Voi Severus-parkaa, kun angstisissa tunnelmissa antaa itsensä velloa. :<
Tykkään tästä! Kaikki toimii loistavasti, aihe on kiva (okei, tiedän, ei angstisesta tekstistä voi käyttää sanaa kiva, mutten löydä tällä hetkellä parempaakaan sanaa kuvaamaan asiaa) Ja Severus ihastuttava tuskaisten ajatustensa kanssa. Kerronta on sujuvaa ja erityisesti kuolin tuolle "tuskasta kirkuva tyhjyys" - ilmaisulle, koska se on upea! Vau! Ja tuo tekstissä mainittu "ihmisen irvikuva" tarkoittaako se Voldemortia? Ainakin siihen käsitykseen minä jäin, että häntä se voisi tarkoittaa. :>
Kerrot alkusanoissa tämän perustuvan seitsemänteen kirjaan, muttet tarkemmin ajoittanut tätä. Tästä syystä johtuen jäin miettimään, että missä Harry oikein on, kun kerrot hänen olevan poissa. Poissa eli etsimässä hirnyrkkejä Ronin ja Hermionen kanssa vai poissapoissa eli kuolleena, murhattuna? Ehkä tähän sopii paremmin jälkimmäinen tulkinta, koska Severuksen kerrotaan epäonnistuneen pojan suojelemisessa ja tuottaneen näin pettymyksen Lilylle. Ei kai se mitään epäonnistumista olisi, jos poika kuitenkin olisi hengissä, vaikkei olisikaan Tylypahkassa, hänen määräysvaltansa alaisena? Ja sitä piti vielä miettimäni, että miksi ihmeessä Severus ajattelee tuottaneensa pettymyksen Lilylle: eihän hän ole varsinaisesti naiselle mitään luvannut? Dumbledorellehan Severus antoi lupauksen siitä, että auttaa Harryn suojelemisessa, eikä Lilylle - tosin eihän sitä voi tietää, millaisia ajatuksia miehen mielessä on iltaisin pyörinyt ja hän on saattanut myös hiljaa mielessään luvata saman asian Lilylle.
Otsikko on ihana ja se sopii tähän kieltämättä erittäin hyvin: Severus tosiaan on menetyksen ruhtinas.
Kiitos!
~ Herkku.
