3 kertaa isoveli | S

[Safira]

3 kertaa isoveli

Kirjoittaja: Safira
Beta: Ei ole
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Hahmot:Sirius ja Regulus
Genre: draama, angst, pieni hippunen romancea
Varoitukset: ei ole
Yhteenveto: 3 kertaa kun Sirius käyttäytyi isovelimäisesti Regulusta kohtaan
Disclaimer: Fikin hahmot kuuluvat J. K. Rowlingille, minä lainaan ja kirjoitan ihan omaksi huviksi, enkä saa palkkaa.

Osallistuu haasteisiin 3 kertaa kun... kohdalla 3 kertaa isoveli ja Multifandom 2 fandomilla Harry Potter.

A/N: Nopeasti kirjoitettu pikku fikki, joka on pyörinyt mielessä jo pidempään. K7 ihan vain varmuuden vuoksi. Kommentteja otetaan ilolla vastaan


Syksyllä 1961

Huone oli pimeä, pitkät ja tummat verhot oli vedetty ikkunoiden eteen. Vain yksi kynttilä paloi suuren pylvässängyn viereisellä yöpöydällä, ja loi valoa huoneeseen ja sen tummiin kalusteisiin. Sängyssä nukkui tummahiuksinen vaalea nainen, ja sängyn vieressä oli suuri vanhanaikainen kehto. Ovi oli auennut ääntäkään päästämättä, ja pieni mustahiuksinen pojan pää ilmestyi ovenrakoon. Kun poika huomasi, että nainen oli umpiunessa, hän lähti nallea perässään retuuttaen hiipimään kohti kehtoa. Poika piti koko ajan säkenöivien harmaiden silmien katseensa nukkuvassa naisessa, ikäänkuin peläten, että nainen oli jonkinlainen hirviö, joka syöksyisi hänen kimppuunsa jos heräisi kesken unien. Poika saavutti kehdon ilman että nainen heräsi, ja kiipesi sen vieressä olevalle tummapuiselle tuolille, jotta näkisi kehdossa nukkuvan vauvan.

- Hei, poika kuiskasi hiljaa nukkuvalle tummakutriselle vauvalle.

Hän jäi tuijottamaan vauvaa, kuin vastausta odottaen, ja kun sitä ei pieneen hetkeen kuulunut, poika puhui jälleen.

- Minä olen Sirius, sinun isoveli. Tai niin isi sanoo. Ne sanoo sinua Regiksi. Me ei olla aikaisemmin tavattu kun äiti tahtoi nukkua rauhassa, ja sen mielestä minä en sovi samaan paikkaan rauhan kanssa.

Samassa poika veti kauhistuneesti henkeä. Hänen puhuessaan vauva oli avannut silmänsä, ja katseli nyt ylöspäin ääntäkään päästämättä. Poika katsoi kauhistuneena vauvasta naiseen ja takaisin, mutta nainen oli yhä täydessä unessa. Hän alkoi taas puhua hiljaa:

- Sshhh, älä nyt vaan ala itkeä, äiti ei tykkää metelistä ja se on tosi vihainen jos se herää.

Vauva oli yhä hiirenhiljaa, ja poika nojasi kehtoon niin, että se heilahti. Hän katseli kun kehto heilui hiljaa, ja vauva sulki jälleen silmänsä.

- Äiti tykkää sinusta kun olet noin hiljaa, äiti sanoo, että minä olen liian äänekäs. Äiti on sitten tosi usein tosi vihainen, minä varoitan, mutta ei sitä kannata pelätä. Tosin sinä kyllä vaikutat vähän pelokkaalta kun et uskalla edes itkeä, joko se huusi sinullekin?

Poika vajosi mietteisiinsä, ja tuijotti hiljaa vieläkin hieman heiluvaa kehtoa. Yhtäkkiä pojan ilme kirkastui, ja hän nousi tuolille seisomaan, vetäen syliinsä mukanaan tuomansa nallen. Poika sai nalle vaivoin nostettua kehdon jalkopäähän ja näytti sen jälkeen hyvin tyytyväiseltä itseensä.

- Setä kävi tuomassa lahjoja, kun vauvalle kuulemma pitää tuoda, niin sinä saat nyt minun nallen, niin se voi sitten suojella sinua kun äiti on taas vihainen. Sen nimi on Riki, pidä siitä hyvää huolta.

Poika kiipesi alas tuolilta ja hiippaili kohti ovea, kunnes yhtäkkiä pysähtyi, kääntyi ympäri ja kuiskasi kehdon suuntaan:

- Minä en sitten ollut täällä, älä kerro äidille.


Loppukesällä 1978

Tummahiuksinen nuori mies käveli pitkin varjoista katua, aina välillä olkansa yli vilkuillen. Oli iltayö, ihmisiä kulki isommissa ja pienemmissä porukoissa pitkin katua matkalla juhlimaan viikonlopun alkua pubeihin ja yökerhoihin. Tummahiuksisella miehellä oli kuitenkin selkeästi kiire jonnekin muualle, vaikka hän saikin ohikävelevältä naisjoukolta hyväksyviä katseita nahkatakissaan ja buutseissaan. Mies kääntyi vielä kapeammalle kadulle ja melkein törmäsi kadunkulmassa suutelevaan pariskuntaan. Vaalea ja tumma mies hyppäsivät salamannopeasti eroon toisistaan ja sekunnin ajan vaikutti siltä, että mies vain jatkaisi matkaansa pariskunnan ohi. Hän ja pariskunnan tumma mies kuitenkin jähmettyivät paikoilleen kuin olisivat nähneet jotain todella uskomatonta. Kun he seisoivat vastakkain, sivustakatsojakin tajusi, että heidän täytyi olla veljeksiä, he olivat lähes yhtä pitkiä, tummahiuksisia, ja molemmilla oli samanlaiset hohtavan harmaat silmät.

- Regulus! Huudahti vanhempi miehistä, ja kääntyi saman tien katsomaan pariskunnan toista, vaaleaa osapuolta, joka näytti todella hermostuneelta.
- Sinä olet Thomas, eikö vain? Korpinkynsi vuosikurssilta -73?
- Joo niin se on, mutta mitä helkkaria sinä siinä seisot?

Nuorempi miehistä tivasti, ja näytti todella ahdistuneelta. Aivan kuten veli vain hetkeä aiemmin, hän vilkuili nyt ympärilleen kuin varmistaakseen, ettei kukaan katsellut kohtaamista.

- Eikös sinun Reg-pieni pitäisi olla kotona lukemassa S.U.P.E.R.-kokeisiin tai vaikka toimittamassa jotain rakkaan Pimeyden Lordin asiaa kuin kunnon kuolonsyöjä ainakin? Eikä pussailemassa jästisyntyistä poikaa Sohossa?

Isoveli heitti kysymykset pilkalliseen vivahtava hymy huulillaan, eikä yhtäkkiä vaikuttanut lainkaan kiireiseltä. Nuorempi veli sen sijaan vaikutti hermostuvan, ja poikaystävä Thomas tarttui häntä rauhoittavasti kädestä, joskin vilkuillen myöskin ympärilleen kuin peläten jotain.

- Älä vittu selitä, verenpetturi! Enköhän mä itse tiedä parhaiten missä olen ja kenen kanssa, ja mitä tekemässä!
- Oho, mammanpoika Reg on oppinut uusia sanoja. Älä nyt hermostu, minähän vain mainitsin, että jos tällaisesta jäät kiinni, mikä teitä selkeästi hermostuttaakin, niin siitä ei hyvä heilu. Äiti ei ota sun pikku ”juttuasi” hyvällä, usko kun isoveli sanoo.
- Hitot siitä, äiti ei mua määräile! Etkä muuten sinäkään!
- Joo en niin. Hitto, keneltä sä kävit asenteesi varastamassa? Mutta jos joku rakkaista kuolonsyöjistä kertoo Pimeyden Lordillesi, niin sitä sinä kai sentään tottelet, sanoi se mitä vain...

Nuoremmat miehet menevät sanattomiksi, ja vaalea painuu hitaasti kohti seinää, näyttäen todella pelokkaalta. Regulus seisoo nenäkkäin veljensä kanssa ja vaikka silmien salamointi on muuttunut jonkinlaiseksi yhdistelmäksi surua ja hermostusta, hän kysyy:

- Mistä lähtien sinä olet ollut minusta huolissaan? Sinähän sitä paitsi olet aina ollut sitä mieltä, että jos ei ota riskejä, ei ole elossa?
- No lähinnä omaa nahkaani tietenkin ajattelenkin, jos äiti-kullalle selviää, serkkutytöistä nyt puhumattakaan, että sinä olet homo ja minä tiesin siitä, niin kyllä ne siitä jotenkin minun vikani tekee. Ja kyllä sinullekin silloin huonosti käy.
- Kiitti huolenpidosta, mutta me ei tarvita sellaista, osataan kyllä pitää huolta itsestämme. Voitko nyt häipyä, johonkin sä kai olit menossa, vai?
- No niin joo olin. Mutta ihan tosissaan, ei ehkä kannattaisi olla noin julkisesti kadulla, on täällä muitakin tuttuja kuin minä.

Mies ottaa pari askelta nuoremman veljensä ohi kunnes kääntyy yhtäkkiä ympäri.

- No mitä vielä?
- Sitä vaan, että jos te kullanmurut nyt olette yöpaikkaa vailla niin sellainen kyllä löytyy minun luota, mutta vain yhdellä ehdolla: Et kerro kenellekään missä se on.


Loppusyksyllä 1979

Mies istui hiljaisena puiston penkillä, tummien pilvien roikkuessa lontoolaisen puiston yläpuolella. Kiireiset ihmiset kulkivat ohi, kuka lasten, kuka kauppakassien kanssa, kaikkien kiirehtiessä pois alkavan sateen alta. Nuori mies, tummat hiukset osin silmien päällä roikkuen, luki yhä uudelleen ja uudelleen kädessään olevaa kirjettä, jonka hän oli saanut ystävältään, joka työskenteli Taikaministeriössä.

”Kadonnut jälkiä jättämättä, todennäköisesti kuollut” -luki kirjeessä ja se oli kohta, jota penkillä istuva mies tuijotti saamatta siitä silmiään irti. Sade putoili suurina pisaroina miehen päälle, ja puisto oli tyhjentynyt, kun ihmiset olivat juosseet suojaan sateelta. Mies rutisti kirjeestä pallon kädessään ja viskasi sen raivokkaasti maahan. Hän painoi pään käsiinsä, ja istui hiljaa hartiat täristen sateessa. Askeleet pysähtyivät miehen kohdalle, nainen, jolla oli pitkä ruskea takki ja sateenvarjo, poimi kirjeen maasta, ja istui miehen viereen penkille.

- Sirius, mitä on tapahtunut? Mikä tämä on?
- Ei mikään, Sarah, anna olla, mene nyt vaan sinä kastut.

Mies puhuu katsomatta naiseen, joka avaan kirjeen huolestunut ilme kasvoillaan. Hän lukee kirjeen, ja surullinen ilme valtaa ruskeat silmät.

- Regulus? Voi ei, Sirius, olen pahoillani.
- Mistä, en minä väliltä, eihän hänkään välittäisi.
- Niin, että ihan muuten vaan istut sateessa ja itket, vai? Sirius, on ihan okei olla surullinen, vaikka ette ole läheisiä niin on Regulus sentään sinun veljesi.
- Tarkoitat varmaan, että oli...

Mies nostaa lopultakin katseensa naiseen, ja pyyhkii kyyneleitään kämmensyrjällä. Nainen nostaa kätensä silittämään miehen poskea, ja vetää miehen lähelleen.

- Se on, sinä olet aina Reguluksen isoveli, vaikka mitä tapahtuisi, sittenkin kun kukaan meistä ei enää elä. Ja isoveljet ovat surullisia kun pikkuveljet katoavat tai kuolevat.
- Hah, en minä koskaan ollut sillä tavalla isoveli sille, en ikinä ollut sen puolella missään, enkä ikinä kertonut sille että pidin siitä...
- Mutta kuitenkin suret sitä aivan kuten läheisemmätkin isoveljet veljiään. Ei sille ole mitään tarkkaa määritettyä kaavaa miten ilmaistaan että välitetään toisesta.
- Uskon, mutta tämä on niin typerää...

Pariskunta istuu hiljaisina sateessa useita minuutteja, kunnes yhteisestä sanattomasta sopimuksesta he nousevat penkiltä ja lähtevät kulkemaan kohti kotiaan.

- Ai niin, älä vaan kerro kenellekään, että minä tuolla tavalla hajosin sen takia, voivat vielä luulla että olen pehmenemässä.
- Voi Sirius, aina tuo sinun juttusi, että kaikkien tunteiden on oltava salaisia. Ei mikään ihme ettet usko, että veljesi kaipaisi sinua, tuohan on koko teidän perheen motto varmaan: Älä vaan koskaan kerro mitään kenellekään.

[Odo]

Taisin napata tämän kommenttikampanjasta, joten hei sieltä!

Siriuksesta ja Reguluksesta on aina mukava lukea ficcejä. Isoveljeyden korostaminen oli isona osana tarinaa ja pidin siitä, ettei tässä ollut veljesten välisistä tunteista tehty mitään sellaisia liian voimakkaita vaan realistisia ja suvun vuoksi etäisiä. Kolmeen osaan jaottelu oli hyvä ja haasteen mukainen ja tykkäsin siitä, että noin monelle eri aika kaudelle olit saanut laitettua tekstiä. Olit myös huomioinut lukijat, jotka eivät tiedä Mustien suvun vuosilukuja (esim. syntymäaikoja) ja selittänyt aina vuosiluvun kohdalla tarinassakin, millaisessa tilanteessa ollaan menossa. 1961 kerroit, että Regulus on vauva ja Sirius pikkuinen. 1978, että Reguluksella on ensivuonna S.U.P.E.R.-kokeet, joka auttoi hahmottamaan myöskin hahmon ikää tuolloin. Viimeisessä kerroit sitten Reguluksen kuolleen, 1979. Se oli semmoinen hyvä huomio, koska monellekin vuosiluvut tuntuvat olevan hieman hukassa (piti itsekin miettiä aluksi, että mitä, missä, milloin, kun pitkään aikaan joutunut kertailemaan noita syntymävuosia ja tapahtumavuosia).

1961 oli ehkä lempipätkäni, jossa oli sellaista kevyttä tunnelmaa ja pientä pelkoa siitä, että Walburga herää. Pikkuinen Sirius oli suloinen nallensa kanssa. Ja tässä ensimmäistä kertaa puhuttiin pelosta ja siitä, kuinka asioista ei saanut kertoa. Eihän pikku-Reg olisi voinutkaan vauvana, mutta se oli silti hyvä lopetus tuolle tekstinpätkälle.

1978 tekstissä minua häiritsi hieman se, että Regulus oli homo. Tai siis luen kyllä slash-ficcejä, myös Reguluksesta, mutta jotenkin tämän tekstin tunnelmaan ei se homous sopinut. Regulus kuitenkin oli varhainen Kuolonsyöjä, joten se että kyseessä oli jästisyntyinen ja vielä mies tuntui jo hieman liian uhkarohkealta kuuliaiselle Regulukselle. Jästisyntyinen oli hyvä valinta pienestä uhmasta, mutta ei minuun vain se homous napannut. Tuossa tekstissä Siriuksen kiire ja viittaus siihen, ettei enää ollutkaan kiire, kun Regulus löytyi viittasi siihen, että Sirisu tosiaan etsi Regulusta. Se oli kiva. Myös veljesten tulehtuneet välit tuossa vaiheessa sopivat hyvin kuvioon. Myös Siriuksen piikittelevyyteen piilotettu huolehtivaisuus ja jälleen kerran 'ei saa kertoa' olivat kivoja juttuja.

1978 Reguluksen kuolinvuosi. Tuossa vaiheessa Regulus on jo valmistunut Tylypahkasta ja ehkä lähtenyt täysin Voldemortin riveihin, jonka tosin myöhemmin petti. Tässä tosin hämäsi hieman se, että edellisessä tekstissä puhuttiin siitä, että Voldemort suuttuisi jästisyntyisen kanssa olemisesta ja seuraavaksi hypätään Reguluksen kuolemaan ilman sen suurempia selityksiä. On totta, ettei Sirius tiennyt hirnyrkistä tai siitä, että Regulus petti Voldemortin. Silti olisin toivonut ehkä enemmän jotain etäisyyttä noihin kahteen tapahtumaan, esim. Regulus oli mennyt pois ja seuraavaksi kuoli niin, että viitattaisiin yhteyteen Voldemortin kanssa. Siriuksen tunteiden peittelevyys oli hahmolle sopiva piirre. Sarah, OOC-hahmona kummastutti hieman, mutta toisaalta Sirius kaipasi tekstissä jonkun rinnalleen ja tuomaan esille sen, mitä aiemmissakin tekstin pätkissä on ollut: ei saa kertoa -pointtia.

Kaikissa kolmessa vuodessa kuitenkin häiritsi se, ettei Siriuksen ja Reguluksen nimiä juurikaan käytetty. Mustatukkainen nuori mies, mustahiuksinen nuorempi ja niiden toistelut eivät sopineet, kun kuitenkin veljesten välisestä kertovassa tekstissä olisi riittänyt Sirius ja Regulus. Tietysti hahmoja voi kuvailla siinä sivulla, mutta olisin toivonut enemmän nimien käyttöä ja ulkonäön kuvailua erikseen. Kirjoitusvirheitäkin oli jonkun verran, joten kannattaa lukaista teksti läpi vielä kerran. Siis semmoisia pieniä huolimattomuusvirheitä enemminkin kuin isoja, lukemista haittaaavia virheitä.

Kaikinpuolin mukava ficci Reguluksen ja Siriuksen erilleen kasvaneesta elämästä, jossa Sirius kuitenkin pysyi loppuunasti etäisistä väleistä huolimatta Reguluksen isoveljenä.

[Orenji]

Oi, näiden velisuhteista ei kyllä paljoo kirjoteta.
1. Sirius on todella suloinen. ^^ Hiipii hiljaa katsomaan veljeään ja lahjoittaa nallensakin. Viittaukset sukulaisiin ja maininnat äidin raivostumisesta toivat eloa tekstiin. Lopetus oli ihana. Suosikkini näistä kolmesta.
2. Hehee, en ole ainoa, joka kuvittelee Reguluksen homoksi.  Mutta jästisyntyinen, ei kai.  Ja Sirius marssii keskeyttämään nuoriparin. Aluksi mietin, mikä tässä tapahtumassa oli isovelimäistä, mutta lopun luettuani tajusin.
3. Ei tähän olisi saanut ottaa mitään noin surullista tapahtumaa. Tai ehkä sittenkin tää sopi. Oliko tuo nainen itsekeksimäsi? Sirius ei todellakaan näytä tunteitaan tarpeeksi. Motto on juuri sopiva Mustan suvulle.
Kiitos kivasta ficistä!