Kirjoittaja Aihe: BBC!Sherlock; Uusi asuinkumppanisi (John/Sherlock, k-11)  (Luettu 2243 kertaa)

kia

  • ***
  • Viestejä: 14
  • I've got an idea.
    • minun blogini
Fandom: BBC!Sherlock

Nimi: Uusi asuinkumppanisi

Ikärajoitus: k-11

A/N: perustuu BBC:n Sherlockin 1. tuotantokauden ensimmäiseen jaksoon (a study in pink)! Tämä on ensimmäinen Sherlock-ficcini, ja toivon rakentavia kommentteja! :)



Uusi asuinkumppanisi

Ulkona oli keskimääräistä koleampi sää, mutta tohtori John H. Watsonia se ei haitannut. Hän käveli ympäri Lontoota nauttien sen hiljaisuudesta. Korttelin päässä St. Bartholomewin sairaalasta John kuuli jonkun kutsuvan häntä. Hän katsoi ympärilleen varautuneesti ja näki puistonpenkillä istuvan pyöreäposkisen miehen.

 »John! John Watson! Pitkästä aikaa!» mies nousi ja hymyili.
John ontui penkille ja yritti kaivaa mielensä sopukoista nimeä.
»En ollut ensin tunnistaa sinua! Muistatko minut, Mikeyn? Mike Stamfordin?»
John muisti. He olivat olleet harjoittelijoina samaan aikaan St Bartholomewin sairaalassa, pitkän aikaa sitten. Se tuntui toiselta elämältä.
»Taidettiin nähdä viimeksi täällä», John naurahti.
Mike virnisti. »Mitä jos mentäisiin teelle vaihtamaan kuulumisia?»
John hymyili kiitollisena. »Olisi mukavaa päästä istumaan.»
Mike nyökkäsi tietäväisenä ja katsoi kävelykeppiä.

»No, mitä teet nykyään? » John kysyi, kun sai teen eteensä.   
»Opetan. St. Bartholomewissa.»
»Jäit siis niille sijoillesi.»
»Olen minä naimisissa.»
»Vau, onnea. Jonkun kanssa, jonka tiedän?»
Mike naurahti. »Susanin. Hän kävi samoilla kursseilla kuin me. Kihlauduimme pian valmistumisen jälkeen.»
John hymyili ystävällisesti. »Minun poikamiespäiväni eivät ole päättyneet vielä.»
»Vanha kunnon John! Susan oli varma, että sinulla olisi vaimo ja kaksi lasta, mutta minä sanoin hänelle, ettei John kyllä sitoutuisi kehenkään.» Mike nauroi pontevasti ja sai hymynkareen Johnin huulille.
»Tulin vasta Afganistanista.»
Mike henkäisi hämmästyneenä. »Afganistanissa? Kauanko?»
John nyökkäsi. »Liian kauan. Armeijatohtorina.»
»Tulin vasta muutama päivä sitten, ja yritän etsiä asuntoa Lontoosta.»   
Mike katsoi pöytään nojaavaa kävelykeppiä uudessa valossa ja nosti katseensa. »Aiotko asua yksin vai kelpaako sinulle asuinkumppani?»
»Öm, mitä tarkoitat?»
»Tiedän erään, joka etsii kämppäkaveria. Odota, soitan hänelle.»
Mike näppäili puhelintaan nakkisormillaan ja nosti luurin korvalleen. »Sherlock! Löysin sinulle kämppäkaverin! Nyt? Olemme siellä hetkessä.»
Mike sulki puhelimen nauraen. »Pääset takaisin sairaalalle.»   
»Onko hänkin töissä St. Bartholomewilla?»
Mike nauroi ja pudisti päätään.
John ei ymmärtänyt, muttei halunnut udella enempää.

He kävelivät takaisin sairaalalle ja Mike yritti pitää vauhtinsa rauhallisena, jottei rasittaisi Johnia. He tilasivat hissin ja nousivat kolmanteen kerrokseen, laboratoriotiloihin. Mike avasi yhden valkoisista ovista ja he astuivat sisään.
Mies oli huoneessa yksin, eikä kääntynyt heidän tullessaan sisään. Mike hymyili Johnille merkitsevästi.

»Mike, saanko lainata puhelintasi, omassani ei ole signaalia?»
Mike pudisti päätään. »Se jäi takkini taskuun, valitan.»
Mies huokaisi ja John katsoi tätä tutkivasti.
»Voit lainata minun», hän sanoi, saaden tummahiuksisen miehen kääntymään.
»Kiitos.»
Mies käveli Johnin luokse, katsoi tätä silmiin hetken liian kauan ja otti puhelimen.

John hymyili vaivaantuneesti ja katsoi miehen aristokraattisia piirteitä. Tummat, pehmeät hiukset nuolivat otsaa ja vaaleat, terävät silmät, jotka olivat hetki sitten katsoneet häntä, olivat nauliutuneet puhelimen näyttöön.
Mies lähetti viestin ja antoi puhelimen takaisin hymyillen kohteliaasti.

»Hei John.»
"Look at that, Mrs. Hudson. Quiet. Calm. Peaceful. Isn't it hateful?" -SH