallistaen. Harry muisti, että Draco oli vahingossa ottanut hänen avaimensa, kun oli kiireessä lähtenyt ja Harryn oli pitänyt ottaa Dracon.
"On minulla. Käykö tämä?", Harry kaivoi taskustaan avainnipun, jossa oli Harryn antama avaimenperä. Avaimenperä esitti sydäntä, johon oli kaiverrettu Harryn ja Dracon nimikirjaimet.
Hermione sieppasi avainnipun käsiinsä ja ihasteli avaimenperää.
"Oi tämä on ihana. Tämä käy varsin hyvin." Harry huomasi Hermionen mutisevan, jotakin itsekseen ja kopautti avainnippua kevyesti taikasauvallaan pöydän alla, etteivät liian uteliaat jästit näkisi.
"Herm?"
"Harry älä häiritse."
"Näetkö jotakin?"
"Kyllä, Pomppivan Ponin kyltin. He ovat varmaan siellä", Hermione avasi silmänsä ja ojensi avainnipun takaisin Harrylle.
"M-mitä? Pomppiva Poni?"
"Aivan, Harry. Se motelli Viistokujalla."
"Kyllä minä sen tiedän!", Harry huudahti kyyneleet silmissään. "Nyt mennään!", tuoli kaatui ja Harry ryntäsi ulos lähimmästä ulko-ovesta.
"Harry odota!"
*
Draco meni yöpöydän luokse ja kolisteli jotakin sen laatikossa, kunnes nosti sieltä koristeellisen puulaatikon. "Tässä se nyt on.", Draco ojensi puulaatikkoa Ronille, kuin omaa lastaan. "Puulaatikko? Draco…?", Ron kurtisti kulmiaan ihmeelliselle lahjalle ja otti sen käsiinsä. "On se hieno, mutta…"
"Avaa se, hölmö!", Draco kivahti kärsimättömästi.
"Ai. Ups. Joo.", Ron vastasi säpsähtäen. Ron aukaisi laatikon lukon ja nosti kannen. Laatikko oli pehmustettu vihreällä sametilla ja sen pohjalla kimalsi hopeinen ja vihreä timanttinen sormus. "Mitää?! Aiotko kosia Harrya?", Ronin suu loksahti auki ja silmät pyöristyivät lautasen kokoisiksi. "Niin minä vähän ajattelin… Nosta se pois laatikosta. Näet sen paremmin." Ron totteli ja ojensi laatikon takaisin Dracolle, kun itse alkoi ihailla virheetöntä sormusta. "Se on... VUAA!", Ron huudahti, kun sormus lipesi hänen sormistaan. Nopeasti reagoiden Draco yritti saada sitä kiinni, mutta kaatuikin Ronin päälle haara-asentoon.
*
Harry ja Hermione olivat kävelemässä käytävää pitkin, kun he kuulivat suuren tömähdyksen ja he juoksivat huoneen numero 8 ovelle ja potkaisivat oven sisään.
"DRACO! RON! MITÄ HELVETTIÄ TÄMÄ TARKOITTAA?!", Harry huusi punaisena vihasta ja kyyneleet nousivat hänen silmiinsä.
"Harry! Tämä ei ole sitä miltä näyttää!", Draco ponnahti heti pystyyn, kun huomasi Harryn huutavan oven suussa.
Voi ei, Harry! Harry oli jo valmis ryntäämään ulos ovesta, mutta Draco ehti tarrata hänen käteensä kiinni. "Harry! Anna minun kertoa totuus!", Draco puristi voimakkaasti Harryn kättä, että tämä katsoisi häneen. Harryn poskilla valuivat voimakkaat kyynelvirrat ja hän puisti päätään rajusti sivulta toiselle. "Päästä minut!", Harry huusi ja repäisi kätensä irti. "Jätä minut rauhaan!"
"HARRY!", Draco parahti ja kaatui lattialle polvilleen. Turhaan. Harry oli jo lähtenyt pois.
Sormus kimalteli sängyn alla ja Hermione katsoi pettyneenä Ronia ja sitten Dracoa. "En voi uskoa, että teitte tämän", Hermione pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan ja harppoi ulos. "Ei voi olla…", Ron puristi käden nyrkkiin ja katsoi lattiaa kyyneleet silmissään. "Mehän emme tehneet mitään! Draco…?"
Draco haukkoi henkeään ja itki.
Harry… "Draco?", joku kysyi kaukaisuudessa.
Harry… *
"Harry! Odota!", Hermione huusi samalla yrittäen saada Harryn kiinni. Harry karisti Hermionen kuitenkin kannoiltaan ja jatkoi matkaansa taakse katsomatta.
Tämän on pakko olla unta! Draco ja Ron… En voi uskoa! Harry pysähtyi syrjäisen kapakan eteen ja astui sisään. Kapakka oli pimeä ja siellä istui noin neljä juopunutta ja köyhän näköistä miestä.
Tämä on varmaan hylättyjen lohdunpaikka. Harry käveli muutamalla askeleella tiskille ja istui baarijakkaralle.
"Olut, kiitos."
"Tulee", vastasi viiksekäs mies ison kaljamahansa kanssa ja kaatoi olutta hanasta isoon tuoppiin. "Ajattelin, että haluaisit kuitenkin ison", mies katsoi Harrya säälivän näköisesti ja laski tuopin Harryn eteen.
"Talo tarjoaa."
"Kiitos.", Harry mutisi ja nosti tuopin huulilleen. Samalla hän katseli miehiä kapakassa ja ajatteli, että hänkin päätyisi tänne loppu elämäkseen.
"No mikäs sinua painaa?", kysyi keski-ikäinen mies parin jakkaran päästä. Muistikuvat iskivät Harryn aivoihin ja se pakotti Harryn ottamaan lisää olutta.
"Poi- siis tyttöystäväni petti minua.", Harry havahtui, kun tajusi mitä melkein sanoi. Mitä mieskin olisi tehnyt, jos olisi saanut kuulla, että jutteli homon kanssa. Jotkut nimittäin kauhistelivat homoja vieläkin. Harryn mielestä siinä ei ole mitään järkeä.
"Ai sinuakin. Löysin oman vaimoni sängystä työkaverini kanssa ja sitten yritykseni meni konkurssiin.", mies joi omasta tuopistaan ison kulauksen ja jäi tuijottamaan sen vaahtoa suruissaan.
"Mitä sinä sitten teit?", Harry kohotti kulmiaan ja ajatteli, että miehestä voisi olla jotakin hyötyä.
"Hakkasin sen miehen.", mies odotti Harryn säikähtävän, mutta toisin oli.
"No en ihmettele.", Harry vastasi.
*
Draco juoksi portaita ylös ja ryntäsi ovesta sisään heittäen takkinsa lattialle. "Harry?! Oletko täällä?!", Draco huusi hengästyneenä pimeälle asunnolle. Kun vastausta ei kuulunut, Draco juoksi huoneesta toiseen ja tarkastaen, että Harry ei ollut piilossa. "Harry?", Draco kysyi isolta vaatekomerolta, mutta se oli vain täynnä vanhaa Tylypahka-roinaa.
"Missä olet, Harry?", Draco höpisi itsekseen, kun istahti olohuoneen sohvalle.
Miksi tässä pitikään käydä näin? Puhelin soi. Draco sieppasi puhelimen nopeasti käteensä ja huusi vastaukseksi. "Päivää, Täällä Tom Fingles. Haluaisitteko ostaa tulostinmustetta?", kysyi nenäkäs ääni puhelimen toisesta päästä. "Mitä?! Mitä hittoa minä sillä teen?!", Draco huusi puhelimeen ja paiskasi luurin kiinni. "Perkeleen puhelinmyyjät!", Draco huusi ja heitti puhelimen lähimpään nurkkaan. "Harry, missä olet?!", Draco parahti ja kyyneleet valtasivat hänen silmänsä.
*
"No niin. Kotona ollaan!", Hermione huusi, kun sai laitettua laukkunsa lähimmän tuolin päälle lepäämään. "Haluaisitko jotakin syötävää tai juotavaa? Harry?", Hermione kohotti kulmiaan, kun huomasi Harryn puhelevan vaatenaulakon kanssa.
"Harry?"
"Tiedän, oikeasti toodella ärshyttävää! Olen samaa mieltä shinun kanssasi!", Harry heilutti kättään ymmärtäväisesti naulakon edessä. "Katsos, khun minä rakastin häntä…", loppu oli epäselvää muminaa ja Harryn naurettavaa huojumista.
"Äh… Harry? Tulepas. Laitan, vaikka teetä.", Hermione talutti Harryn sohvalle istumaan, kun itse hipsi keittiöön kolistelemaan astioita.
Muutamien minuuttien kuluttua Hermione palasi olohuoneeseen, jonne oli jättänyt Harryn.
"No niin. Laitoin mustaherukka teetä, josta... Harry?", Hermione huomasi Harryn sammuneen sohvalle ja tuhisevan suloisesti pidellen tyynyä puristuksessaan. Huokaus pääsi Hermionen huulilta ja hän asetti mukit sohvan eteen pöydälle. Hermione huomasi ruskean huovan nojatuolissa ja levitti sen tuhisevan Harryn päälle.
*
"Huomenta. Nukuitko hyvin?", Hermione kysyi aamulla krapulaiselta Harrylta, jonka hiukset sojottivat jokaiseen ilmansuuntaan. "Yök… Huomenta… Mitä minä täällä teen?", Harry kysyi päätään hieroen.
"Se on pitkä juttu. Haluaisitko jotakin syötävää?"
"Yäk… Älä edes kysy… Saanko mennä suihkuun?"
"Mene vain. Ota pyyhe sieltä kaapista.", Hermione ehti sanoa juuri ennen kuin Harry ehti paukauttaa oven kiinni.
"Aah… Ihanaa…", Harry huokaili, kun tunsi lämpimän veden laskeutuvan ihoansa myöten.
Mitä minä oikein tein eilen…? Ai niin… Draco ja Ron… Olisinpa kuollut… Harry alkoi kyynelehtiä, kun muisti, mitä eilen oli tapahtunut. Pian Hermione koputti oveen.
"Harry…? Sinulle on puhelu", Hermione kertoi ja koputti uudestaan.
"Tullaan!", Harry vastasi. Kuka minulle tänne soittaa?
*
"Harry puhelimessa."
"Harry…", Harryn sydän nousi kurkkuun, kun hän kuuli Dracon surullisen äänen toisessa päässä. Hän olisi halunnut paiskata luurin heti kiinni.
"Mitä sinä haluat?", Harry tiuskaisi.
"Haluan selittää sinulle, mitä oikein tapahtui."
"Riippuu siitä, että kiinnostaako minua…"
"Harry ole kiltti ja kuuntele!", Draco huusi.
"Hmph. Annan sinulle kaksi minuuttia."
"Kiitos Harry!"
"Aika alkaa…"
"Okei. No niin, silloin kun istuimme sohvalla eilen. Sinä kysyit, että tiedänkö, mikä päivä huomenna on. Siis tänään…"
"Niin…?"
"Aluksi en muistanut, mutta sitten huomasin pettyneet kasvosi ja tajusin!"
"Loistavaa. Joten päätit pettää minua?"
"Mitä? En Harry! Sen piti olla yllätys…"
"Ai kolmenkimppa?"
"Harry! Ei vaan se mitä menin näyttämään Ronille. Halusin kuulla hänen mielipiteensä…"
"Ai kalustasi?"
"Ei, kun siitä helvetin sormuksesta!", Draco huusi niin kovaa, kuin pystyi.
"Sormus? Mikä helvetin sormus? Sinä olit Ronin kanssa vehtaamassa!"
"En helvetissä ollut! En voisi tehdä sitä sinulle!"
Hiljaisuus laskeutui kumpaakin päähän, mutta Harry ehti rikkoa sen ensin.
"Mitä sinä sillä sormuksella?"
"Olisin kosinut sinua tänään."
"O-oli… siis… Draco…"
"Haluan nähdä sinut Harry!"
"Minä…"
"Harry minä rakastan sinua, tule takasin!"
"Draco…", Harry katkaisi puhelimen suuren kyynelvirran takia.
"No mitä?", Hermione kysyi huomatessaan Harryn itkevän.
"Minun pitää nyt lähteä." Harry sanoi ja sokaisi Hermionen valkoisella purukalustollaan.
*
Draco makoili makuuhuoneen lattialla kyyneleet silmissään. "Harry… Rakastan sinua!" Eteisestä kuului oven vaimea pamahdus ja Draco pinkaisi ylös. "Kuka siellä?", Draco kysyi varovasti paikaltaan. Oven luo ilmestyivät kyyneleistä turvonneet kasvot ja mustat hiukset. "HARRY!", Draco parahti ja hyppäsi Harryn kaulaan. "Älä jätä minua! Kuolen ilmaan sinua!"
"Draco…", Harry sanoi ja työnsi Dracoa vähän kauemmaksi.
"Mitä?", Draco säpsähti Harryn työntäessään hänet pois.
"Minä…", Harry aloitti.
"Harry. Älä sano mitään. Minä tiedän…" Harry katsahti surullisiin silmiin ja suuteli Dracoa, kuin olisi kuolemasta kyse.
"Älä jätä minua", Harry sai sanottua Dracon huulia vasten.
"Mitä? En ikinä jättäisi sinua. Ai niin joo…", Draco käännähti ympäri ja haki jotakin eteisen lattialla lojuvan takkinsa taskusta. Haettuaan esineen Draco polvistui Harryn eteen ja nosti sormuksen Harryn katseen eteen.
"Harry… Haluaisitko elää loppuelämäsi minun kanssani?", Draco kysyi ja katsoi Harryn silmiin.
"Draco…"
"Ymmärrän kyllä jos et halua!", Draco vastasi äkisti.
"Älä ole höpsö! Nouse sieltä pölystä."
"Eli et halua naimisiin…?", Draco kysyi itkun vallassa.
"Annapas se tänne.", Harry sanoi ja otti sormuksen Dracolta. Katsoi sitä ja nyökkäsi vaimeasti. Katsoi takaisin Dracon silmiin ja polvistui Dracon eteen.
"Nyt minä kysyn sinulta, että haluaisitko sinä, Draco, elää minun kanssani koko loppuelämäsi?" Harry hymyili, kun huomasi miten pahasti oli Dracoa järkyttänyt.
"Mitä?! Haluan! Haluan! Helvetti soikoon, haluan!"
"Paras tullakin.", Harry nauroi.
"Älä viitsi!", Draco huudahti ja veti Harryn huulet omilleen.
"Hyvää vuosipäivää, rakas."
[size=85]
//destine muokkasi ikärajan otsikkoon[/size]
