Ikäraja: K-11
Äh, toivottavasti en toista itseäni, mutta tekee mieli kirjoittaa tällaista tekstiä (:
Eläväkuollut
Luuranko makaa selällään sängyllä. Kalpea, väritön luuranko, jonka luiden pinnalle ja vartalon kuoppiin pingottuu paperinohut iho. Silmät ovat kiinni, yläluomissa ei ole ripsiä. Vaaleat hiukset kihartuvat sinertäviin silmäkuoppiin ja suupielten hymykuoppiin, vaikka suu ei hymyile. Huulten välissä on hymyn sijasta kapea rako, josta livahtaa ulos vaimea hengähdys.
Kuuntelemalla stetoskoopilla luurangon voisi huomata yhä hengittävän.
Luuranko vetää vatsaansa sisään. Napa imeytyy sisäänpäin. On kuin selkärangan nikamat erottuisivat ihon alta vatsapuolella. Mutta tietenkään se ei ole mahdollista. Pelkkää illuusiota.
Käsi laskeutuu vatsalle, ojentelee sormiaan. On kuin luuranko yrittäisi puhkaista vatsansa terävillä sormenpäillään. Mutta se vain koskettelee tyhjiötä, joka on siinä, missä vatsan pitäisi olla – kylkiluiden alla, ei aivan samassa kohtaa kuin vyötärö, mutta kuitenkin lantion yläpuolella. Se yrittää tuntea kivun, kuvittelee sen olevan käsikosketeltavaa, vaikka mikään siinä itsessään ei enää ole.
Jäljellä on vain kipu.
Luuranko tahtoo pitää kiinni jostakin, mutta kipuun ei voi koskea, kivusta ei saa otetta. Silti sormet jatkavat haromista, kämmen painuu kipeästi vatsalle.
Lopulta luuranko hengittää ulos. Selkärangan nikamat katoavat näkyvistä, jos ne ovat edes koskaan olleet siinä. Käsi liukuu pois vatsalta, jättää ihoon punaisen jäljen. Myös kipu jää.
Kaikennielevä kipu vatsassa, nälän puristus ja raivokas murina.
