Nimi: Paratiisivala
Kirjoittaja: hedge14
Fandom: Supernatural
Ikäraja: K-11
Genre: angst?
Paritus: yksipuolinen Michael/Dean
Summary: "Älä antaudu minulle."
A/N: Epämääräistä stalkeri-tunnelmointia a la carte Michael. Kirjoitettu Rare1O -haastetta varten. Kyseessä on varmaan suosikkiparitukseni...
-Paratiisivala-
Älä katso minuun, äläkä kutsu minua. En kestäisi sanojen -
(sanan)
- merkityksiä ja painoa, jos huutaisit ne ilmaan, minulle. Käännä toivottomuutesi muualle, piilota luopumisen ja luovuttamisen tuska jonnekin kauas, pois minun katseeni alta. Hautaa epätoivosi hiekkaan, hukuta se olueen, mutta mitä ikinä teetkin, älä luovuta. Älä antaudu minulle.
(uudestaan)
Huomasin kyllä, kun kuiskasit kutsusi yötaivaalle, silloin kuin uskoit minun kuuntelevan.
En vastannut kutsuusi, koska en tahdo sinua. En tahdo ottaa sitä, mitä tarjoat vain katkerasti, silloin kuin olet liian väsynyt yksin jatkamaan. Luuletko tosiaan, että tahdon riistää sinua tai tuhota tahtosi, kun olet liian heikko ja hauras? Luuletko, että voisin sinua käyttää niin hyväksi?
Ethän sinä edes tunne minua. Eli kaipa se on juuri sitä, mitä sinä luulet.
En minä erhettäsi korjaa. Miksi korjaisin? Et uskoisi minua, näkisit sotilaan ja vahtikoiran, kuuliaisen ja kiltin -
(pahan)
- pojan, joka tekisi mitä tahansa saadakseen tämän tarinan loppuun. Etkä sinä ole valmis kuulemaan sen loppua. Tahdot päättymättömän kertomuksen, jonka sivujen satuhahmot päättäisivät omat kohtalonsa. Repisit sivut irti ja sytyttäisit ne tuleen sanoen, että tämä ei ole mikään tarina, vaan tämä on elämää.
Mikään ei mennyt niin kuin sen pitäisi. Etkä sinäkään ollut sellainen, kuin odotin. Olit parempi. Kuvittelen sinut viereeni -
(sisälleni)
- niin kuin se oli kirjoitettu. Haaveilen kehostasi vain puolet siitä, mitä sielustasi. Se vieläkin hohtaa kaiken lian ja kauhun jälkeen, helvetin liekkien ja suurkaupunkien savusumun karaisemana. Mahtuisimmeko edes sisälle samaan astiaan? Olisitko sinä minulle liian kirkas?
En minä sinua ota. Tiedän liikaa.
Rimpuilisit vastaan, raapisit olemustani. Huutaisit ja kiroaisit, sylkäisisit loukkauksia loukkausten perään. Raivoisit ja yrittäisit ravistaa minua päältäsi, enkä voisi enää pitää sinua ylläni. Olet liian vahva, ja jos päätyisit toisiin ajatuksiin, yrittäisit varastaa suostumuksen takaisin. Vetäytyisit minun syleilystäni ja taistelisit minua vastaan, vaikka siihen ei olisi mitään oikeaa syytä, muuta kuin kammosi saamattomuuttasi kohtaan.
En ota sitä riskiä. Voitan ilman sinua -
(häviän)
- ja voin tulla luoksesi sodan loputtua. Kosken sinua, puhun sinulle totuuden ja kaappaan sinut vielä syliini. Kiedon sinut siipieni suojaan, enkä päästäisi enää ikinä irti. Kaikki on hyvin ja kaunista, eikä mikään ikinä satuta sinua. Mikään ei mustaa mieltäni. Olemme yhdessä viimein ja vihasi haihtuu, kun ymmärrän sinua, katoavia huoliasi.
Paratiisissa sinäkin varmasti ymmärrät minua.
