Author: Natural
Title: Vielä jonain päivänä
Warnings! : Hahmojen välinen ikäero
Rating: S
Genre: Drama/romance?
Paring: Gilderoy Lockhart/Lucius Malfoy
Disclaimer: JKR omistaa, mina lainaan. En saa rahaa. No money.
A/N: Pitkään olen haaveillut tästä parituksesta ja vihdoinkin onnistuin vaikka toteuttaminen oli suorastaan vaikeaa. Huomautan tuosta ikäerosta, ettei kukaan pääse natseilemaan, mutta mitään traumaattista tässä ei tapahdu, jos ei sitten traumatisoidu tuosta nuiden ikäerosta. Kirjohäröistä saa huomauttaa, koska silmät ristissä tämän kirjoitin
Lukemisen iloa.
Vielä jonain päivänä
Kaksi miestä makasi vieretysten pienen hotellihuoneen sängyllä. Aamuaurinko kurotteli vanhasta ikkunasta sisään. Toinen miehistä valvoi ja toinen nukkui. Valveilla oleva oli huomattavasti toista nuorempi, mutta siitä välittämättä siveli tämän olkapäätä pitkillä sormillaan kultaisten hiusten sekoittuessa platinanvaaleisiin.
Gilderoy tiesi jäävänsä pian yksin, mutta hän ei välittänyt. Hän nautti jokaisesta hetkestä, jonka sai viettää miehen vieressä. Pienellä suudelmalla hän kuitenkin herätti nukkuvan miehen saaden vastaukseksi tympeän murahduksen.
’’Huomenta, Lucius’’, Gilderoy sanoi sädehtien. ’’Ajattelin vain joisitko kanssani kupposen teetä ennekuin sinä – tuota noin – lähdet takaisin?’’
’’En välitä ajatuksistasi’’, Lucius vastasi kylmästi tähyillessään samalla keltaista herätyskelloa, joka oli yön aikana vierinyt sängyn alle. ’’Enkä pidä teestä, joten kiitos ei.’’
Gilderoy nyökkäsi osoittaen toiselle kunnioitusta. Hän kunnioitti suuresti Luciusta ja hänen sukuaan ja Gilderoyta harmitti, ettei hän koskaan tulisi olemaan yhtä tärkeä kuin Lucius tai saati tulisi koskaan riittämään hänelle. Silti, kaikesta huolimatta Gilderoy rakasti tuota kylmää miestä.
Lucius nousi tapansa mukaan sängyltä saaden sen vikisemään painosuhteen muuttuessa ja alkoi pukeutua sanomatta sanaakaan. Gilderoy seurasi luonnollista vaaleamman miehen pukeutumista harmissaan.
’’Etkö jäisi vielä? Edes hetkeksi?’’ Gilderoy kysyi aristellen, mutta pieni toivon kipinän helisyttämänä.
Lucius istuutui sängylle ja käänsi harmaat silmänsä Gilderoyn sinisiin.
’’Hyvä on.’’
Hän levitti kätensä ja Gilderoy painautui miehen halaukseen. Halaus oli kylmä, mutta siinä oli myös jotain muuta. Ehkä se oli omistamista tai ehkä jopa hieman välittämistä. Mutta Gilderoylle oli tärkeintä saada olla siinä, lähellä toista. Liiankin pian Lucius kuitenkin irrottautui halauksesta ja nousi.
’’Minun täytyy mennä’’, Lucius sanoi värittömällä äänellään. ’’Vaimoni ja poikani odottavat minua.’’
Lucius käveli ränsistyneen oven luo ja tarttui oranssin väriseen metallikahvaan.
’’Lucius’’, Gilderoy sanoi vaativasti, mutta samalla hieman aristellen. Hän ei ollut aivan varma tahtoisiko kuulla toisen vastauksen, mutta uskaltautui kysymään. ’’Miksi et voi jäädä?’’
Lucius pysähtyi ja huokaisi syvään.
’’Lockhart, et ole tasollani. Minulla on kaunis vaimo ja ihastuttava poika. Minulla on jo jotain parempaa. En väitä, ettetkö merkitsisi minulle mitään, mutta et vain ole arvoiseni’’, Lucius vastasi viitsimättä edes katsoa Gilderoyhin. Pistävä kipu puristi Gilderoyn rintaa Luciuksen sanojen jääden leijumaan hiljaiseen huoneeseen.
’’Mutta minä voisin olla, minusta tulee vielä jotain suurta!’’
’’Olet naiivi, Lockhart. Sait huippuarvosanat S.U.P.E.R. –kokeista, mutta se ei tarkoita sinusta tulevan yhtään mitään.’’
Gilderoy vaikeni, koska Lucius oli oikeassa. Pelkät arvosanat eivät tee hänestä vuosisadan suurinta velhoa. Lucius kääntyi katsomaan Gilderoyta laskelmoivasti, eikä voinut estää pientä hymyntapaista ja Gilderoy yritti hymyillä takaisin. Lucius avasi oven ja kääntyi lähteäkseen.
’’Lähetän sinulle pöllön’’, hän sanoi astuessaan pimeään käytävään.
Gilderoy tiesi, ettei voinut kirjoittaa Luciukselle ja sen, että Luciuksen pöllön saapumisessa voisi mennä päiviä, viikkoja tai kuukausia. Mutta Gilderoy odottaisi pöllöä kuin kuuta nousevaa ja seuraavaa kertaa, kun pääsisi takaisin miehen syleilyihin.
’’Kun sinusta tulee jotain suurta, tahdon nähdä sen, Gilderoy’’, Lucius sanoi ja sulki oven perässään. Gilderoy tapansa mukaan väläytti sulkeutuvalle ovelle leveän hymyn ja jäi odottamaan seuraavaa tapaamista.
Myös samana aurinkoisena kesäkuun aamuna, Gilderoy Lockhart päätti, että ennen vuosituhannen loppua koko Iso-Britannian velhot ja noidat tulisivat tuntemaan hänen nimensä. Hän päätti olla Luciuksen huomion arvoinen.
~*~
Vaikkei Gilderoy koskaan saanutkaan Luciuksen pöllöä, he tapasivat kymmenen vuotta myöhemmin Viistokujalla.
~***~
A/N2 : Niille jotka eivät tiedä: Gilderoy on syntynyt -64 ja Lucius -54 (tai ainakin mun käsittääkseni, korjatkaa jos valehtelen.)
