TSH: Yhtä kyytiä |K11, Olivia/Legolas, romance, one shot|

[Olivia]

Yhtä kyytiä

Kirjoittaja:  Olivia
Oikolukija/Beta: joku tätä luki, mutta varmaan virheitä löytyypi=)
Fandom: Tari Sormusten Herrasta
Genre: romance, AU:ta
Ikäraja: K11
Paritus/Päähenkilöt: Olivia/Legolas
Summary: Kun Kuninkaan paluun alussa Gandalf, Aragorn, Legolas, kuningas Theoden, Éomer ja Gimli menevät Rautapihaan he törmäävät Hobitteihin; Pippiniin ja Merriin, myös Olivia on heidän kanssaan.
 He matkaavat sitten Gondorin kuninkaan valtaistuimen saliin...
Varoitukset:...
Haasteet: Saaga-haaste (one shot sarja)
                Lainaushaaste (lainaus löytyy lopusta...)

A/N: Aikas lailla menee ehkä tajunnanvirran puolelle... Kaikki TSH ficcini niin menee aina!;D Tässä ei sitten oikeastaan oo minkään kaltasta juonta sen tarkemmin... Pahoittelen! Tärkeässä osassa on myös "ensimmäinen osa" eli Sinne takaisin ja ÄKKIÄ. Laitan tänne myös sen kolmannen joka tulee vielä... Juu suosittelen lukemaan ensin tuon ja sitten tämä, mutta ei pakollista...
 En nyt keksi parempaa puhetta joten itse tekstin kimppuun!:D
//: tulihan tämä kolmas osakin: Viimeinen pystyssä voittaa  K15, samalla parituksella mennään!:D



Viisi - kaksi valkoista ja kolme ruskeaa - hevosta taivalsivat metsän läpi. Saattue oli suuri, mutta heillä ei ollut kiire minnekkään. Heidän - kuuden ratsailla matkaavan - soturin määpääränä oli Rautapiha, josta ei koskaan loppunut savun nouseminen. Rautapiha oli vielä muutama viikko sitten örkkien peitossa, raakalaiset olennot, jotka eivät antaneet armoa eteensä ryömivälle vauvallekkaan.

Valkoisen, vitivalkoisen ratsun selässä johdatti kulkuetta velho nimeltä Gandalf Harmaa. Miehellä oli valkoiset pitkät hiukset ja parta ja hänen päällään oli valkoinen pitkä kaapu. Kädessään velho kantoi valkoista sauvaa.

Miehen perässä kulki ruskean hevosen ratsailla Aragorn Arathornin poika. Mies oli pukeutunut soturin kaltaisesti, niin kuin myös muut. Valkoisen hevosen selässä: haltia Legolas Viherlehti ja kääpiö Gimli. Mukana olivat myös Rohanin kuningas Theoden ja Éomer.

Hitaasti he matkasivat kapealla polulla ja pian he näkivätkin jo edessään Rautapihan jäänteitä. Rautapihan olivat - haltijoiden eloon synnyttämät - puut tuhonnet, ottaneet sen haltuunsa, vaikka Rautapihan omistaja Saruman eli vielä. Velho oli kuitenkin saarrettuna torniinsa.

"Pippin, Merri", Gandalf tervehti viekas hymy huulillaan. Kaksi hobitti-poikaa istui kivisten raunioiden päällä poltellen piippujaan. He hymyilivät tulijoille ilkikurisesti. Heillä molemmilla oli kihara tukka ja ne olivat oljen ja maantien väriset.

"Tervepä, terve hyvät matkalaiset", Pippin, pienikokoisempi hobitti vastasi. Savuhattarat pulpahtelivat hobittien suista. Heidän ympärillään oli paljon ruokaa, mutta jo suurin osa oli musutettu pieniin nälkäisiin, pohjattomiin massuihin. Pippinin käsi piteli täytettyä kolpakkoa.

"Puuparta on selvästikin ottanut Rautapihan hallintaansa", Legolas humautti ja nyökkäsi kiviröykkiön takaa pilkottavan puuvarren ja sen peittämään sammaleeseen. Gandalf tutki mielenkiintoisena näkymää ja viittoi sitten kaikkia seuraamaan peremmälle pihaan. Pippin ja Merri asettuivat ratsaille - Pippin Aragornin ja Merri Éomerin taakse.

Yhtäkkiä Legolas jännitti nopeasti jousensa ja tähtäsi tarkasti nuolensa valkoiseen häivähdykseen.

"Legolas", velho varoitti. Gandalf oli nostanut kätensä Legolasin nuolen ja hahmon väliin. "Odota", hän lisäsi. Heidän eteensä laskeutui ketterästi lumenvalkoisen turkkin peittämä susi, ihmissusi.

"Susi", Aragorn kuiskasi lähes ääneti, mutta susi kuuli sanan ja haukahti tälle tervehdyksensä.

"Olivia!" Pippin kijahti riemuissaan. Kenenkään ehtimättä reagoida mitään hoditti syöksyi lantiotaan myöden vedessä kahlaten kohti sutta, jonka kieli roikkui ulkona suusta.

"Pippin", Aragorn huusi puolituisen perään pelästyneenä. Seurueen silmien edessä susi muuttui kuin muuttuikin havaittavaksi ihmis muodoksi. Nopeasti kuitenkin ihmiseksi muuttunut henkilö heitti Pippinin ympäri kohti ilmaa kuin lentävä tähti. Kaikki muut tukahtuduttivat henkäyksensä ja pitelivät varuillaan aseistaan. Legolasin nuoli oli yhä ladattuna hahmoon päin.

Pippin päästi riemun huudahduksiaan ja pian hän jo laskeutuikin ihmisen käsivarsille turvallisesti.

"Pelkäättekö te minua noin paljon?" Huvittunut naisääni kysyi saattueelta, joiden ilmeet kuvastivat pelkkää ällistymistä.

"Olivia", Gandalf tervehti naista ja nimen omistaja nyökkäsi velholle.

"Taitavaa." Argorn ilmaisi mielipiteensä hymyillen. He ratsastivat ohi Pippinin, joka sittemmin kampesi itsensä takaisin ratsun selkään, ja Olivian. Vain toinen valkoinen hevonen oli jämähtänyt paikoilleen.

"Legolas, liikkuisitko ystävällisesti?" Kääpiö - haltian takana - mörähteli, mutta miehen katse oli lukkiutunut naiseen. He tuijottivat toisiaan kauan.

"Menään jo", Gandalf huikkasi heidän edeltään ja vasta silloin Legolas hörähti kuulemaan ja näkemään muitakin. Olivia seisoi vedessä - polviaan myöten - nahkainen takki oli paikoitelten rikki ja likainen, veren tahrima. Valkoinen ratsu ratsasti naisen viereen.

"Lähde siitä." Legolas tuuppasi Gimlin takaansa - ratsailta - veteen. Kääpiö hehti pulikkaan vastalauseensa huudahtamaan kunnes mies jo pulikoin likavedessä. Haltia tarjosi kättään naiselle, joka vastasi siihen. Olivia heilautti itsensä haltian taakse ja he jättivät kääpiön oman onnensa nojaan.


"Missä sinä olet vaeltanut?" Legolas kysyi kuiskaten vain Olivialle. Haltian valkoiset hiukset laskeutuivat olkapäiden yli suorina ja moitteettomina. Naisen ruskeat hiukset taas oli vedetty tiukalle nutturalle pois häiritsemästä pyöreitä kasvoja. Olivialla oli nahkahanskat -  lampaan villalla vuoratut - lämmittämässä käsiään.

"Siellä sun täällä", nainen vastasi vitsaillen. "Käyttämässä viatonta tassuani muutaman örkin kaulalla", Olivia lisäsi kuitenkin todenmukaisen vastauksensa. Hän arvasi ettei Legolas tykännyt siitä jos nainen pimittäisi olinpaikkansa ja tekemisensa. Ja niin oli ehkä paraskin -  katsoen aikaa mitä he elivät.

"Olipas keskeliästä", haltia kuiskasi ja naurahti. He ratsastivat jututtamaan Sarumania. Rautapiha oli tuhoutunut  - paikka oli veden vallassa ja puun palasia erilaisista örkkien rakennelmista lillui vetten päällä.

~

"Kippis." Olivia kippasi kolpakkoaan Legolaksen suuntaan hymyillen. Nainen otti suuren hörpäyksen savisessa astiassa läikkyvästä nesteestä. Seurue oli tulut Rautapiha vierailunsa jälkeen Rohanin kuningas kuntaan kunnioittamaan Helmien syvänteellä kaatuneiden muistoa.

"Hei, haltsukka otappa Gimlin kanssa ottelu", kääpiö luovi reittinsä Olivian ja Legolas "haltsukan" luokse. Gimlin parta vapisi hieman ja punaisen karvan oli kastellut olut. Legolas katsoi kööpiötä alaspäin otsa lievästi rypyssä.
 
"Mitä? Ottelu, mistä?" Legolas kysyi. Kääpiö urahti turhautuneena. Tietenkään tuo haltia poju ei tiennyt juomapelistä mitään, kääpiö ajatteli.

"Tule!" Gimli tuuppasi lettipäätä reiteen, jonne hyvin ulettui ja eikä käsky ollut kysymys. Legolasin ei auttanut kuin seurata polvien seassa ruovivaa olentoa. Olivia iski miehelle silmää. Legolas juuri tiesi mikä on olut ja hän ei erityisesti tiennyt mitä hänen eteensä vielä tulisi, Olivia nauroi mielessään. Legolas oli omallatavallaan sen verran hienostunut ettei hän oluen juonnista paljoakaan tiennyt.

~*~

-Yhtä kyytiä, läikyttämättä.
 -Ja ylenantamatta.
 -Joten tämä on juomapeli siis?
 -Viimeinen pystyssä voittaa.

~*~

"No, voititko?" Olivia kysyi Legolasin korvaan. Naisen huulet liikkuivat miehen korvalta kaulalle. Legolasin kädet nainen oli painanut voimillaan vasten peti tämän pään molemmille puolille. Haltia ei taistellut vastaan tai yrittänyt tyrkkiä ihmissutta päältään. Olivia oli asettunut sammumis pisteen rajamailla liikehtivän miehen päälle hajareisin.

"Voitin", mies vastasi hymyillen. Nainen riuhtaisi samalla Legolasin vaatteita pois kiinteän vatsan päältä. He vehtailivat yhdessä pienessä nurkkahuoneessa kapealla sängyllä. Huoneessa oli vain huonoa valaistusta luova kaasulamppu katossa ja yksi soihtu oven vieressä.

"Hyvä niin", nainen huokaisi. Juuri kun hän olisi siirtynyt Legolasin kropalla alaspäin hän huomasi miehen pään retkahtaneen tyynylle. Olivia suoristi selkäänsä ja hymyili lempeästi katsellessään haltian luomavan kauniita kasvoja ja suloa suun asentoa - pian miehen kuola kastelisi tyynyä. Olivia painautui miehen viereen ja nostin tämän pään niin että se nojasi naisen rintaan.  Legolas oli juonut hyvin paljon, mutta onneksi voittanut.

Ei taukoa tuoppien välissä - yhtä kyytiä!


Lainaus (tasrkemmin ottaen vuoropuhelu):
-Yhtä kyytiä, läikyttämättä.
-Ja ylenantamatta.
-Tämä on siin juomapeli?
-Vimmeinen pystyssä voittaa.
(TSH:sta, Kuninkaan paluu elokuvan alusta)

[Vlad]

Tykläsin tästäkin. Olen kaikki tämän sarjan osat lukenut, mutta nyt päätin sitten kommentoidakin. Muuten virheettömästi kirjoitettu, mutta pientä haparointia hahmojen nimissä. Aragon->Aragorn ja mietin, että miksi Legolas on Greenleaf eikä Viherlehti. Jälkimmäinen istuisi paremmin suomenkieliseen tekstiin. Theode->Theoden. Sarumon->Saruman. Muiden hahmojen nimet olivat oikein.

Jos jatkan vielä poimimalla jokusen kirjoitusvirheen:

Terveppä, terve hyvät matkalaiset", Pippin, pienikokoisempi hobitti vastasi.

Olisiko kuitenkin "Tervepä".

Heillä molemmilla oli kihara tukka ja ne olivat oljen ja maantien väriset hiukset.

Tuo hiukset-sana on vähän turha tuolla lopussa. Tuossa kun käy jo ilmi, mistä puhutaan.

oli musutettu pieniin nälkäisiin, pohjattomiin massuihin

Mussutettu?

nyökkäsi kiviröykkiön takaa pilkottavan puuvarren ja sen peittämään sammaleeseenn

Sammaleeseen on eksynyt yksi ylimääräinen n.

Myös muita pieniä kirjoitusvirheitä oli tekstiin eksynyt.

Sitten: Mistä tykkäsin.

Tässäkin tykkään Oliviasta suuresti (sudet<3). Koko tilanne Rautapihassa on aivan ihana. Legolasin reaktio on aivan käsittämättömän mahtava ja hobitit ovat todella suloisia, varsinkin Pippin, ja hymyilin Aragornin reaktiollekin. Ja "haltsukka" sai hajoamaan. Oi, miten ihanaa.

Tykkään Oliviassa siitä itsenäisyydestä ja jostain pienestä ivallisuudesta. Selkeästi sellainen hahmo, joka tietää, mitä tahtoo. Ihh, en tiedä mitä pitäisi sanoa. Teksti oli pienistä virheistä huolimatta hyvä. Ehkä tyydyn siis tiivistämään tämän kommentin lyhyesti yhteen sanaan: tykkäsin.

[Myself]

Hellou! Tulinpas sitten lukaisemaan tämänkin, vaikka ehdinkin ton kolmannen kuiteskin lukea ennempää... Ei se järjestys nyt kai niin kauheesti haitannut

Mä tykkäsin tästä, varsinkin alussa noi hobitit (<3) oli älyttömän sulosia ja muutenkin koska toi elokuvan kohtaus kuuluu lemppareihini, niin siitä oli kiva lukea sitten sun versionakin! Olivia on edelleen ihan järjettömän hyvä hahmo, se tuntuu niin hyvin sulautuvan tonne muiden joukkoon.

Tää oli hyvin kirjotettu ja dialogi oli sujuvaa, mutta muutama yhdyssanavirhe sattui silmiin ja sitten kaks sellasta, kuten esim. selvästikkään ei ole oikein, vaan sen pitäisi olla selvästikään. On tää suomenkieli kyllä niin ihanaa... Toinenkin tommonen siis oli ja se tais olla minnekkään (oikein: minnekään) jos oikein muistan.

Sä sait kyllä koottua kivan trilogian näistä kolmesta! Mutta siis anyways pidin todella paljon!

-Mysse-

[Olivia]

Kiitos molemmille kommentiestanne!=)
Mysse suomen kielion hankalaa ... Ja todella mukavaa että luit tämä, olisi kyllä ehk ollut järkevämpää pyöräyttää tämä sun kauttas, mutta kun sulla on niitä omia kiireitäs ja halusin saman tien tän pois käsistä. Mutta siis joo korjailempas... 
Mä oon teidän molempien mielestä kyllä samaa meltä että Olivia soveltuu tonne joukkoon hyvin (ja erityisesti paritettuna Legolasille;D)!
Vlad pieni haparointi todella on aikas yleistä mulle jaa itäs ehkä joskushankiutua siitä eroon - tai edes yrittää, tsempata itseäni paremmin. Nou nimet kyllä, hihii, en ole ikinä tajunnut että Aragorn kirjoitetaan ärällä Se on niin selvää tossa englannin kielessä että se jäis pois, mutta ei sitte... Ja toi Viherehti enkuks tohon tekstiin putkahti vaan, koska en muistanu mikä se suomeks oli enkä jaksanu site googlettaa=p

Kiitos molemmille vielä kommenteistanne jaa, enpäs jaksa nyt juuri suurempia vastailla;D