C-rappu, asunto 36 |S| Regulus

[Odo]

Ficin nimi: C-rappu, asunto 36
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama
Hahmo(t): Regulus Musta
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Haluan OTS20-haasteen valmiiksi, että pääsen ottamaan siihen uuden aiheen. Niimpä otin projektikseni saada sitä ja Aakkoshaastetta eteenpäin tällä (tripla)raapaleella. Osallistuu myös FF100: Puhdasveriset (004. Sisäpuoli).

C-rappu, asunto 36

Tylsän harmaa kerrostalo kohosi Reguluksen edessä ja sen ulko-ovien yllä loistivat keltaiset valot, joihin oli kirjattu rappujen kirjaimet. Regulus käveli talon edessä ohittaen ne yksi toisensa jälkeen, kunnes pysähtyi C:n kohdalle ja epäröi ennen kuin avasi oven. Selattuaan nimitaulua Regulus ei löytänyt ainoatakaan tuttua nimeä. Ne olivat kaikki tavallisia ja tylsiä, eikä listalla ollut yhtäkään Mustaa.

Ei yhtään Siriusta.

Asunnon kolmekymmentäkuusi kohdalla oli tyhjä paikka, joten Regulus arveli sen olevan oikea. Hän oli kuullut, että talo ja rappu olisivat juuri nämä. Jännitys tuntui selkärangassa asti, mutta mies ei ollut valmis perääntymään enää tässä vaiheessa. Vaikka talossa oli vanha jästien hissi, Regulus valitsi portaat. Ajatuksien harhaillessa Regulus kiinnitti huomiota merkityksettömiin yksityiskohtiin. Likaisiin seiniin, kuraisiin lattioihin, oviin naulattuihin typeriin koristeisiin.

Kolmannessa kerroksessa, asunnon kolmekymmentäkuusi kohdalla, Regulus pysähtyi ja hengitti syvään tuntien rintansa kohoavan ja laskevan hengityksen mukana. Hän mietti, pitäisikö hänen koputtaa, mutta se olisi hölmöä. Hän suoritti Pimeyden lordin tehtävää, eikä yksikään kuolonsyöjä ollut koskaan koputtanut yhteenkään oveen.

Regulusta pelotti, mitä oven takaa paljastuisi ja sydän alkoi hakkaamaan luonnottoman nopeasti. Hiestä nihkeät kätensä hän pyyhki kaapuunsa ennen kuin kaivoi esiin taikasauvansa, jolla aukaisi jästiasunnon lukon, jolla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta taikuutta vastaan. Regulus oli odottanut, että se olisi lumottu, mutta hän joutui pettymään.

Ovi aukesi narahtaen ja rappukäytävään pääsi ummehtunut tupakan haju. Kukaan ei tuntunut reagoivan oven aukaisemiseen, joten Regulus kohotti sauvansa paremmin suojakseen, jos hänet koetettaisiin yllyttää pimeän asunnon varjoista. Astuttuaan peremmälle Regulus näki, miten tavarat oli unohdettu sinne tänne ja miten pöly peitti vähäisiä huonekaluja.

Sirius ei ollut asunnossa, eikä kukaan muukaan. Pimeyden lordin antama tehtävä oli epäonnistunut. Reguluksen osaksi oli jäänyt etsiä verenpetturi Musta ja murhata tämä uskollisuutensa todistamiseksi Pimeyden lordille. Helpotus vyöryi Regulukseen asunnon ollessa hylätty, eikä hän voinut olla itkemättä.

Ei Siriusta.

Regulus tunsi pettäneen mestarinsa, mutta isoveli olisi nyt turvassa vielä hetken pidempään.

[Tippi]

En hirveästi välitä Reguluksesta hahmona, mutta nimimerkkisi ja ficin erikoinen otsikko saivat minut avaamaan tämän, ja oi mikä kultakimpale täältä löytyikään!

Kielenkäyttösi oli todella taitavaa, todella elävää, ja teksti oli muutoinkin hurjan sulavaa. Välitit upeasti Reguluksen ristiriitaiset tunnelmat: toisessa vaakakupissa oli halu miellyttää Pimeyden lordia, toisessa halu suojella Siriusta. Tunnelma oli todella tiheä - ympäristön kuvailu oli miellyttävän yksityiskohtaista muttei ylitsepulppuavan tarkkaa. Nostan hattua sille, miten sait näinkin lyhyeen pätkään niin paljon tunnetta!

Sitten perinteiden mukaisesti lempikohtiani:

Hän suoritti Pimeyden lordin tehtävää, eikä yksikään kuolonsyöjä ollut koskaan koputtanut yhteenkään oveen.

Suosikkikohtani.

Helpotus vyöryi Regulukseen asunnon ollessa hylätty, eikä hän voinut olla itkemättä.

Koskettava.

Regulus tunsi pettäneen mestarinsa, mutta isoveli olisi nyt turvassa vielä hetken pidempään.

Tämäkin oli oikein hieno kohta.

Jollei siis tullut vielä selväksi, niin sanotaan se suoraan: tykkäsin tästä hurjan paljon. Kiitokset todella upeasta lukukokemuksesta! ♥

[ruttotohtori]

Löysin tän stalkkinappulan kautta ja avasin koska muikea otsikko ja koska Regulus ja miks jotenkin en ees yllättynyt et tää on sun? :--D

Ai hirveä mikä ajatus, että Regulus on saanut tehtäväkseen tappaa Siriuksen. Ah ja voih miten herkullisen traagista, mutta käy niin surku minun pikkusta, nyyh. Tosin, tää ois jotain mitä Voldemort niiiin tekis ja jotenkin tää sopii canoniinkin, joku tämmöinen vois pohjustaa niin hyvin sitä miksi Regulus sitten lähti kuolonsyöjistä. Onneks Sirius ei sitten ollut paikalla, mutta tuo loppu pisti miettimään - oliko Regulus vihjannut Siriukselle että hei veli nyt ois hyvä aika lähtee lipettiin ennen tätä? Kun Regulus mietti, että oli pettänyt mestarinsa eikä Siriuksen nimeäkään ollut taulussa. Vaikka tietysti, Sirius asuisi valenimen alla kun tietää kuitenkin olevansa kuolonsyöjien etsimä, ja toki kuolareissa varmaan lasketaan petturuudeksi jo se että ajattelee että onneks vastapuolen velho pääsi pakoon, mut en tiiä, jotenkin ois hirveen söpö ajatus että Regulus olis varoittanut Siriusta etukäteen, vaikka lähettämällä anonyymin pöllöpostin tai jotain. Hehe.

As always, tää oli kivasti kirjoitettu, yksinkertaista mutta toimivaa, ja onnistuit hyvin välittämään tuon ristiriidan mitä Regulus kokee. Kuinka hänellä on tehtävä mutta hän ei halua onnistua siinä ja se helpotuksen ja häpeän sekasorto mitä tästä seuraa. Oispa kyllä kiva lukea ficci siitä mitä olis tapahtunut jos Sirius oliskin ollut paikalla. Ei tarvii ees kysyä oisko Regulus pystynyt suorittamaan tehtäväänsä, koska eihän se tietenkään olis, mut miten ne kommunikois, mitä ne sanois toisilleen, mitä siinä ees vois sanoa. Hmmmm.

Kiitos tästä ficistä, miä meen nyt nukkumaan ja tuun taas joskus kiusaan sinuu kommenteilla. <3

//Aijoo ummehtunut tupakan haju - Sirius, perhana, opettele polttamaan ulkona niinko kunnon ihmiset! >:--(

[Altais]

Löysin tämänkin pariin Ihailijakaartin perusteella, koska mitäpä muutakaan niin mielelläni lukisin kuin Regulus-ficcejä. ❤️ Huh, mikä tunnelma tässä olikaan! Jostain syystä minä aina niin tykkään kuvitella taikatyyppejä seikkailemaan jonnekin ihan tavallisille jästialueille, kuten nyt vaikka ankeisiin kerrostalolähiöihin, ja voi miten onkin helppo kuvitella Sirius piileksimään sodan aikaan johonkin tällaiseen paikkaan, ja tottakai niin, ettei ovessa lue nimeä, ei varsinkaan oikeaa. Pakko oli kyllä myös nauraa tuolle ruttopojan kommentille Siriuksen röökinpoltosta sisällä. 😅

Joo mutta siis, aivan kauhean tehtävän oli Regulus parka saanut, vaikka juuri jotain tuollaista olisi Volde varmaan saanut päähänsä siltä vaatia, eli listimään uskollisuuden merkiksi juuri sen rakkaimman ihmisen, joka nyt vaan on väärällä puolella. Enpä kyllä minäkään jaksa uskoa, että se olisi pystynyt tekemään sitä, vaikka Sirius olisi ollut kotonakin, vaikka en osaakaan kuvitella mitä sitten olisi tapahtunut. Mutta tosi sydämeen käyvää oli tuo Reguluksen helpotus siitä, ettei veli ollut siellä, vaan oli vissiin ymmärtänyt jostain syystä lähteä pakoon. Mutta silti, kyllä nyt sydänparka taas särkyi Reguluksen puolesta, kun oli niin vaikeassa tilanteessa, ja joutui jatkamaan Siriuksen jahtaamista. Tosiaan jotain tällaista voisi hyvin olla sen taustalla, miksi Regulus lopulta halusi ulos noista ympyröistä hinnalla millä hyvänsä. Kiitos tästä, ihan huikean hienosta ficistä! ❤️

[Odo]

Musta on niin ihanaa, että päädyit minun faniksi. ♥ Kiitos Altais jälleen kommentista ja siitä, että verestit omiakin muistoja tästä tekstistä. Vanhat kun tuppaa unohtumaan. Regulus-synkistely on kyllä sydäntä särkevää!

[Karvis]

Mun pitäisi lähteä ulos ja kauppaan, mutta juutuin sitten vielä lukemaan tämän, koska tämä oli jännä ja tunnelma oli käsin koskeltava. Huomasin pidätteleväni hengitystä. Huomasin myös toivovani kovasti mission epäonnistumista, koska tilanne oli kauhea, mutta onneksi asunnossa ei ollut ketään. Merkityksettömät yksityiskohdat viehätti, kun niitä nimenomaan sanottiin merkityksettömiksi. Sirius asui jossain rupuisessa paikassa, missä ei edes kunnolla siivottu. Ja tupakoi asunnossaan, mikä siihen aikaan taisi vielä olla aika tavallista. Kiva yksityiskohta, vaikka näin tupakoimattomana aina tuntuu itseä yllättävän hahmojen tupakointi. Siitä saa aina itsensä kiinni. 

Hän mietti, pitäisikö hänen koputtaa, mutta se olisi hölmöä. Hän suoritti Pimeyden lordin tehtävää, eikä yksikään kuolonsyöjä ollut koskaan koputtanut yhteenkään oveen.

Mua alkoi tässä kohtaa naurattaa. Regulus ei selvästikään vielä tässä kohtaa ole kapinallinen, koska mun kapinallinen mieli sanoisi, että jos kukaan kuolonsyöjä ei ole koskaan koputtanut, niin täytyisihän jonkun olla ensimmäinen ja eripura ja koputtaa. 

[Odo]

Kiitos kommentista Karvis! Huimaa oli lukea sun fiiliksiä, kiva, että jätit kommentin. Itselle tupakoitsijana taas tupakka ollut varsinkin aikoinaan osa ficcejä aika vahvasti. Mutta voihan Regulus, olisipa koputtanut! Sinusta pitäisi ottaa mallia.