Nimi: Onnellisuutta oleskeluhuoneessa
Kirjoittaja: Nide
Oikolukija: Word
Tyylilaji: Fluff
Ikäraja: Sallittu
Paritus: James/Lily
Varoitukset: Ei ole
A/N: No, siis ensimmäinen ihan julkaisuun asti ilmestyvä ficcini, en tosin ole muutenkaan kirjoitellut mitenkään mahtavia määriä, sillointällöin kun jotain vain sattuu mieleen juolahtamaan... Ja tajusin tätä kirjoittaessani, että fluff ei taida olla minun genreni, ainakaan toteutus ei sujunut toivotulla tavalla.
(Ja minä halusin kirjoittaa fluffia, joten...) Ja en osaa keksiä sitten nimiäkään
Onnellisuutta oleskeluhuoneessaJames istui Rohkelikon oleskeluhuoneessa sohvalla ja katseli ystäviensä peliä naurahdellen välillä. Hän todellakin nautti siitä, että sai rauhassa katsoa Siriuksen ja Peterin shakkipeliä kolmannen ystävänsä lukiessa samalla jotain kirjaa läheisellä nojatuolilla. James ei jaksanut sinä iltana edes piikitellä Remusta tämän mieltymyksistä kaikkeen mikä liittyi opiskeluun, ei, James tahtoi vain nauttia kaikesta.
”James, mitä sinä mietit?” Siriuksen ääni keskeytti Jamesin ajatuksistaan ja sai tämän avaamaan silmänsä, joita hän ei tajunnut sulkeneensa. Hän vain murahti vastaukseksi, sulki uudestaan silmänsä ja antoi taas ajatusten soljua päässään.
”Ei muuten, mutta Lily on tulossa tännepäin.”
Se sai Jamesin avaamaan silmänsä ja katsomaan ympärilleen. Totta, Sirius ei valehdellut, Lily oli todellakin tulossa heidän luokseen. Kelmit olivat alkaneet kutsua Lilyä tämän etunimellä sukunimen sijaan heidän ystävystyttyään paremmin.
”Hei, James”, Lily tervehti päästyään jutusteluetäisyydelle. James nyökkäsi vastaukseksi ja nyökytti tyttöä tulemaan lähemmäs. Lily naurahti ja istui pojan viereen.
”No mitäs kuuluu?” James kysyi asian tultua ensimmäisenä hänen mieleensä.
”Ihan hyvää”, Lily vastasi ja heilautti kättään muillekin pojille, jotka vastasivat tervehdykseen samalla tavalla. ”Sinulle?”
”Sarvihaara ei ole malttanut odottaa saapumistasi”, Sirius sanoi väliin saaden Jamesin posket hehkumaan hieman.
”Todellako?” Lily kysyi ja käänsi katseensa Siriukseen, joka iski silmää.
”Todella, vai mitä, James?”
James sopersi jotain vastaukseksi ja painoi päänsä tyynyyn, joka lepäsi hänen sylissään. Lily naurahti pienesti ja otti tyynyn pois pojan pään alta.
”No mutta ei siinä mitään”, Lily sanoi, ”nimittäin minäkin olen odottanut sinun tapaamistasi.”
Ja ennen kuin James tai kukaan muukaan ehti sanoa mitään, Lily oli jo painanut huulensa Jamesin omille. James vastasi suudelmaan toinnuttuaan alkujärkytyksestä ja kietoi kätensä tytön ympärille syventäen suudelmaa.
He irrottautuivat suudelmasta ja tuijottivat toisiaan.
”Tarkoittiko tuo, että olet vihdoin vastannut tunteisiini?” James kysäisi.
”Näköjään. Vai miltä se sinusta tuntui?”
”Ihanalta. Täydelliseltä”, James sanoi haaveksiva ilme kasvoillaan.
Lily naurahti ja pienoinen puna koristi hänen poskiaan.
”Minä menen nyt, öitä”, Lily sanoi ja häipyi makuusaliinsa halattuaan Jamesia pikaisesti.
”Öitä”, James mutisi perään.
”Noh, Sarvihaara, tarkoittiko tuo, että olet saanut unelmiesi naisen vihdoin itsellesi?” Peter kysyi saaden Jamesin heittämään häntä tyynyllä.
”Matohäntä, tuo taisi vastata kysymykseesi”, Remus sanoi.
He loikoilivat ja juttelivat Lilystä ja tämän tunteista vielä hetken ennen kuin päättivät kellon olevan liian paljon valvomiseen ja menivät sitten makuusaliin nukkumaan.
Ennen nukahtamistaan Jamesin viimeinen ajatus oli, kuinka hyvin asiat olivat ja miten kaikki oli muuttumassa vielä täydellisemmäksi.