Ficin nimi: Leikkipuiston valtiaat
Kirjoittaja: Odo
Paritus: Sirius & Regulus
Genre: Veljesfluff, draama
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Potterversumin hahmoineen ja minä vain leikin saamatta taloudellista hyötyä.
A/N: Mietin mistähän tällä kertaa raapaloisin, etenkin kun yritin saada fluffia. Ja
Sokerisiipi ehdotti, että Sirius&Regulus veljesfluffia, joten sellaista sitten yritettiin. Sokru mukavasti antoi muutaman sanankin käytettäväkseni. :> En ole parhaimmassa mahdollisessa fluffivireessä, mutta kyllä sitäkin löytyy. Haasteet: Fluffy10 (Vastustamaton), OTS20 (Mustan suku), Vuosi raapalehtien V, ja FF50: Luihuiset (031.Kesä.) Ei mennyt Aakkoshaasteeseen. :<
Leikkipuiston valtiaat
~1~
Sirius mutristi huuliaan aina, kun heidän äitinsä käänsi katseensa toisaalle. He olivat Reguluksen kanssa saaneet taas muistutuksen siitä, että rasavilleys kuului vain rahvaalle.
Pikkuveli kyllä kuunteli äitiään, mutta Sirius ei ottanut opikseen. Hänen sydämensä sykki seikkailuille.
Sisälle vangittu lapsi vaati päästä näkemään maailmaa ja Siriuksesta tuntui, että äidin sanoilla oli vain päinvastainen vaikutus kuin oli tarkoitus. Regulus puolestaan näytti lyödyltä saatuaan toruja.
Äidin vihdoin lopetettua puheensa, ja käskettyään pojat huoneisiinsa, Sirius veti pikkuveljen mukanaan omaansa.
"Odotetaan hetki", Sirius sanoi salamyhkäisesti, kun ovi narahti kiinni nuoremman jäljestä.
Regulus näytti epäröivältä vain hetken ennen ilmeensä kirkastumista. Isoveljen hymyyn ei voinut olla vastaamatta.
~2~
Nuoremman murheet toruista unohtuivat, kun hän vietti aikaa Siriuksen kanssa. Isoveli veti häntä vastustamattomasti puoleensa ja tekoihin, jotka äiti varmasti kieltäisi, jos vain saisi tietää.
Tunnin odottamisen jälkeen Sirius nyökkäsi merkiksi ja viittoi pikkuveljeään seuraamaan. He astelivat portaat varoen ja kuuntelivat hetken varmistuakseen siitä, että äiti oli lähtenyt hoitamaan asioita tai tapaamaan tärkeitä ystäviään. Orion oli ollut jo yli viikon toisella puolella Englantia solmimassa uusia suhteita tukemaan Mustan suvun valta-asemaa velhoyhteisössä.
Sirius näytti pakahtuvan innostuksesta avatessaan ulko-oven, eikä Regulus muistanut murehtia seuratessaan veljeään auringon valoon ja lempeään kesäilmaan.
Kalmanhanaukion jäädessä taakse he molemmat lupasivat toisilleen ettei asiasta hiiskuta äidille sanaakaan.
~3~
Sirius johdatti Reguluksen valtavaan puistoon, johon ei ollut kovin pitkä kävelymatka. He kulkivat hetken hiekkatietä pitkin puiden varjoissa, mutta pääsivät sitten määränpäähänsä.
Jästien leikkipuisto avautui heidän edessään kutsuvana ja Regulukselle myös vieraana, mutta isoveljen päättäväinen katse sai epäilykset hälvenemään.
"Meistä tulee tämän puiston valtiaita", Sirius ilmoitti mahtipontisesti. Siellä ei tosiaan ollut ketään muita siihen aikaan, joten he todella olivat tavallaan sen valtiaita.
Reguluksen mielessä käväisi nopeasti, mitä äiti sanoisi. Mutta Sirius halasi sen tunteen pois heti huomattuaan ja virnuili niin vastustamattomasti, että Reguluksen oli pakko nauraa.
Isoveli komensi Reguluksen keinuun antaakseen toiselle niin paljon vauhtia, että pikkuveli tuntisi hetken lentävänsä.
~4~
Polvesta vuoti ikävän näköisesti verta, kun Sirius yritti selvittää "tuhojen laajuutta", joka oli sanavalinta, mikä ei pikkuveljeä paljon lohduttanut. Reguluksen suupielet olivat kaartuneet alaspäin, mutta poika ei kuitenkaan itkenyt. Mustat eivät itke.
Sirius mietti hetken aikaa, mitä tekisi, kunnes pyyhki pahimmat veret pois kaapunsa hihalla ja puhalsi haavaan varovasti. Se ei auttanut paljoa, mutta oikeastaan Regulukseen ei edes koskenut kamalasti, ja isoveljen huolenpito sai kivun rippeetkin hälvenemään.
Isoveli auttoi Reguluksen seisomaan ja katseli tätä arvioivasti nyökäten rohkaisevasti. Reguluksen mieleen tuli, miten he selittäisivät asian äidille, mutta Sirius veti häntä jo uusiin leikkeihin, eikä pikkuveli voinut kuin antaa virran viedä mukanaan.
~5~
Siriuksen suusta pääsi ääni, joka kuulosti lähinnä ulvonnalta, kun he olivat kiivenneet liukumäen huipulle. Nauru jatkoi ulvontaa ja Regulus värisi kaikesta siitä jännityksestä, jota oli iltapäivän aikana kokenut. Eivät leikkipuiston laitteet olleet hurjia tai pelottaneet häntä, vaan se oli vapauden jännitys, joka Siriuksesta huokui.
He laskivat mäen alas lähestulkoon sylikkäin ja paiskautuivat liukumäen alla olevalle hiekalle nauravaksi mytyksi.
Kello oli kuitenkin saavuttanut sen pisteen, että pojilla oli jo kiire kotiin, joten Sirius nuristen veljensä kehotuksista lähti seuraamaan tätä.
Kalmanhanaukion ilmestyessä näkyviin he vilkaisivat toisiaan ja sinetöivät salaisuuden ainoastaan heidän välisekseen tarttumalla hetkeksi toisiaan käsistä.
Pikaisesti Sirius pörrötti hymyillen veljensä hiuksia.
~6~
Kun Regulus oli painunut peiton alle ja mietti, pitäisikö hänen sittenkin kertoa äidilleen siitä, mitä he olivat tehneet Sirius ilmestyi hänen huoneeseensa. Koputtamatta, kuten tavallisesti.
Sirius kömpi toisen viereen ja painoi otsansa toisen otsaa vasten. Siten hän kertoi välittävänsä. Isoveli kuiskasi hyvää yötä pikkuveljelleen ja muistutti salaisuudesta. Sitten Sirius vain lähti jättäen Reguluksen yksin vuoteeseensa miettimään päivän tapahtumia, eikä hän enää ajatellut, että asia kuuluisi heidän äidilleen.
Enää olisi vain pari vuotta, kun heidän tiensä eroaisivat Siriuksen lähdettyä Tylypahkaan ja vielä näistä viimeisistä hetkistä Regulus tahtoi pitää kiinni ja olla leikkipuiston valtias yhdessä ainoan veljensä kanssa. Niihin ajatuksiin Regulus nukahti.