Kirjoittaja: rebecca_riddle
Ikäraja: S
A/N: Osallistuu
Tajunnanvirtaa-haasteeseen.
Tyttö otti kitaran käteensä.
Hän kokeili yhtä sointua, ja huomasi sen olevan vireessä.
Hän kokeili toista, kolmatta, neljättä.
Vähitellen soinnuista mudostui melodia, kaunis, mutta niin surullinen tarina tukahdutetuista tunteista, tarina rakkaudesta.
Siihen ei ollut nuotteja, se tuli suoraan tytön sisimmästä, ja hän tuskin huomasi soittavansa, hänen ajatuksensa olivat kaukana, tytön mielen täyttivät kuvat Joonatanista.
Pojan ruskeista silmistä,
tummasta tukasta,
pienestä virnistyksestä tämän huulilla.
Tyttö soitti, ei huomannut ajan kulkua,
ei nähnyt eläimiä, jotka olivat seuranneet kitaran kaunista ääntä.
Hän soitti, soitti, soitti, ja havahtui vasta kuultuaan pojan askeleet, kuultuaan pojan kuiskauksen korvansa juuressa.
Soitat hyvin, Sofia.Sormet irtosivat kieliltä.
Tyttö otti kitaransa, nousi kiveltä ja lähti kävelemään poispäin metsätietä pojan jatkaessa matkaansa.
Hänen ainoa ajatusensa, niin vaatimaton, mutta tarpeeksi vahva saadakseen hänet hymyilemään,
Joonatan tiesi hänen nimensä.
