Kiirsu: Kiitti kommentista <3 Totta kai mun piti valita kissat, kun maailman mahtavimpia otuksiahan nuo ovat. Juu, onhan tuo Kiian tilanne varsin ikävä, mut kattoo nyt, miten tää tilanne lähtee kehittymään. :>
2.
”Kiia, mitä sä teet?”
Säikähdin niin, että minulla kesti uskomattoman pitkään painaa ruksia ruudun yläkulmassa. Ei Taikan olisi tätä pitänyt nähdä. Luulin, että hänellä kestäisi vielä ainakin muutama tunti opiskelujensa kanssa, sillä yleensä hänellä meni koko ilta henkilökohtaisen näyttösuunnitelman laatimiseen. Olin kuvitellut, että voisin kaikessa rauhassa katsella vuokrakoteja ja etsiä itselleni uutta asuntoa, eikä Taika saisi siitä mitään vihiä.
”Kuhan autan yhtä kaveria kämpän etsimisessä”, sanoin keksittyäni vihdoin jotain sanottavaa. Luulin sitä tosi hyväksi selitykseksi, mutta olisihan se pitänyt arvata, ettei Taika ollut huijattavissa.
”Miksi sä sitten piilotit sen niin hätäisesti?” hän kysyi.
”Koska sä säikäytit mut.”
Käännyin katsomaan selkäni taakse. Taika seisoi kynnyksellä, piti käsiä puuskassa rinnallaan ja katsoi minua otsa rypyssä. Hän oli yksi kauneimmista tuntemistani naisista. Olin ajatellut näin jo pitkään, ennen kuin menin ihastumaankaan. Tukka oli lyhyt ja aivan pikimusta, nyt Taika oli solminut sen saparoille. Vartalo oli sellainen pieni ja siro, mutta kuitenkin tiimalasinmuotoinen. Niin, ja sitten oli vielä mustat muovisankaiset silmälasit, jotka tekivät hänestä jotenkin aivan erityisen söpön.
Katselimme toisiamme hetken, minä vähän tulevaa peläten, mutta lopulta Taika astui pois oven luota ja väläytti hymyn.
”Mehän vasta tapaillaan Tommin kanssa”, hän sanoi. ”Ei sun tarvitse sen takia muuttaa ’pois alta’ tai mitään.”
Jes, hän keksi selityksen minun puolestani. Tommi ei ollut tietenkään todellinen syy siihen, että katselin kämppää, mutta tartuin pelastukseen oikein mielelläni.
”Niin, mut kohta te seurustelette vakavasti”, sanoin. ”Ja asunnon etsimisessä menee kuitenkin aika pitkään…”
”Et kyllä lähde mihinkään!” Taika tokaisi napakasti ja mutristi huuliaan. ”Kiia, ihan tosissaan, mitä mä tekisin täällä ilman sua?”
Toisaalta minua lämmitti kuulla ne sanat, mutta toisaalta se myös sattui, koska Taika ei tietenkään tarvinnut minua ihan samalla tavalla kuin itse tarvitsin häntä. Ja juuri siksi minä niitä vuokra-asuntoja olinkin katsellut.
”En mä mihinkään ole menossa”, lupasin sitten. ”En pystyis.”
”Loistavaa.”