Kirjoittaja: faux pas
Ikäraja: S
Fandom: Hotel Babylon
Paritus: [sensuroitu spoilausvaaran vuoksi]
Vastuuvapaus: En omista näitä suloisia pullaposkia. Hotelli on paras, ja Babylon, muttei ole minun.
Genre: humour, drama
Yhteenveto: James on siis kiukkuinen? Kukapa olisi arvannut.
Varoitukset: -
A/N: Osallistuu Palapelihaasteeseen päävärillä keltainen.
Eli juu. Tässä on kyllä paritus, mutta koko jutusta menee idea, jos se on laitetaan heti alkuteksteihin. Tuo paritus ei ole missään dominointijärjestyksessä ja menisi kirjoitettaessa sulkuihin, kun ei tuo ole mikään varsinainen paritus ja on vähän yksipuolisuuden makua. (Ficin nimikin on muuten aika sarkastinen, kuten varmaan on havaittavissa.)
En ole katsellut Hotellia nyt vähään aikaan, joten tämä saattaa olla vähän out of place. En minä tiedä mitään sen kahvion meiningistä. Sijoittuu siis ykkös- tai kakkoskauden paikkeille, kun koko porukka Charlieta myöten on mukana.
Hotel Babylonin henkilökunnan kahvio kuhisee jo aamupäivällä ennen lounastaukoa: suurimmaksi osaksi puhe on venäjän ja muiden itäeurooppalaisten kielten sekoitusta. Silloin paikalla ovat siivoojat ja tiskarit, jotka voivat livistää töidensä lomasta ostamaan välipalaa tipeillään. Lounastauon alkaessa paikalle alkaa valua enemmän (tai vähemmän) englanninkielistäkin porukkaa.
Anna lipuu pöytään arvokkaasti kasvot loistaen huonosti pidätellystä, korviin asti ulottuvasta hymystä ja antaa Naantalin aurinkonsa valaista Beniä ja Ginoa. Ben nostaa katseensa arvioivasti ja tarkastelee Annaa sekunnin verran, ennen kuin päättää kaivaa salaisuuden esiin. (Sitä salaisuutta ei kyllä pitkään tarvitsisi kaivaa. Jos Anna olisi arkeologinen kaivaus, lapio ei olisi tarpeen: hammasharja olisi varmasti ihan riittävä väline.)
”Mitäs nyt?”
Anna laskeutui pöytään tarjottimensa takaa hitaasti ja lanteitaan keinuttaen, istahti tuolilleen sirosti ja aloitti harvinaisen hitaasti ja jokaista sanaa venytellen:
”Satuin vain kuulemaan, että Jamesilla on ihastus.”
”Miten niin?!”
”Ai Jamesilla vai?” Ginon äänensävystä kuulsivat sekä pilkka että epäusko.
”Aivan niin!”
”Kuka?”
Mutta nyt Anna vaikeni ja veti syvään henkeä virnistyksen repiessä jo lähes hiusrajaa. Gino ja Ben kyllästyivät kiusoitteluun saman tien ja alkoivat tivata vastausta varsin aggressiiviseen säyyn.
”Anna...”
”Jos et tullut kertomaan kuka hän on--”
”Mistäs täällä tänään tapellaan?”
Charlie istui pöydän ääreen pieni hymynkare suupielessään. Anna avasi suunsa vastatakseen, mutta Ben oli nopeampi.
”Juoruja vain, ei sinua kiinnostaisi.”
”Mistäs sinä sen tiedät? Ehkä minua kiinnoistaakin.”
”Anna kertoo meille, ketä James katsoo sillä silmällä.” Gino ei pidä kiertelystä.
”James?” Charlie on hieman hämmästynyt.
”No mutta eikö se ole söpöä, että jollakin on ihan erityinen paikka hänen ylevässä snobisydämessään?” Anna on sekä pilkallinen että tosissaan.
”Anna...” Charlien ja Benin kasvot kääntyvät Annaa kohti yhtä aikaa: Charlie ei pidä työpaikkakiusaamisesta (vaikka tietääkin tällaisen kiusoittelun olevan harmitonta ja itse asiassa totuudenmukaisuudessaan varsin huvittavaa), Ben muistaa tahtovansa kuulla lisää.
”Mitä, Anna?” Jackie saapuu pöydän ääreen tarjottimensa kanssa ilmeisen uteliaana.
Anna avaa jälleen suunsa selittääkseen, mutta juorun jäljille päässyttä Beniä ei harhautetakaan niin vain.
”Anna tietää että James on ihastunut ja me kaikki haluamme tietää sen myös joten rauhoittukaa ja antakaa Annan kertoa!!”
Benin murrosikäisen karjahdusta muistuttava parkaisu toimii: koko sali hiljenee. Juuri kassalta päässyt Tony kääntää päänsä kohti rajun kirkaisun lähdettä ja päättää hänkin heittää lusikkansa soppaan.
”Mitä ihmettä, Ben?”
Ben pyörittää päätään ja silmiään sanattoman vauhkon vallassa, hän ei aio selittää enää yhtään mitään kenellekään. Ben kääntää epätoivoisen katseensa Annaan, joka istuu selin oveen päin eikä huomaa Jamesin saapuvan ruokasaliin.
”James on lätkässä Tonyyn.”
Ja sillä sekunnilla kaikki Annaa vastapäätä istuvat kohottavat katseensa suoraan Jamesin silmiin. James-paran veri tuntuu pakenevan hänen kasvoistaan ensin kokonaan, ennen kuin hänen poskensa leimahtavat viininpunaisiksi. Hetken hän näyttää siltä, että saattaisi alkaa itkeä ja kääntyy kannoillaan jo muutaman sekunnin kuluttua.
Heti Jamesin hävittyä näkyvistä koko ruokasali kääntyy tuolit kolahdellen Tonyyn päin. Tony ei osaa ilmaista itseään mitenkään; tarjotin putoaa lattialle ja särkyvän lasin ääni täyttää huoneen.
A/N: No jooh, tämä nyt oli hiukka ”tällanen vaan.” Kirjoitin tämän vähän puolihuolimattomasti, täytyy tunnustaa, mutta jostakin syystä kirjoitin tämän loppuun ilman inspistä.
