Ei niin kaunis kesäpäivä, S

[öoliver]

// Alaotsikko: S, angst, Luna

Kirjoittaja: Idabeth
Ikäraja: S
Tyylilaji: angst, one-shot
Vastuunvapaus Kaikki minkä voi tunnistaa Rowlingille kuuluvaksi, kuuluu hänelle. En saa tästä minkäänmoista rahallista korvausta.
Yhteenveto: Hetken ajan tyttö leikitteli ajatuksella miltä tuntuisi laskea koko lavuaari piripintaan täyteen vettä ja työntää kasvot veden alle. Pidättää hengitystä, laskea kymmeneen. Pidättää hengitystä ja laskea kymmeneen aina vain uudestaan.
Varoitukset: No lievää itsetuhoisuutta havaittavissa. Ei kuitenkaan häiritsevässä määrin. Ei oikeastaan sitäkään, jos ei niin ajattele *seli*
A/N: Äkillisessä luovuudenpuuskassani sain aloitettua (vihdoinkin) Yhtyeen tuotanto haasteen. Tämä osallistuu Placebon biisillä English Summer Rain. En nyt tiedä, sainko ihan sitä aikaiseksi, mitä hain mutta ainakin biisi sisältyy ficciin ja sehän on tärkeintä. Njuu, lukekaa ja kommentteja olisi kiva lukea :)

Ei niin kaunis kesäpäivä

Kylmyys tuntui tunkeutuvan luihin ja ytimiin, vaikka Luna kuinka yritti pitää sen poissa. Hän kietoi vanhan ja värikkään tilkkutäkin vieläkin tiukemmin ympärilleen vain huomatakseen, että se teki hänen olonsa pelkästään tukalaksi.
Vielä vähän aikaa sitten tyttö oli maannut sängyssään liikkumatta, silmät kiinni. Tuijottaessaan luomiensa mustaa sisäpintaa hän oli yrittänyt vakuuttaa itselleen, että nukkui vielä. Takaisin uneen pääseminen olisi ollut kaikkein paras vaihtoehto. Se ei kuitenkaan käynyt ihan niin helposti. Voi, miksei se voinut vain käydä niin helposti?

Hetken vielä Luna jaksoi kieriskellä ylipienessä ja kaikinpuolin epämukavassa sängyssään. Sitten ärtymys vei vallan ja tyttö ponkaisi ylös niin kiukkuisesti, että vanha tilkkutäkkiparka putosi patjalta lattialle. Lunalla ei kuitenkaan ollut pienintäkään aikomusta sääliä täkkivanhusta, vaan hän suunnisti suoraa päätä ikkunan luo ja vetäisi verhot auki.

"Sataa."

Tympeä toteamus karkasi Lunan huulilta, vaikka huoneessa ei ollut ketään muuta sitä kuulemassa. Lunaa se ei tosin vaivannut, hänhän puhui alinomaa yksikseen. Ropina kävi ikkunaruutuun, ja pisarat sumensivat siihen heijastuvan kuvajaisen epämääräiseksi läiskäksi likaisenvaaleaa, hailakansinistä ja kalpeaa ihonsävyä.

Vedettyään verhot takaisin peittämään masentavan harmaata maisemaa Luna suunnisti kylpyhuoneeseen. Hän ei vilkaissutkaan kuvajaistaan peilin hiukan jo halkeilleesta pinnasta, vaan käveli suoraan lavuaarin luo, ja avasi hanan. Kylmä vesi pisteli Lunan käsiä ja kasvoja ilkeästi tämän suorittaessa joka-aamuista rutiiniaan. Koskaan ennen ei kasvojen pesu ollut tuntunut yhtä vaikealta ja merkityksettömältä. Toimituksen lopetettuaan Luna sulki hanan ja kuivasi kasvonsa ja kätensä.

Hetken ajan tyttö leikitteli ajatuksella miltä tuntuisi laskea koko lavuaari piripintaan täyteen vettä ja työntää kasvot veden alle. Pidättää hengitystä, laskea kymmeneen. Pidättää hengitystä ja laskea kymmeneen aina vain uudestaan.

Sitten Lunan kasvoille sekunniksi hiipinyt pieni hymyntapainen muuttui hetkessä nyrpeäksi, ja nyrpeys väänsi tytön suupielet alaspäin.

"Eihän se millään olisi mahdollista. Kaikki vesihän valuisi reunojen yli. Onpa typerää."

Näiden sanojen jälkeen Luna poistui kylpyhuoneesta ja ryntäsi ulos tanssimaan sateeseen yllään yömekko ja alushousut. Kuka jostain flunssasta loppujenlopuksi välittää?

[amorgirl]

Vooi, tosi kaunis tai sellanen.    Ihana Lunamainen toteamus siinä lopussa.
Virheitä en nähnyt jaa ideaki oli tosi kiva. Eipä muuta.   Hymyileen mut sait.

[sugared]

Oi! Tykkään kovasti tällaisista fiilistely-ficleteistä, niitä on kiva sekä lukea että kirjoittaa koska ne on niin lyhyitä. Tämä oli oikein sievä paketti, sopiva sekoitus ankeaa arkea ja lunamaista mystiikkaa. Kirjotat mukavan suoraa ja sujuvaa mutta silti kaunista tekstiä, ja tyyli sopii tämän tunnelmaan tosi hyvin. Sadepäivän harmaus välittyy tekstistä kivasti.

Sitten ärstymys vei vallan

tällanen aivan siis järkyttävän törkee virhe pisti silmään. ;---D

Sitten vähän marmatan. Luna on minusta hyvin oma itsensä ja hänellä jos kenellä on syytä angstata, mutta jotenkin minulle jäi vähän epäselväksi, mitä varten Lunalla tuollaisia itsetuhoisia ajatuksia nyt on mielessä? Olisin kaivannut hieman pohjustusta näille mietteille. Nyt nuo rivit pamahtavat eteen vähän turhan yllättäen. Myös loppu tuntuu jokseenkin irtonaiselta. Onhan Luna tuttu hassuista päähänpistoistaan, mutta silti tuo yhtäkkinen kedolla kirmailu oudoksuttaa.

"Eihän se millään olisi mahdollista. Kaikki vesihän valuisi reunojen yli. Onpa typerää."

Tämä oli tositositositosi ihana repliikki ja niin lunamainen että! Awww. Ihastuttava ficci.

Kröhöm, en tiiä muistatko ees enää, mutta se lupaamani Skins-ficci on kyllä tulossa! Oikeestaan se on valmis mutta jumittaa yhä betalla. :---D

[öoliver]

amorgirl, kiitän kommentista. Mukavaa, että pidit :)

sugared, ihan sydän hyppäsi kurkkuun kun huomasin, että olit kommentoinut tätä (vaihteeksi toistepäin kommentoijan ja kirjoittajan roolit :---D). Minäkin tykkään lyhyistä ficeistä ja varsinkin niiden kirjoittamisesta, mikä ei varmastikaan ole tullut selväksi missään vaiheessa ;D. Kirotusvirhehän sinne tosiaan oli päässyt ujuttautumaan. Senpä korjaan.

Itseasiassa näin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut valottaa Lunan angstin alkuperää edes vähän. Hmm. Loppuun minulla ei ole muuta sanottavaa kuin se, että olin jo ajatustasolla päättänyt sisällyttää ficciin sateessatanssimisepisodin ja vähän tökerösti sen loppuun tungin ikään kuin "täytteeksi". Alun perin ficci loppui tuohon Lunan viimeiseen repliikkiin.

Ihana kuulla, että pidit tuosta repliikistä. Se on itsestänikin suloinen.

Juu, toki minä sen haasteen muistan. Olenkin jo odotellut sitä ;---D

[Upsila]

Kommenttikampanjasta päivää.

Pikaisella silmäyksellä tämä vaikutti oikein suloiselta luettavalta, mutta syvennettyäni tähän enemmän alusta loppuun niin pidin tästä yhä enemmän ja tämä oli kerrassaan oikein makeahkon haikeaa luettavaa. Luna oli ihanan lapsenomainen ja hassu itsensä, ajatuksiin saattoi pilkahtaa aina vähän väliä erilaisia ajatuksia joita tyttö sitten sysäisi sivuun pudistellen päätään tympeänä ja vähän laimeana; sehän olisi aivan tyhmää.

Fiilistely-ficcejä on tosiaan aina mukavaa lukea, tässäkin oli sellaista arkipäiväistä ankeutta; ikkunaruutuja vasten ropisee, vanha tilkkutäkkivanhus tippunut lattialle ja vähissä vaatteissa tyttö juoksee ulos pyörähtelemään sirosti sateessa, kuka nyt flunssasta välittäisi. Sadepäivä oli mukava lisäys tähän, sadeaiheiset ficcit ovat muutenkin aina ihania luettavia. Loppu oli tosiaan pikkuriikkisen irtonainen, vaikka Lunahan keksii aina vähän väliä kuitenkin erilaisia päähänpistojakin. Suloista, että hieman oudohkolla Lunallakin on aina vähän väliä ankeaa elämässään, häntähän ei oikein ymmärretä ja ihmisetkin kiertävät kaukaa tästä seesteisestä unelmatytöstä.

"Eihän se millään olisi mahdollista. Kaikki vesihän valuisi reunojen yli. Onpa typerää."

Pidin itsekkin kovasti tästä kohdasta, jotenkin siinä välttyy se suloinen lunamaisuus, vaikka hän sitten lopulta luopui ajatuksesta.

Tiivistettynä voisin kai ilmoittaa, että pidin tästä oikein paljon, aivan ihastuttavaa luettavaa, joka sai hymyn huulille. Kiitoksia tästä! 

[Domino]

Upsila, kiitos paljon pitkästä kommentistasi!

[Herkkuoone]

Avasin tämän ajatellen, että Lunasta on aina kiva lukea, mutta en kyllä tiedä, voiko angstisesta tekstistä käyttää sanaa kiva? : D Kuitenkin, pidin tästä ihan valtavasti, mikä on vähän kummallista, sillä yleensä tällaiset tekstit, jotka kertovat jotenkin itsetuhoisuudesta.. ne eivät vain jotenkin ole se minun juttuni. Ehkä se on tuo Luna, joka tekee tästä erilaisen.

Hetken ajan tyttö leikitteli ajatuksella miltä tuntuisi laskea koko lavuaari piripintaan täyteen vettä ja työntää kasvot veden alle. Pidättää hengitystä, laskea kymmeneen. Pidättää hengitystä ja laskea kymmeneen aina vain uudestaan. Vau. Pidän ihan hurjasti sun kirjoitustyylistä ja pakko myöntää, että luettuani tämän kohdan tuolta yhteenvedosta ennen itse ficciin paneutumista – olin myyty. Samaan aikaan niin karua, mutta samaan aikaan jotenkin lunamaista: kokeilla asioita, kokeilla ovatko ne mahdollisia. Ficissäsi siis yhdistyvät upeasti synkkyys ja lunamaisuus. Eikä niiden yhteentörmäys hullummalta vaikuta. :>

Lunaa kyllä kävi sääliksi. Vaikkei tekstissä tulekaan suoraan esiin syytä sille, miksi tyttö on allapäin, itse mielsin sen heti liittymään siihen, että hän on yksinäinen: Lunahan puhelee itsekseen, vaikka tietää, ettei kukaan muu ole kuulemassa. Varmasti tuollainen tilanne alkaa nakertamaan sisältä päin. :<

Ennen kuin luin ficin ihan loppuun asti, olin varma, että Luna kokeilee saamaansa ideaa, mutta onneksi niin ei käynyt! Sen sijaan saatiin ihastuttavan lunamainen kommentti, jossa on pointtia sekä lopetus, joka näyttää, että synkkinä ja vaikeinakin aikoina löytyy varmasti jotain positiivista.

Yhden virheen pongasin:

Hetken vielä Luna jaksoi kieriskellä ylipienessä ja kaikinpuolin epämukavassa sängyssään.

Kaikin puolin ei ole yhdyssana. :>

Kiitos kaunis!
~ Herkku.