Kirjoittaja: Bosamo
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Hanna/Arto
Genre: Romantiikka?
A/N: Eli tämä on mun ensimmäinen novelli, ja tässä on puhe kielt, tai nua repliikit on lähinnä puhe kieltä. Kirjotus virheitä voi olla aika paljon olen pahoillani niistä
JA tämä on one shot, mutta voisin ehkä tätä jatkaakkin jos joku on halukas lukemaan lisää.
Tässä tämä sitten on
KUUDEN JÄLKEEN!” Hannnaaaa!!!!!” Arto huusi jo varmaan kymmenennettä kertaa sinä päivänä. ”No mitä Arto??” Hanna kysyi huokaisten, vaikka jo tiesi mitä oli tulossa. ” Et tulis mun kans vessaa? Mulla ois kumiki?” Arto vastasi toiveen pilke silmäkulmassaan. ” Tuu meille kuuden jälkee, ku ny ei millää kerkii”, Hanna sanoi viettelevästi, vaikka ei todellakaan ollut tosissaan, ja lähti kävelemään ystävänsä vierellä kohti koulun ruokalaa. Arto jäi tuijottamaan haltioissaan Hannan perään, ehkä hän luuli että Hanna oli tosissaan.
Koulun jälkeen Hanna kiirehti linja-autoon, sillä he olivat päässeet fysiikan tunnilta myöhässä. Linja-autossa Hanna mietti asioita, kuten tavallista, ja ajoi melkein oman pysäkkinsä ohi. ”MOI! Kotona ollaan! ”Hanna huudahti kotiin päästyään, vaikka hänen äitinsä oli töissä ja hän tiesi sen, mutta siitä oli tullut tapa. Hanna heitti laukkunsa huoneeseensa, avasi tietokoneen ja meni lämmittämään itselleen ruokaa. Saatuaan kasviskeittonsa (Hanna oli kasvissyöjä) ja voideltuaan näkkärin itselleen hän kantoi saalinsa omaan huoneeseensa ja avasi mesen. Huomattuaan mesessä Iidan hän sammutti sen ja meni siivoamaan heidän ylimääräistä huonettaan jossa oli kangas puut ja kaikkea muuta roinaa.
Kello oli puoli kuusi kun Hanna oli saanut siivottua. Hänen äitinsä pääsisi seitsemän jälkeen vasta töistä. Hanna avasi tietokoneensa uudestaan. Päivitti Q:n ja bloginsa. Summeri soi, Hanna oli ihmeissään sillä hän ei ollut sopinut kenenkään kanssa mitään, ja hänen äitinsä oli töissä, mutta tajusi että siellä on varmaankin postinkantaja ja meni painamaan summeria. Istuttuaan takaisin alas ovikello soi, Hannaa ärsytti että tulija ei voinut olla nopeampi niin hänen ei olisi tarvinnut mennä ensin istumaan ja taas takaisin eteiseen avaamaan ovea. ”
MITÄ SÄ TÄÄLLÄ TEET??!?!” Hanna huudahti oven avattuaan. ”Itehän sä sanoit et tuu kuuden jälkeen!” Arto vastasi Hannalle ihmeissään tämän reaktiosta. ”Se oli vitsi!” Hanna kivahti pojalle. ”No, oma vika mitäs latelet tollassia vitsejä! Mä tuun jos pyydetään, ja sä pyysit, niin mä tulin! ” Arto huomautti Hannalle. ”Mä en tajunnut että sä otit sen tosissas!” Hanna vastasi ja jatkoi ” no kerta sä täällä oot niin tuu nyt sitte sisää, sun pitää kyllä lähtee sitten jo ennen seittemää koska äiti tulee seittemän linkulla kaupungista. Äläkä kuvittele yhtään mitään!” Ja astui sivuun että Arto pääsi sisälle.
”Mä en ees tienny et sä tiiät missä mä asun,” Hanna älysi ja katsoi Artoa toinen kulma koholla. ”No en mä tiennytkään ennen ku vasta nyt”, Arto vastasi ja punehtui hiukan. ” Mä kävin melkein kaikki tyypit meijän koulusta, ja kyselin tietääkö kukaan missä sä asut, Osku ties ja selitti”, Arto myönsi. ”Kiva Osku, kiitti”, Hanna mutisi. ”Mitä?” Arto kysyi Hannalta. ”Ei mitään, itsekseni puhuin”, Hanna kiirehti vastaamaan. ”Mennää mun huoneeseen, mun pitää tehä koneel yks juttu loppuun.” Hanna sanoi ja lähti kävelemään kohti huonettaan. ”Sulla on hyvä perse”, Arto huomautti. Hanna pyörähti nopeasti ympäri ja törmäsi Artoon, joka otti tätä vyötäröltä kiinni jottei hän kaatuisi. ”Irti.” Hanna sanoi Artolle joka päästi välittömästi irti, ja Hanna jatkoi kävelyään.
”Istu vaikka siihen sängylle, tässä ei mee kauan.” Hanna sanoi ja istahti takaisin tietokoneensa ääreen. Hanna tunsi tuijotuksen selässään, hän kääntyi ympäri ja katsoi Artoa suoraan silmiin, ”Mitä?” Hanna tuhahti. Arto empi hetken ja päätyi lopulta sanomaan; ”Ei mitään.” Hanna katsoi vielä Artoa hetken ja kääntyi takaisin tietokoneensa ääreen.
”Valmis”, Hanna ilmoitti hetken kuluttua, ja sammutti tietokoneensa. ”Mitä sä teit? Jos saan kysyä?” Arto tiedusteli. ”Sä kysyit jo.” Hanna huomautti ja jatkoi; ”Tein ficciä, enkä aijo selittää mikä se on!” huomattuaan Arton kysyvän ilmeen. ”Okei”, Poika vastasi. ”Haluutko jotain juomista?” Hanna kysyi pojalta, joka nyökkäsi vastaukseksi.
”Miks sä tulit?” Hanna kysyi haettuaan molemmille mehua. ”Johan mä sanoin, koska luulin että olit tosissas, ja sä pyysit mua tulemaan” , poika vastasi. Hanna naurahti, ”Mikä ihmeen vimma sulla on jankuttaa tota ’tuu mun kans vessaa’ repliikkiä kokoajan?” Arto kohautti olkiaan ja hörppäsi mehuaan. ”Koska mä haluan sun kanssa vessaan?” poika myhäili lasiinsa päin hymyillen. Hanna tuhahti ja istahti Arton viereen sängylle. Hanna oli sanomassa jotain mutta Arto ehti ensin; ”Mikä on sun lempiväri?” poika kysi, ja yllätti Hannan kysymyksellään täysin. ”Ömm.. vihree, keltanen, riippuu päivästä”. Hanna vastasi vileläkin ymmällään pojan kysymyksestä, ”Miksi kysyit`?” Hanna jatkoi. ”Koska mä haluan tietää susta jotain.” Arto vastasi, Hanna nyökkäsi.
”Vittu kello on jo viis yli seitsemän, sun pitäis mennä.” Hanna sanoi Artolle pitkän tutustumis keskustelun jälkeen, jonka aikana he olivat saaneet tietää toistensa lempivärit, toiset nimet, perheen koon ja kaikkea muuta mahdollista. ”Höh” Arto huokaisi, ja nousi Hannan sängyltä ylös jalat puutuneina ja lähti kävelemään koti eteistä Hanna perässään.
”Oli kyllä ihan kivaa.”Hanna sanoi ovella vielä Artolle. ”Joo, niin oli… Saanko mä halata sua viellä?” Arto kysyi hiukan empien. Hanna naurahti ja sanoi; ” Saat!” ja halasi Artoa lämpimästi. ”Nähdään koulussa!” Arto sanoi hymyillen ja lähti kävelemään kohti portaita. ”Joo, nähää!” Hanna sanoi vielä Artolle joka heilautti kättään ja katosi portaisiin, hymyn kaarre huulillaan. Hannakin sulki hymyillen oven.
A/N Pahoittelen vielä kerran kirjoitus ja kaikista muista mahdollisista virheistä!
Risuja ja ruusuja kaivataan, joten kommentoikaa!!
