4.HermioneHermione kuuli koulun kellojen soivan. Hän oli yhä neljännen kerroksen tyttöjenvessassa. Tyttö ei itkenyt enää. Hän istui lattialla lavuaariin nojaten ja tuijotti lasittunein silmin valkoista laattalattiaa. Hän tunsi itsensä rikkinäiseksi. Kalkaros ei ollut hänen ainoa murheenaihe. Hän oli uuvuksissa, sillä hän ei valtavan läksymäärän takia saanut nukuttua kuin kolme neljä tuntia vuorokaudessa.
”Miksi menin ottamaan niin monta oppiainetta?” Hermione kysyi itseltään.
”En kyllä anna omien lapsieni ottaa niin montaa ainetta." Jos jotain lapsia edes tulee joskus. Hermione oli ollut Ronin kanssa yhdessä alkuvuodesta, mutta se ei toiminut. Ron kuitenkin haluaisi vielä jatkaa. Aina kun Ron kysyy Hermioneta hänen kanssaan yhteen, Hermione sanoo aina vain että tarvitsee lisää mietimisaikaa.
Hermione tiesi, ettei poika jaksa enää kauaa odottaa. Hän rakasti sitä hassua punatukkaista poikaa, muttei tiennyt millä tavalla, eikä hänellä ollut aikaa sen asian selvittämiseen. Hän myös pelkäsi, ettei kelpaa kenellekään muulle kuin Ronille. Hänhän oli se ’hikke, jolla ei ollut muuta elämää kuin koulu’. Ron ja Harry olivatkin varmaan ainoat pojat koko koulussa, jotka pitivät häntä viehättävänä ja sellaisena, jota voisi rakastaa. Hermionen ajattelu katkesi, kun vessaan saapui lauma kikattavia Puuskupuh tyttöjä, jotka tulivat varmaankin korjaamaan meikkejään päivällisen jälkeen. He katsoivat Hermioneta kummaksuen ja hän nousi ylös lattialta ja lähti pois.
Saavuttuaan Rohkelikkojen oleskelutilaan, siellä ei ollut kuin pari kolmasluokkalaista poikaa ikkunan vieressä ja hänen ystävänsä istumassa parhailla paikoilla takan ääressä. Ginny istui Harryn sylissä. He olivat aloittaneet seurustelun pari kuukautta sitten. Ron istui heitä vastapäätä kiusaantuneen näköisenä.
”Moi.” Hän tervehti heitä ja istui heidän seuraansa.
Muut tervehtivät häntä ja Ron kysyi:
”Mihin lähdit kesken tunnin? Et ole ennen rynnännyt ulos luokasta tuolla tavalla.”
”Menin kirjastoon lukemaan” Hermione vastasi.
Hänestä jotenkin tuntui, että hänen piti esittää vahvaa vaikkei ollut, sillä hän ei halunnut ystäviensä huomaavan hänen mahdollisesti pian tulevaa hermoromahdusta. Hän halusi heidän luulevan, että kaikki oli hyvin.
”Kalkaros oli ihan raivona. Kukaan ei uskaltanut sanoa yhtään mitään koko loppu tuntina.” Harry kertoi.
”Niin se oli kammottavaa. Ja se limanuljaska antoi vielä tosi paljon läksyä.” Ron jatkoi selvästi iloisena siitä, että hänellä oli jotain muuta juttuseuraa kuin kuhertelevat Harry ja Ginny. Ron siirsi kätensä Hermionen polvelle. Ginny huomasi tämän ja sanoi Harrylle:
”Mmm… Harry mitä jos mentäisiin tuonne noin. Minulla on sinulle kaksinkesksistä asiaa.”
Heidän mentyään Hermione sanoi:
”Kuule Ron…” Hän aloitti lempeästi ja siirsi pojan käden pois.
”Ei Hermione. Tiedän mitä aijot sanoa. En jaksa enää odottaa. Tiedän, että tarvitset vielä aikaa, mutta olen odottanut jo melkein kolme kuukautta. Odotan vastausta loman jälkeen. Sitten sen jälkeen jätän sinut taakseni ja jatkan elämääni jonkun toisen kanssa.” Ron keskeytti.
Oleskeluhuone oli alkanut täyttyä ja Ron bongasi Deanin ja Seamusin ja lähti heidän luokse. Hermione jäi yksin.
Hetken kuluttua Harry palasi hänen luo Ginnyn mentyä juttelemaan omien luokkalaistensa kanssa.
”No, mitä asiaa Ginnyllä oli?” Hermione kysyi.
Harry muuttui räikeän punaiseksi ja hän mutisi: ”Ei mitään erikoista.”
Hermione hymähti ja päätti mennä kirjastoon tekemään pimeyden voimilta suojautumisen läksyjä kirjastoon. Hän lähti jättäen Harryn yksin istumaan.
Risuja ja ruusuja otetaan vastaan
