Nimi: Piparintuoksua
Kirjoittaja: tirsu
Genre: Slice of life, fluff & AU (tavallaan)
Fandom: Doctor Who
Hahmot: Scarlett & The Doctor
Ikäraja: S
Varoitukset: Eipä kai oikeastaan mitään muuta kuin, että käytän »tällaisia» merkkaamaan repliikkejä. Ne saattavat ensin vaikuttaa lukemiseen, mutta kun siihen tottuu, niin ei niitä enää huomaakaan.
Mukana saattaa olla pientä vihjailua femmeen/slashiin...Summary: Tohtori tuhahti. >> Minä teen jatkuvasti hyvää työtä, pelastan planeettoja ja ihmiskuntaa enemmän kuin useasti. >>Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Doctor Who kuuluu BBC:lle.
Minä en siis omista mitään mikä kuuluu DW:n universumiin – Scarlett, Aaron, Ellen ja Qurie tosin ovat lähtöisin minun mielikuvituksestani. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni.
Haasteet: Jouluhaaste VIII A/N: Voi luoja, kun oli ongelmia tämän kanssa. En meinannut ensin millään saada tätä alkuunsa ja aloitin moneen kertaan uudelleen. Ja sitten koneenikin päätti sanoa itsensä irti ja olin jo ihan varma, etten saa kirjoitettua tätä ollenkaan.
Mutta lainakoneen turvin sain lopulta tämän aikaiseksi ja täytyy todeta, että itse pidän tästä kovasti. Tästä tuli oikein kiva pieni ficci.
______________________________________________________________________________________________________________________
Piparintuoksua >> Make my wish come true, all I want for Christmas is you, baby >>, Scarlett lauloi musiikin, jota TARDIS hänelle niin ystävällisesti soitti, mukana samalla kun kaulitsi piparkakkutaikinaa.
Hän oli heti herättyään – tai melkein heti herättyään – etsinyt tiensä keittiöön, johon hän oli rakastunut. Hän ei ollut koskaan eläissään nähnyt yhtä upeaa keittiötä kuin TARDIS:ssa oli – ja hän oli nähnyt yllättävän monia keittiöitä elämänsä aikana.
Kun Scarlett kolmisen kuukautta (ainakin hän uskoi siitä olevan kolmisen kuukautta) oli päättänyt lähteä Tohtorin matkaan, hän oli harhaillut TARDIS:n käytävillä etsien itsellensä sopivaa huonetta, johon asettautua. Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen hän oli avannut oven, joka vei keittiöön. Ja hän oli rakastunut keittiöön heti ensisilmäyksellä. Se oli kutsuva ja jotenkin kodikas, eikä sen tarvitsisi nolostella ammattikeittiöiden rinnalla.
Mitään enempiä ajattelematta Scarlett oli astunut sisälle suureen keittiöön ja alkanut tutkia sen jokaista kolkkaa. Ja ennen kuin hän oli huomannutkaan, hän oli alkanut leipomaan korvapuusteja.
Joitakin tunteja myöhemmin Tohtori oli rynnännyt huolestunut ilme kasvoillaan keittiöön. Huokaistuaan helpotuksesta löydettyään uuden kumppaninsa Tohtori oli nuhdellut Scarlettia ja kieltänyt häntä säikäyttämästä tätä sillä tavoin enää koskaan.
Tuore korvapuusti onneksi oli saanut Tohtorin unohtamaan tilanteen.
Siitä päivästä lähtien keittiöstä oli tullut Scarlettin lempipaikka TARDIS:ssa ja hän pistäytyi leipomassa siellä aina mahdollisuuksien mukaan jotain suussa sulavaa. Ensi alun nyrpistelyjen jälkeen Tohtorikaan ei pistänyt pahakseen vaikka Scarlett katosi mieluummin keittiön syvyyksiin kuin oleili muiden tavoin konsolihuoneessa.
Herkuilla ei ollut kuulemma asian kanssa mitään tekemistä, niin Tohtori kivenkovaan väitti, mutta oli ilmiselvää, että leivonnaisilla oli osaa asiaan. Varsinkin kun suurin osa leivonnaisista katosi Tohtorin suuhun, oli kyseessä sitten suolainen tai makea leivoinnainen.
>> Scar! Scar! Scaaaar! >> Tohtorin ääni kuului huutelevan eikä mennyt kauankaan, kun Tohtori ilmestyi keittiöön. >> Täällähän sinä, mikä yllätys. >>
>> En vain voi pysyä erossa tästä luksuskeittiöstä. >> Scarlett naurahti painellen sydänmuotilla taikinaa.
>> Mitä sinä teet? >> Tohtori kysyi ja nojasi keittiösaareketta vasten uteliaana.
>> Piparkakkuja >>, Scarlett vastasi.
>> Nam, kuulostaa hyvältä. >>Tohtori hymyili leveästi.
>> Sinä et saa yhtäkään >>, Scarlett ilmoitti alkaessaan siirrellä pipareita pellille.
>> Miksi en? >> Tohtori mutristi suutaan.
>> Koska me menemme jakamaan niitä ihmisille, jaamme niin joulumieltä kaikille >>, Scarlett sanoi.
>> Epäreilua >>, Tohtori älähti ja poistui keittiöstä.
Scarlett kohotti kulmiaan, kun Tohtori hetken kuluttua palasi takaisin keittiöön. Tällä oli varmasti mielessään vaihtokauppaehdotuksia, jotta saisi edes yhden piparin maistiaiseksi.
>> Ajattelin, että voisin ehkä, hmm, auttaa sinua >>, Tohtori sanoi.
>> Jos kerran haluat >>, Scarlett myöntyi, >> mutta et silti saa pipareita. >>
Tohtori naksautti kieltään paheksuen. >> En minä siksi apuani tarjonnut. >>
>> Kunhan vain sanoin. Tuolla on essuja. >> Scarlett hymyili.
>> Kyllä minä tiedän missä essut ovat >>, Tohtori tuhahti ja meni hakemaan essun itselleen oven vieressä sijaitsevasta kaapista.
Sillä aikaa, kun Tohtori pähkäili minkä värisen essun ottaisi itselleen, Scarlett otti esille toisen kaulimen ja muutaman piparkakkumuotin lisää. Ripoteltuaan jauhoa keittiötason pinnalle hän otti hieman taikinaa omasta taikinakasastaan ja laittoi sen jauhotetulle pinnalle odottamaan Tohtoria.
>> No niin >>, Tohtori sanoi solmiessaan oranssin essun nauhoja, >> mitä voisin tehdä? >>
>> Ihan ensi alkuun, >> Scarlett katsoi tiukasti Tohtoria suljettuaan uunin luukun, >> laitat hiuksesi kiinni. Minun valtakunnassani kukaan ei leivo tai kokkaa mitään hiukset auki. >>
>> Minun! Tämä on minun valtakuntani. TARDIS on minun, samoin siis keittiökin! >> Tohtori protestoi.
>> Ihan miten vain, mutta hiukset kiinni >>, Scarlett sanoi topakasti.
Tohtori jupisi itsekseen painokelvottomuuksia, mutta heilautti punaiset suortuvansa yhteen ja sitoi ne ponihännälle. >> Onko hyvä? >>
>> On. Usko pois, kukaan ei halua löytää hiusta syötävistään >>, Scarlett sanoi. >> Ei vaikka se olisi ajan ladyn hius. >>
♥ * ♥ * ♥ *
Kymmenen minuutin jälkeen Scarlett oli ottanut piparitaikinan Tohtorilta pois, sillä leipomisen sijaan tämä oli pistellyt taikinaa tasaisin väliajoin suuhunsa luullen, ettei Scarlett huomannut mitä hän touhusi. Sen jälkeen Tohtori sai tehdä torttuja, mikä onnistui täyttöön asti hyvin ja reippaasti. Sitten omenan palat ja satsumat alkoivat kadota Tohtorin suuhun tortun täytön sijasta.
Scarlett meinasi laittaa Tohtorin vastuuseen piparien ja torttujen paistamisesta, mutta siinä vaiheessa Aaron tuli keittiöön kysymään, koska Tohtori heittäisi heidät kotiinsa. Niinpä Tohtori otti hatkat keittiöstä – essuaan riisumatta.
Koska Aaron ja Ellen halusivat jouluksi kotiin ja koska Qurie menisi kaksikon mukaan, Scarlett ja Tohtori jäisivät kahden. Aaron oli kutsunut heidätkin joulupäivälliselle heidän luokseen, mutta Tohtori oli katsonut parhaaksi, että he eivät menisi. Quriessa olisi Lepistöillä tarpeeksi sulateltavaa, siihen ei parannut lisätä kaupanpäällisiksi luonnevikaista gallifreylaista.
Scarlett laittoi siis yksinään parhaillansa pipareita varovaisesti pajukoriin, joka oli päällystetty omenanvihreällä huovalla. Vaikka Tohtorin apu leipomisessa oli ollut vähän niin ja näin, hommat olivat sujuneet tämän avustuksella nopeammin kuin jos hän olisi leiponut piparit ja tortut yksinään.
Viimeisenkin piparin päädyttyä koriin Scarlett alkoi täyttää seuraavaa koria tortuilla. Juuri silloin Tohtori palasi takaisin keittiöön.
>> Nyt rakastavaiset ja kolmas pyörä ovat kotonaan >>, tämä ilmoitti nojaten saareketta vasten.
>> Olipa ilkeästi sanottu >>, Scarlett sanoi.
>> Kolmas pyöräkö? >> Tohtori kysyi.
Scarlett nyökkäsi. >> Juuri niin. Koska he palaavat? >>
>> Loppiaisen jälkeen >>, Tohtori vastasi kurtistaen kulmiaan. >> Etkö halua olla kanssani kahden? Voin viedä sinut kotiin, pieni hetki vain ja… >>
>> Ei, ei, en minä sillä, hölmö >>, Scarlett keskeytti. >> Viihdyn kanssasi loistavasti! >>
>> Ai. No hyvä >>, Tohtori sanoi.
>> Kuulostetaanpa sitä innokkaalta. Sinä taidat haluta minusta eroon >>, Scarlett kiusasi.
>> Mitä? Ei, en ikinä! Minäkin viihdyn kanssasi! Olen todella iloinen, että jäit tänne kanssani >>, Tohtori vakuutti.
>> Tohtori, minä vain kiusasin. >> Scarlett naurahti.
>> Ai. >> Tohtori näytti hieman hölmistyneeltä, mutta enempi kuitenkin tyytyväiseltä.
>> Minä sidon enää nätin joulunpunaisen nauhan rusetiksi näihin, sitten menemme levittämään joulumieltä >>, Scarlett tiedotti.
>> Minne? Tänne vai Skotlantiin? >>
>> Vaikka tänne, jouluahan täälläkin vietetään, eikö? Vai olenko täysin väärässä? >> Scarlett kysyi ja jatkoi Tohtorin nyökättyä: >> Ja sinä voisit ottaa tuon essun pois yltäsi. >>
Tohtori suoristautui ja vilkaisi yllänsä yhä olevaa essua. Leveästi hymyillen hän alkoi riisua essua yltänsä Scarlettin mitatessa nauhasta tarpeeksi pitkää.
♥ * ♥ * ♥ *
>> Hyvää joulua! >> Scarlett toivotti paria tuntia myöhemmin pienelle tytölle, joka oli ottanut hänen koristaan viimeisen piparin.
Tyttö hymyili ujosti ja juoksi sitten vanhan naisen luokse. Scarlett käännähti hyvillään aloillansa ja meni Tohtorin luokse, jonka luona oli kolme nuorta. Heistä jokainen mutusti torttua kuunnellen Tohtorin selontekoa joulusta, jolloin tämä oli ollut kuningattaren luona nauttimassa jouluillallista.
>>… ja silloin kybermiehet hyökkäsivät. Ne ilmestyivät tyhjästä. Minun oli jätettävä jälkiruokani kesken, mistä en todellakaan tykännyt yhtään, sillä paahdettu omena-sitruunavanukas on suosikkiani. Onneksi Aaron tajusi napata jälkiruokani turvaan, sillä ennen kuin ehtisin pompata pystyyn ja käyttämään äänimeisseliäni, niin kybermiehet räjäyttivät pöydän… >>, Tohtori kertoili elehtien vilkkaasti käsillään.
>> Tohtori >>, Scarlett sanoi pysähtyessään tämän vierelle, >> pojat taitavat haluta jatkaa matkaansa. >>
>> Ai niinkö? Pahoitteluni >>, Tohtori sanoi kuulostaen hivenen kummastuneelta.
>> Ei se mitään, kyllä sitä kuunteli torttua syödessä >>, irokeesipäinen poika totesi. >> Kiitos vaan, oli ihan hyvää noin jännäksi tortuksi. Nyt meidän pitää jatkaa matkaa. >>
>> Hyvät joulut >>, Scarlett toivotti.
>> Niin kuin hän sanoi. >> Tohtori nyökäytti päätään.
Kolmikon jatkettua matkaansa Scarlett kurkisti Tohtorin koriin. Siellä oli vielä yksi torttu jäljellä.
>> Minun korini tuli jo tyhjäksi >>, Scarlett totesi.
>> Mitä? Eih, minä olisin halunnut saada myös yhden piparin >>, Tohtori älähti pettyneenä.
>> Seuraavalla kerralla sitten >>, Scarlett sanoi. >> Menepä nyt antamaan tuo viimeinen torttu tuolle miehelle vaikkapa, niin sitten voimme palata TARDIS:n. >>
Tohtori huokaisi lannistuneesti. >> Hyvä on, Scar. >>
Scarlett katsoi pienesti hymyillen, kun Tohtori riensi kadun yli näyteikkunaa tutkailevan miehen luokse. Tohtori ojensi koriaan miestä kohden, joka hetkellisen hämmästelyn jälkeen otti tortun vastaan.
>> Nyt minunkin korini on tyhjä >>, ajan lady sanoi palatessaan Scarlettin luokse.
>> Hienoa, teimme oikein hyvää työtä, saamme olla tyytyväisiä itseemme, >> Scarlett ilmoitti.
Tohtori tuhahti. >> Minä teen jatkuvasti hyvää työtä, pelastan planeettoja ja ihmiskuntaa enemmän kuin useasti. >>
>> Niinhän teet, mutta nyt ei ole kyse siitä >>, Scarlett totesi, >> vaan siitä, että jaoimme jouluiloa. >>
>> Niin kai >>, Tohtori mutisi.
>> Älä nyt mökötä vaikka jäitkin ilman torttua ja piparia, vaan saata minut häikäisevälle kopperollesi >>, Scarlett sanoi.
>> Hei, se ei ole koppero! >> Tohtori tokaisi, mutta tarjosi kättään hymyissä suissa Scarletille.
>> Sanoin myös häikäisevä >>, Scarlett huomautti, kun he lähtivät käsikynkkää tallustelemaan.
>> Sitä hän on, erittäin häikäisevä >>, Tohtori hymyili.
>> Osaatko sinä Have Yourself a Merry Little Christamas'n? >> Scarlett kysyi äkisti.
Tohtori nyökkäsi. >> Totta kai osaan! >>
>> Sepä hyvä >>, Scarlett virnisti.
He kulkivat loppumatkan TARDIS:lle laulaen Have Yourself a Merry Little Christmas'a. Laulu oli hivenen epävireistä, eivätkä he oikein tahtoneet pysyä samassa tahdissa. Mutta se ei haitannut heitä lainkaan. Heillä oli hauskaa ja se oli tärkeämpää kuin nuotissa pysyminen.
TARDIS kökötti uljaana suuren lumisen männyn, joka sijaitsi kirkon pihamaalla, alla. Sen katon ympärillä kiersi värikkäät jouluvalot, jotka Aaron oli Tohtorin ylipuhunut laittamaan paikkaan joulun kunniaksi.
Tohtori napsautti sormiaan ja TARDIS:n ovi aukeni. He kulkivat peräkanaa sisälle. Tohtori loikkasi muutaman porrasaskelman yli konsolin tykö. Tämä paineli muutamaa napiskaa ennen kuin alkoi riisua kaulahuivia ja takkia – jotka Scarlett oli pakottanut Tohtorin pukemaan – yltänsä.
>> Mitäs nytten, arvon neiti? >> Tohtori kysyi heittäessään takin ja kaulahuivin kaiteelle roikkumaan.
>> Vie nämä korit pois ja kata lattialle lautaset ja muut, vähän niin kuin piknikille mentäessä, niin minä käyn tekemässä meille jotain purtavaa, palkaksi hyvästä työstämme >>, Scarlett vastasi avatessaan trenssitakkinsa nappeja.
>> Selvä, teidän korkeutenne! >> Tohtori huudahti tehden kunniaa.
>> Hahaa, hauskaa >>, Scarlett tokaisi ja lähti suunnistamaan kohti keittiötä.
Tohtori virnisti leveästi ja katseli silmät tyytyväisyydestä kiillellen etääntyvää Scarlettia. Kun brunetti katosi hänen näköetäisyydeltään, hän poimi lattialle lasketut korit ja lähti viemään niitä varastoon.
♥ * ♥ * ♥ *
Tohtori oli kattanut vaaleanvihreälle huovalle pari lautasta, pari viinilasia, jotka hän oli aikoinaan lainannut (ja jättänyt palauttamatta) Marthalta, pari haarukkaa, pari veistä ja pari lusikkaa, sillä hän ei tiennyt mitä Scarlett aikoi tarjota heille, ja lautasliinat, jotka hän oli koettanut taitella joutseniksi – yritys oli jäänyt kehnonlaiseksi. Hän oli käynyt vielä nopeasti Aaronin ja Qurien huoneessa hakemassa erään esineen lainaan.
>> Olen kattanut meille tuohon noin paikan >>, Tohtori huudahti, kun Scarlett palasi konsolihuoneeseen käsissään eväskori. >> Katoin haarukoita, lusikoita ja veitsiä, kun en tiennyt mitä syömme. >>
>> Kohta näet >>, Scarlett sanoi laskien korin lattialle. >> Käyn vielä hakemassa yhden jutun keittiöstä, sitten voimme aloittaa. Oh, älä muuten ota lakkiasi pois. >>
Tohtori nyökytteli päätään ja tonttulakin kulkunen kilisi iloisesti nyökyttelyn voimasta. Kun Scarlett katosi jälleen, ajan lady pudottautui lattialle ja konttasi varoen kohti koria.
Hän voisi ehkä kurkistaa mitä Scarlett oli koriin laittanut. Mutta se olisi tehtävä nopeasti, sillä Scarlett saattaisi palata hetkellä millä hyvänsä.
Tohtori kohotti kättänsä varovaisesti korin kantta kohti. TARDIS surahti nuhtelevasti siinä samassa, kun ajan ladyn sormet hipaisivat kantta.
Tohtori kavahti kauemmas kädet ylhäällä. >> Hyvä on, hyvä on, en koske! >>
>> Koske mihin? >> Scarlett kysyi laskeutuessaan portaita alas varovaisesti.
>> Ömm, yritin laittaa TARDIS:lle tonttulakin myös, mutta hän ei ilahtunut >>, Tohtori keksi.
>> Vai niin >>, Scarlett sanoi kohottaen toista kulmaansa – ihan kuin tämä olisi tajunnut selityksen valheeksi. >> Istutaanpa alas sitten. >>
Tohtori liikahti vain taemmas, sillä hän oli jo lattialla polvillaan. Scarlett istahti Tohtoria vastapäätä ja laski varoen käsissään olevan mikroa muistuttavan metallilaatikon lattialle.
>> Mikä tuo on? >> Tohtori kysyi.
>> Jonkin sortin matkauuni kai. Siis, uuni se on varmasti, mutta kannettava versio. Muistuttaa hieman mikroa, eikö? >> Scarlett vastasi.
Tohtori nyökkäsi. >> Joo. No, mitäs sinulla on tarjota meille? >>
Kun Scarlett avasi eväskorin kannet, Tohtori kurotti kaulaansa uteliaana siitä mitä kori piti sisällään. Hän hypähti ilahtuneena paikallansa, kun brunetti otti korista esille lautasen, jossa oli muutama torttu.
Torttulautanen sai pian seurakseen lautasen, jossa oli koristeltuja pipareita, ja lasillisen pullon, joka sisälsi punaherukkamehua.
>> Sinä huijasit minua! Sanoit, etten saisi ollenkaan pipareita >>, Tohtori huudahti.
>> Niin tehdään, jos halutaan yllättää joku >>, Scarlett hymyili.
Tohtori nappasi kolme piparia ja yhden tortun lautaselleen. Haukattuaan pipariukolta pään pois ajan lady nappasi pullon ja kaatoi itsellensä ja Scarlettille lasit täyteen mehua.
Scarlett tarttui lasiinsa ja kohotti sen ylös. >> Hyvää joulua, Tohtori. >>
>> Hyvää joulua, Scar >>, Tohtori sanoi ja kilisti lasiansa Scarletin lasia vasten.
♥ * ♥ * ♥ *
>> Minulla on sinulle vielä yksi yllätys >>, Scarlett sanoi, kun viimeinenkin torttu ja pipari oli syöty.
>> Niinkö? >> Tohtorin äänessä kuulsi uteliaisuus.
Scarlett nyökkäsi ja kuin taikaiskusta matkauuni alkoi piipittää. Brunetti sammutti uunin ennen kuin avasi luukun, josta levisi herkullinen tuoksu konsolihuoneeseen.
Scarlett otti eväskorista vaaleanpunaiset patakintaat ja otti sitten uunista pois lasisen vuoan. >> Piparkakulta maistuvaa kohokasta. >>
>> Kohokasta! >> Tohtori huudahti lapsenomaisella innolla. >> Minun suosikkiani! Mahtavaa! En osannut aavistaakaan... >>
>> Se oli tarkoituskin vaikka epäilin, että onnistuisinko sujauttamaan sen uuniin huomaamattasi. Mutta onneksi olit niin pipareiden lumossa, ettet huomannut, kun laitoin sen uuniin >>, Scarlett sanoi nauraen. >> Toivottavasti pidät siitä. >>
>> Sitä ei tarvitse epäilläkään, sinun kohokkaasi vievät aina kielen mukanaan >>, Tohtori totesi hamstratessaan kohokasta lautaselleen.
Scarlett katsoi hymyillen, kun Tohtori lappasi ahneesti kohokasta suuhunsa myhäillen koko ajan tyytyväisesti. Ei mennyt kauaakaan, kun lautanen jo oli tyhjä ja ajan lady otti lisää kohokasta.
Tohtori todella rakasti kohokasta. Tämä oli ensitöikseen kysynytkin Scarletilta, että osasiko hän leipoa kohokkaan. Tohtori ei ollut uskonut, kun hän oli sanonut osaavansa, niinpä hän oli tarttunut toimeen ja pyöräyttänyt kohokkaan käden käänteessä.
Tohtori oli ollut todella ihmeissään, kun hän oli onnistunut kohokkaan teossa. Maistettuaan kohokasta Tohtori oli ryöpsäyttänyt kehumisen tulvan, mikä oli saanut Scarlettin myhäilemään. Hän rakasti sitä, kun hänen luomuksiaan kehuttiin ja kiiteltiin. Se olikin ollut yksi syy miksi hän oli päättänyt ryhtyä kondiittoriksi – painavampi syy oli kuitenkin ollut intohimoinen rakkaus leipomista kohtaan.
>> Oih, älä ole ahne, Tohtori, jätä minullekin >>, Scarlett sanoi, kun Tohtori santsasi kolmannen kerran.
>> Nopeat syövät hitaat >>, Tohtori totesi vain.
Scarlett pudisti huvittuneena päätään ja veti lasisen vuoan itsellensä Tohtorin päästettyä siitä irti. Hän raapi loput kohokkaasta omalle lautasellensa ja maistoi kohokastaan. Se maistui joululle ja oli koostumukseltaan täydellistä.
Hän todellakin taisi alansa loisteliaasti.
Syötyään kohokkaansa Scarlett alkoi kerätä astioita koriin, mutta Tohtori tarttui yllättäen kesken kaiken häntä kädestä. Tämä oli laskenut lautasen kädestään vaikka siinä oli vielä kohokasta jäljellä.
>> Odota, minullakin on eräs pieni juttu sinulle >>, Tohtori sanoi ja alkoi kaivaa mikroshortsiensa taskuja.
>> Ei sinun olisi tarvinnut >>, Scarlett sanoi, mutta tunsi uteliaisuuden nostavan päätään itsessään.
>> Höpö, höpö. Tietysti tarvitsi, sinä olet minun äärettömän tärkeä Scarlettini >>, Tohtori sanoi ja otti riemastuneena taskustaan esille mistelinoksan.
Scarlett virnisti. >> Tuo taitaa olla enempi itsellesi kuin minulle. >>
>> Eh, ehkä. Jos sopii, niin... >>Tohtori sanoi hivenen hermostuneesti ja siirtyi lähemmäs Scarlettia.
Ajan lady kohotti mistelin heidän yllensä tuijottaen samalla intensiivisesti sumunharmailla silmillään brunetin tumman suklaanruskeisiin silmiin. Scarlett nojautui lähemmäs pienesti hymyillen, mikä sai Tohtorin rohkaisemaan mielensä.
Tohtori kallisti päätään hiukan ja nojautui myöskin lähemmäs Scarlettia. Juuri kohta hän saisi tehdä niin kuin oli jo kauan halunnut käyttämällä mistelinoksaa tekosyynä.
Heidän huulensa olivat juuri koskettamaisillaan, kun Tohtori äkisti hätkähti kauemmas. Scarlett avasi silmänsä ja katsoi Tohtoria, joka oli ponnahtanut seisomaan.
Ajan lady veti ajatuspaperin taskustaan ja avasi sen kummastuneena. Sileä otsa painui ryppyyn, kun silmät lukivat ajatuspaperille tulleen viestin.
>> Jaahas >>, Tohtori sanoi nostaen katseensa ja siirsi sen Scarlettiin samalla, kun työnsi ajatuspaperin taskuunsa.
>> Mitä siinä oli? >> Scarlett kysyi.
>> Apuamme tarvitaan eräässä paikassa, jossa on sekasorto valloillaan >>, Tohtori kertoi mennessään konsolin luo. >> Tästä ei tullutkaan rauhallista joulua, niin kuin ehdin jo toivoa. >>
Scarlett nousi pystyyn, kun Tohtori väänsi vipua ja TARDIS alkoi surista. >> Koskas sinun joulusi rauhallisia ovat? >>
>> Kerta se olisi ensimmäinenkin >>, Tohtori sanoi ja ojensi kättään, johon Scarlett tarttui. >> No niin, kohokastyttöni, lähtekäämme pelastamaan universumia jälleen! >>
