Fandom: Hobitti
Genre: draama, romanssi, hurt/comfort
Paritus: Bilbo/Thorin
Ikäraja: K-11
Disclaimer: J.R.R. Tolkien on luonut maailman, Peter Jackson luonut siitä elokuvia, ja minä käytän molempia luomuksia mielikuvitukseni ilona.
Tiivistelmä: Beornin talossa jokainen saa mahdollisuuden toipua aiempien päivien rasituksista, mutta Bilbo on huolissaan Thorinista. Kuinka vakavat vammat hukan hampaisiin joutuminen oikeasti aiheutti?
A/N: Tämä fikki on ollut puoliksi kirjoitettuna kansioissani viime kesästä lähtien ja nyt löysin sopivan välin kirjoittaa tekstin loppuun. Romanssia, kuten ennenkin, mutta oneshotin muodossa.
P a r a n t a v a a i n e s
Vaikeasta alusta huolimatta kääpiöt tunsivat olonsa kotoisaksi Beornin talon uumenissa. Sen vankat seinät pitivät heidät pahalta piilossa ja talon yrmeä omistajakin lämpeni heidän läsnäololleen, vaikka Bilbo oli ehtinyt ensin muutamaan otteeseen epäillä Beornin ja kääpiöiden yhteensopivuutta. Talon tarjoama turva oli heille kuitenkin elintärkeä, sillä hiisien luolissa vietetyt tunnit ja myöhemmin Azogin joukkoja vastaan käydyt kamppailut olivat rasittaneet heistä jokaista. Beornin luona heillä oli tilaisuus syödä kylliksi, mikä oli Bilbon mielestä äärimmäisen tärkeää, ja samalla jokainen heistä sai tuudittautua uneen, josta ei tarvinnut havahtua hereille kesken kaiken. Kukaan kääpiöistä ei varsinaisesti valittanut kolottavista paikoistaan, mutta Bilbo pisti tarkkaavaisena merkille, että moni heistä oli ensimmäisenä iltana käpertynyt nukkumaan ähkäisyjen kera ja etenkin Thorinin jäykkä liikehdintä oli luonut muutaman huolestuneen rypyn Bilbon otsalle. Tuleva kuningas oli kolhiintunut Azogin hukan hampaissa, ja Gandalfin taidoista huolimatta kääpiön kehossa täytyi yhä olla ruhjeita, jotka Thorin itsepäisesti jätti huomiotta.
"Lähdemme muutaman päivän kuluessa", Thorin ilmoitti toisena iltana, kun seurue oli kokoontunut ruokapöydän ääreen ja keskustelua oli käyty iloiseen sävyyn, olihan takana ollut rauhallinen yö ja leppoisa päivä, "ja Beorn tässä on ystävällisesti luvannut lainata meille ponejaan, joten jos onni on puolellamme, saavutamme Synkmetsän laidan etuajassa."
Kuului epämääräistä mutinaa olutkolpakkojen takaa, vaikka kukaan heistä oli tuskin olettanut, että he viipyisivät Beornin luona kovin pitkään. Dwalin ja Balin nyökkäilivät kuitenkin hyväksyvästi Thorinin suunnitelmalle siinä missä Fili ja Kilikin eikä aikaakaan kun pöytäseurue jo pohti matkansa seuraavaa osuutta ja sen asettamia haasteita. Mukavuuksiin oli turha totutella, sillä ne eivät kulkisi heidän mukanaan, mutta toivoa saattoi, että muistot runsauttaan pursuavista ruokapöydistä toisivat lohtua hetkiin, jolloin vatsat joutuisivat taas kurnimaan tyhjyyttään. Tosin Bilbon oli myönnettävä, että tähän asti taktiikka oli ollut kovin tehoton, niin monet kerrat hän oli joutunut vaipumaan uneen vailla kylläisyyden tunnetta.
Thorin liikehti penkillään aivan Bilbon vieressä ja havahdutti hobitin ajatuksistaan, kun kyynärpää hipaisi hänen kylkeään ja vetäytyi sitten pois aivan yhtä äkisti kuin oli osunutkin, ja Bilbo käänsi katseensa levottomaan hahmoon vierellään. Thorinin katse ei kohdannut hänen omaansa, mutta Bilbo ehti nähdä suoraksi viivaksi kaventuneet huulet ja pinnallisen hengenvedon, jonka jäljessä seurasi hädintuskin kuuluva ähkäisy. Sanat eivät kuitenkaan ehtineet Bilbon huulille ennen kuin kääpiö oli jo noussut pöydästä ja vetäytynyt omaan rauhaansa mökin uumeniin saaden peräänsä useamman huolestuneen katseen. Keskustelu jatkui hetken hiljaisuuden jälkeen, mutta Bilbon katse jäi tuijottamaan ovea, jonka taakse Thorin oli kaikonnut käsi kyljellään ja jaloissaan askel, josta keveys oli kaukana.
"Hän ei anna kenenkään huolehtia haavoistaan. Oin vaati sitä jo samana päivänä, kun selvisimme niiden pirulaisten kynsistä, mutta Thorin kieltäytyi avusta. En ole yllättynyt, mutta...", totesi Balin hiljaa hänen toisella puolellaan huomatessaan Bilbon huolen, "mennä nyt tuossa kunnossa Synkmetsän poluille", hän pudisti päätään ja Bilbo ymmärsi.
"Luuletko, että nämä pari päivää eivät riitä Thorinin kunnon kohentumiseen?" Bilbo puri huultaan kysymyksen pudottaessa epämiellyttävän tunteen hänen harteilleen. Hän oli nähnyt tarpeeksi tietääkseen, että Thorin puolustaisi hankettaan viimeiseen hengenvetoon, mutta oli silkkaa typeryyttä jättää hoitamatta vammoja, jotka olisivat taitavissa käsissä parantuneet jo ennalleen.
Balinin ilme kertoi hänen osuneen oikeaan.
"Totta puhuakseni toivoin, että hän selviäisi pelkällä levolla, mutta en olisi siitä enää niin varma. Ei, jos kulkeminenkin näyttää tuolta. Oin ei aio enää patistaa häntä enkä usko että kenenkään suostuttelu toimis...", Balinin lause jäi puolitiehen, kun hän jäi silmäilemään Bilboa päästä varpaisiin ja tuttu tuike syttyi hänen silmäkulmaansa, mikä sai Bilbon varuilleen. Balin oli hyväntahtoinen ja täynnä viisautta, mutta kääpiöiden ideat eivät aina kohdanneet Bilbon käsitystä hyvistä ideoista ja Balinilla oli selvästi jotain mielessään.
"Bilbo, puhu Thorinille."
"Mitä?" Bilbon ilmeen täytyi näyttää vähintäänkin huvittavalta, sillä Balin hymyili entistä leveämmin ja nyökkäili täysin vakuuttuneena oman ideansa toimivuudesta siinä missä Bilbo vielä yritti sisäistää, mitä vanha kääpiö häneltä oikein pyysi.
"Et taida aavistaakaan, kuinka paljon vaikutusvaltaa sinulla on Thorinin suhteen, Bilbo hyvä. Mahal sentään, sinä pelastit hänen henkensä, olisi täysin kunniatonta olla kuuntelematta mitä sinulla on sanottavana. Hän on sinulle paljosta kiitollinen."
Ovelaa. Balin tiesi varmasti jo pyytäessään että Bilbo ei voisi kieltäytyä, mutta jokin hänen pyynnössään oli saanut Bilbon jalkapohjat kutkuttelemaan ja sormet koputtamaan hermostunutta rytmiä vasten pöytää. Hän ei ollut syöksynyt kohti Azogia siinä toivossa, että saisi Thorinin näkemään hänet uudessa valossa, ei tietenkään, sillä järjellä oli ollut hyvin vähän tekemistä hänen tekojensa kanssa. Myöhemmin kielekkeen laella ajatukset olivat pysähtyneet ja sydän jyskyttänyt villisti, kun Thorin oli kietonut hänet syleilyynsä ja puhaltanut lämpimiä henkäyksiä hänen kaulalleen. Ajatusten harhautuminen takaisin niihin hetkiin nosti yhä pienen punan Bilbon poskipäille. Hänen katseensa kääntyi tarkkailemaan pöydän ääressä istuvia tovereita, joista moni oli valmis lähtemään matkaan huolimatta Thorinin kunnosta, silmänräpäyksessä ja lojaalin luonteen ajamina, mukaanlukien Balin, ja Bilbon oli jälleen myönnettävä, että hän oli kerrassaan ainutlaatuisen seurueen matkassa.
"Bilbo", Balin jatkoi pehmeämmin, mutta puhui silti vakavampaan sävyyn, joka kertoi paljon huolista hänen pyyntönsä takana, "...kukaan meistä ei kanna kaunaa, vaikka kieltäytyisit tästä, mutta luulen, että huolimatta siitä mitä minä sinulta olisin pyytänyt, olisit löytänyt tiesi Thorinin luokse joka tapauksessa. Olenko oikeassa?"
Bilbon silmät laajenivat hämmästyksestä, kun Balin naurahti lempeästi sanojensa päälle ja taputti häntä reippaasti selkään niin että penkki tärisi Bilbon alla.
"Et ole... väärässä", Bilbo myönsi hiljaa samalla kun pöytäseurue toisessa päässä räjähti nauramaan ja hukutti hänen vastauksensa kolpakoiden kolinaan. Metelin keskellä Fili ja Kili istuivat ilmeisen ylpeinä vitsistään, joka ei ollut kantautunut Balinin ja Bilbon korviin, mutta se aiheutti tarpeeksi häiriötä, jotta Balinin huomio herpaantui Bilbosta kokonaan ja hobitti käytti tilaisuuden hyväksi. Hän hivuttautui vähin äänin penkin reunalle ja livahti tiehensä niin nopeasti kuin keveillä jaloillaan pääsi, kurkisti kuitenkin vielä pylvään takaa taakseen vain huomatakseen Balinin jo pitelevän kolpakkoa kädessään ja kommentoivan jotain Dwalinille.
Kun hänen poistumisestaan ei nostettu meteliä, Bilbon katse kääntyi hiljalleen tuijottamaan ovea, jonka taakse Thorin oli vetäytynyt vain hetkeä aikaisemmin. Sormet painautuivat kämmeniin, kun Bilbo veti syvään henkeä ja yritti karkottaa punan poskiltaan ennen astumistaan Thorinin eteen ja sinisen silmäparin läpitunkevan katseen alle.
- - - - -
Bilbon rystyset kolahtivat vasten naarmuista puuta, kun hän koputti ovea ensin kerran, sitten toisen, ja lopulta vielä kolmannen kerran, kun ääntäkään ei kuulunut vastaukseksi. Hän ei voinut väittää olevansa yllättynyt, sillä Thorinin luonne kyllä tiedettiin, mutta onneksi Bilbolla oli antaa samalla mitalla takaisin. Hobittien sinnikkyys kykeni peittoamaan jopa kääpiön, jos tahdonvoimaa oli tarpeeksi ja Bilbolla sitä oli riittämiin. Niinpä hän rohkaistui ja koputti hanakammin aavistaen, että Thorinin hiljaisuus ei kestäisi kärsivällisyyden huvetessa.
"Thorin, Bilbo täällä", hän lisäsi pehmeästi, kun oven toiselta puolelta kuului vain jalkojen töminää ja pari ärtynyttä murahdusta. Ne kuitenkin hiljenivät heti, kun Bilbon ääni kantautui oven taakse ja hän jäi odottamaan Thorinin reaktiota sydän tykyttäen. Balin oli ollut oikeassa, sillä huoli Thorinista oli hiipinyt Bilbon ajatuksiin ja saanut hänestä otteen, mutta Bilbo ymmärsi sen vasta nyt, kun hän seisoi kämmenet vasten ovea ja toivoi sen takaa kuulevansa syväsointuisen äänen.
"Mitä olet vailla?" Thorinin äänessä oli karheutta, joka olisi kenen tahansa muun korvaan kuulostanut äärimmäisen torjuvalta, mutta Bilboon niillä oli aivan toisenlainen vaikutus. Hän huokaisi helpottuneena vasten ovea, mietti sitten parin sekunnin ajan, mahtoiko Thorin kuulla sen, ja painoi otsansa oveen kiinni ennen kuin jatkoi Thorinin puhuttelua.
"Tätä keskustelua olisi huomattavasti mukavampi käydä kasvotusten", Bilbo ehdotti ja vei kättä kohti ovenkahvaa. Kun se narahti hänen sormiensa alla, hän pysäytti kätensä sen päälle ja kysyi suoraan: "Saanko tulla sisään?"
Seuraaviin sekunteihin mahtui hämmästyttävän monta sydämenlyöntiä, kun Bilbo puri huultaan niin että se turtui ja pyöritteli sormiaan ovenkahvalla. Jos Thorin päättäisi tulla avaamaan oven itse, oli hyvin paljon mahdollista, että Bilbo kompuroisi suoraan kääpiön syliin - niin lujaa hän nojasi ovea vasten - mutta kun lähestyviä askeleita ei kuulunut, Bilbo pudisti päästänsä nopeasti pois kaikki ylimääräiset ajatukset. Hyvä Yavanna, nyt oli oltava järkevä.
"Hyvä on", Thorin myöntyi, ja Bilbo oli samalla hetkellä jo huoneessa. Hänen katseensa liukui oitis parin metrin päässä seisovaan Thoriniin tämän kohottaessa kulmiaan hobitin ripeälle liikehdinnälle. Bilbo oli odottanut kohtaavansa äreän katseen ja kenties vielä äreämmän kääpiön, mutta Thorin vaikutti yllättävänkin tyyneltä tarkkaillessaan Bilboa ja... painaessaan kättään vasten sinertävää kylkeään. Nyt kun se oli osunut Bilbon silmiin, hän ei voinut enää kääntää katsettaan pois. Mustelmat olivat värjänneet Thorinin vartalo eri puolilta, mutta kuvottavamman näköisiä olivat ärjyvänpunaiset viirut hänen kyljellään, joita Thorin ei pystynyt täysin peittämään kädellään. Hän oli paidaton, Bilbo tajusi kaiken muun keskellä, mutta toistaiseksi hänen huomionsa oli keskittynyt täysin kyljen haavoihin, jotka näyttivät pahalta. Kerrassaan kammottavilta.
"Thorin...", hän äännähti käheästi ja yskäisi heti perään kuin peittääkseen oman reaktionsa, mutta Thorin ei puolikuntoisenakaan ollut mieleltään hidas. Sen sijaan hän kohotti kulmiaan ja tuhahti Bilbon kauhunsekaiselle ilmeelle, jota hobitti ei vain kyennyt enää pyyhkimään kasvoiltaan. Ovi tämän takana liukui hiljalleen kiinni ja sen myötä huoneeseen laskeutui painostava hiljaisuus, jonka keskellä Bilbo tajusi sydämensä yhä hakkaavan vallatonta rytmiä. Hän köhäisi uudelleen ja tepasteli sitten paikallaan miettien kuumeisesti, pitäisikö hänen vain suosiolla lähteä samaa tietä kun oli tullutkin. Toisaalta Thorin ei selkeästikään ollut heittämässä häntä ulos, vaikka Bilbon viipyilevä katse tämän sinertävällä kyljellään varmasti teki hänen olostaan epämukavan. Kaikesta tästä ajattelusta huolimatta Bilbo oli helpottunut, kun Thorin päätti itse aloittaa puhumisen.
"Balin lähetti sinut tänne, otaksun? Hän ei ole niin ovela kuin uskoo olevansa", Thorin tokaisi äkäisesti, mutta Bilbo oli havaitsevinaan, että äreät sanat olivat ennemmin osoitettu Balinille kuin Bilbolle itselleen.
"Balin pyysi, että varmistaisin sinun olevan kunnossa, mitä muuten et selkeästikään ole, mutta ei, hän ei käskenyt mitään. Minä itse valitsin tulla tänne, Thorin", Bilbo kommentoi suorasanaisesti tietäen, että se tehosi Thoriniin paljon paremmin kuin kiemurrellen käydyt keskustelut. Sen hän saattoi heti todeta oikeaksi menettelytavaksi kuninkaan olemuksen pehmetessä hieman, vaikka täysin ei ärtymys vielä kadonnutkaan tämän silmistä.
"Jaa, sinä siis olet yhtä tarkkasilmäinen kuin muutama kääpiökin. Se ei tosin yllätä minua. Mutta mitä tähän tulee...", Thorin viittoi käsillään kohti kylkiään, "niin turhaan huolehdit. Näyttää pahemmalta kuin miltä tuntuu. Me emme voi jäädä aikataulusta vain jotta minä voisin levätä tyhjänpanttina."
Bilbo, joka ei tällä hetkellä uskonut sanaakaan Thorinin puheista, astui heti lähemmäksi ja vähät välitti enää siitä, että toinen oli selkeästi ikävällä tuulella.
"Anna minun edes vilkaista haavojasi, Thorin. Lupaan, että en ehdota sinulle lepoa, jos vain annat minun katsoa", hän ehdotti lempeästi, vaikka ei tiennyt yhtään, antaisiko Thorin hänen oikeasti tehdä yhtään mitään haavoilleen ja mustelmilleen. Jääräpäinen kääpiö oli aina vaikea neuvottelukumppani eikä Bilbon kärsivällisyys riittäisi loputtomiin. Hänen pyyntönsä ei sentään kaikunut kuuroille korville, mutta Thorinin vastaus ei ollut toivotunlainen.
"Bilbo, anna olla. Huolenpitosi on ihailtavaa, mutta...", Thorinin lause keskeytyi tämän omaan yskähdykseen, joka väänsi hänen huulensa parran takana irvistykseen, ja Bilbon korvat eivät ohittaneet kivuliasta älähdystä, joka kaikesta tästä seurasi. Jossain hobitin sisimmässä ikävä tunne kouraisi hänen sisuksiaan ja hän ei enää antanut vastalauseille sijaa.
"Senkin hölmö", Bilbo murahti ja pitemmittä puheitta kipitti Thorinin vierelle ennen kuin tämä ehti sanoa sanaakaan. Vetreät kädet hipoivat jo mustelmien peittämää kylkeä, mutta Bilbo ei ennättänyt tehdä juuri muuta, kun Thorinin sormet jo kietoutuivat hänen ranteensa ympärille ja hobitti tunsi painavan katseen kasvoillaan.
"Mitä sinä kuvittelet tekeväsi?" Thorin hämmästeli ja piti hobitin kättä niin tiukasti otteessaan, että tämän sormet eivät päässeet tunnustelemaan vaurioita kääpiön kyljissä. Huoneen hämärä ei riittänyt peittämään punaa, joka Bilbon poskille levisi Thorinin ollessa edelleen täysi typerys.
"Minä tässä parhaillani yritän varmistaa, että
sinä et löydä itseäsi haudasta ennen kuin olemme edes saavuttaneet Yksinäisen vuoren! Joten ole hyvä ja anna minun auttaa", Bilbo tokaisi uhmakkaasti tiedostaen olevansa edelleen Thorinin tiukassa otteessa ja että tämä voisi halutessaan heittää Bilbon ulos yhdellä määrätietoisella liikkeellä.
"Oliko se käsky?" Thorinin äänestä ei voinut lukea enää mitään, mutta Bilbo jatkoi uhmakasta linjaansa ja nyökkäsi reippaasti.
"Luulenpa, että se oli. Minä en... voi katsoa vierestä, kun kidutat itseäsi näin", sanat tulivat harkitsematta ulos Bilbon suusta, mutta ne myös tehosivat Thoriniin aivan eri tavalla. Ote heltisi, mutta sormet eivät liikkuneet mihinkään, kirkkaat silmät laajenivat ja Bilbon valtasi kumma tunne, joka vain voimistui intensiivisen katseen alla. Hän oli varmasti kauttaaltaan punainen sillä hetkellä, mutta sittenhän heitä oli kaksi, sillä Thorinin kylki kuumotteli edelleen hänen ulottuvillaan ja otteen antaessa periksi Bilbo tunsi ensimmäistä kertaa ihon sormiensa alla. Hän värähti tahtomattaan, kun edellisten päivien kauhut palasivat hetkeksi hänen silmiensä eteen. Hukan hampaiden jättämät jäljet olivat rujoja, mutta ne paranisivat ajallaan, kuten monilla pahoilla asioilla oli tapana.
"Jos se elukka olisi purrut sinua lujempaa, et seisoisi tässä. Nämä ovat pahoja jälkiä, Thorin. Eivät niin vakavia kuitenkaan kuin pelkäsin, mutta varmasti sitäkin kipeämpiä."
Thorin oli mennyt harvinaisen hiljaiseksi Bilbon aikaisemman tokaisun myötä, mutta murahti myöntävästi Bilbon asiantuntevaan tulkintaan. He tosiaan pystyisivät jatkamaan matkaansa aikataulun mukaisesti, vaikka Bilboa suoraan sanottuna kauhistutti ajatus Thorinista ponin selässä. Kovia kokenut vartalo ei taatusti päästäisi omistajaansa helpolla. Ehkä oli kuitenkin vielä jotain, mitä Bilbo voisi tehdä paranemisen edistämiseksi.
"Oletko putsannut näitä ollenkaan?", Bilbo kysyi tomeraan tapaansa eikä yllättynyt Thorinin pudistellessa päätään.
"Ei ole ollut aikaa sellaiseen."
"Ei ole ollut aikaa... Thorin, me olemme olleet täällä jo muutaman päivän!" Bilbo parahti aavistuksen lujempaa kuin oli tarkoitus, mutta haki jo katseellaan vesisankoa sekä puhdasta liinaa. He sattuivat nimittäin olemaan Beornin talon pesutupaa muistuttavassa huoneessa, jonka uumenissa Bilbokin muisti edellisiltana peseytyneensä. Hän hoksasikin nopeasti tutulla paikalla ainoan ikkunan alla täytetyn vesiastian ja sen vieressä penkillä pinon puhtaita peseytymisvälineitä, joiden luokse hän nyökkäsi ja kehotti Thorinia menemään.
"Et ole tosissasi", Thorin esitti vastalauseensa, mutta Bilbon tuima katse ei jättänyt kieltäytymisen varaa. Hän teki tilaa penkille, jonka päälle Thorin istahti hivenen kankeasti ja yrmy ilme kasvoillaan saaden kuitenkin pian vierelleen Bilbon, jolla oli kädessään kostea liina. Siinä he istuivat lähekkäin, hobitti ja kääpiökuningas, joista jälkimmäinen katsoi nyt jokaista pehmeää kädenliikettä kyljellään kuin ne olisivat saaneet hänet miettimään syntyjä syviä. Bilbo, luonnostaan utelias kuin mikä, jatkoi toimiaan, mutta huomasi jatkuvasti pohtivansa, mitä Thorin ylipäätään ajatteli hänen tungettelevasta käytöksestään tällä hetkellä. Arvoituksia rakastava Bilbo ei tiennyt, miten ratkaista mysteeriä, joka istui hänen vierellään.
Siispä hän piti silmänsä tiukasti Thorinin kirjavilla kyljillä ja painoi hellästi kosteaa liinaa vasten kohtia, joissa lika oli sekoittunut punertavaan ihoon. Thorinin värähtelevä keho kertoi, milloin Bilbo osui erityisen kipeisiin paikkoihin, ja hobitti pystyi sen mukaan vaihtelemaan kosketuksensa voimaa. Vasemman lonkkaluun yläpuolella oli yksi pahimmista ruhjeista ja sen Bilbo puhdisti huolella, vain vesipisarat valuivat alemmas Thorinin iholla Bilbon puristaessa tarpeeksi puhdasta vettä ruhjeen päälle. Jokainen veto irrotti likaa, mutta Bilbo nieleskeli huomatessaan pisaroiden kastelevan Thorinin housujen etumusta eikä hän ymmärtänyt, miksi hänen poskiaan yhtäkkiä kuumotti niin kovin. Thorinin keho oli lämmin, sen hän saattoi tuntea liinankin läpi ja mitä tietoisemmaksi hän tuli heidän läheisyydestään, sitä enemmän hän alkoi pistää merkille muitakin yksityiskohtia. Thorinin sormet lepäämässä tämän reiden päällä. Aavistuksen nopea hengitys, jonka hän pisti kivun piikkiin. Värähdykset, jotka katosivat housunkauluksen alle. Paljas iho ja sen peitoksi kasvanut karvoitus, joka niin ikään piiloutui alempia osia peittävän kankaan alle.
Bilbo huomasi pidättävänsä hengitystään.
"Luulen, että pärjäät tästä eteenpäin. Oin voi varmaan kertoa sinulle yrteistä, joilla nämä paranevat nopeammin, jos vain menet pyytämään. Minä tuota...", Bilbo takelteli sanojensa kanssa ja ponnahti penkiltä pystyyn kuin valmiina lähtemään mahdollisimman pian pois. Hänen otsallaan muutama hiuskiehkura oli liimautunut hikisenä vasten kuumaa ihoa ja Bilbo heitti liinan tyhjän vesisangon pohjalle, kun Thorin ei tehnyt enää elettäkään jatkaakseen siitä, mihin Bilbo oli jäänyt. Kankeus näytti helpottaneen ainakin hetkellisesti, sillä Thorin nousi seisomaan huomattavasti sutjakkaammin, ja Bilbo silmäili nopeasti kättensä jälkiä. Iho punoitti, mutta parantumisen eväät oli annettu ja Bilbo luotti niiden tepsivän.
"Bilbo."
Jo toisen kerran Bilbon oli muistutettava itseään, että hengittäminen oli hyvästä, sillä niin pehmeästi Thorin lausui hänen nimensä, että hän melkein unohti sen taidon kokonaan. Viimeisetkin ärtymyksen rippeet oli heitetty hukille ja Thorinin kasvoille oli levinnyt ilme, jonka Bilbon muisti yhdisti heti parin päivän takaiseen käänteeseen kielekkeellä. Nyt hän tuijotti uudestaan samaa naamaa, jonka piirteissä ei enää ollut uhmaa, ei turhautumista, ei varautunutta katsetta.
"Sinä olet merkillinen tapaus minun silmissäni. Pidät pääsi, et anna muiden hyppiä varpaillesi, olet sitkeä ja hoidat minua kuin olisimme tunteneet jo vuosikausia", Thorin luetteli tyynesti, ja Bilbo hätkähti. Hänellä ei totta puhuen ollut aavistustakaan kääpiöiden tavoista sen suhteen, kenellä oli lupa koskea heihin sillä tavalla. Ehkä hän tosiaan oli ylittänyt jotain rajoja tempauksellaan.
"Ei ole väärin, että teit sen mitä teit äsken. Mutta on hyvin pitkä aika siitä, kun olen päästänyt ketään niin lähelle, ymmärräthän. Enkä ole varma, teinkö oikean ratkaisun päästäessäni sinut tänne, sillä olet hyvin mysteerimäinen tavoiltasi, Bilbo. En osaa järkeillä kanssasi eikä se ollut järjen ääni, joka kehotti minua ottamaan sinut tänne, lähemmäksi."
Pala Bilbon kurkussa laajeni entisestään, kun Thorinin rehellinen sydän muodosti sanoja kuninkaan huulille ja ne menivät Bilbolta ohi, Yavanna sentään ne suorastaan juoksivat hänen tajuntansa ohi, sillä hänen oma sydämensä oli herännyt villiin rytmiin ja teki hänet sokeaksi kaikelle muulle paitsi vartalolle edessään. Ei ollut kerrassaan mitään syytä epäröidä, kun Thorin ojensi kämmenensä ja kietoi Bilbon käden otteeseensa vetäen häntä lähemmäs, kunnes hobitti tunsi olevansa syleilyssä. Varoen hän uskalsi asettaa molemmat kätensä Thorinin paljaalle selälle ja sormet tunnustelivat lihasta, joka venyi kääpiön kumartuessa painamaan otsansa hänen omaansa vasten.
"En käsitä, miten kaiken sen jälkeen mitä minä olen sinulle tämän matkan aikana sanonut olet edelleen siinä", Thorin kuiskasi ja kutitteli parrallaan Bilbon poskea. Nautinnon ensiväreet kiemurtelivat pitkin Bilbon selkärankaa ja hänen oli suljettava silmänsä, jotta edes muutama ajatus pukeutuisi vielä selkeiksi sanoiksi ennen kuin tunnekuohu veisi puheen mennessään.
"Sanat eivät ole kaikki kaikessa, Thorin. Teoillasi olet avannut sydäntäsi enemmän kuin arvaatkaan", Bilbo lausui ja avasi silmiään vielä sen verran, että näki Thorinin sulkevan omansa eikä kulunut kuin muutaman hengenvedon mittainen hetki ennen kuin parta painautui vasten Bilbon huulia ja kiihdytti heidät elämänmakuiseen suudelmaan.
