Author: Sole
Fandom: Glee
Genre: Fluffy!
Rating: K-11
Paring: Kurt/Blaine
Disclaimer: Glee ei kuulu minulle
Summary: Nukkuessaan Kurt näyttää pieneltä nallelta, jonka turkki on takussa päälaelta.
A/N: Harvoin kirjoittelen sen kummempia aaänniä, mutta nyt on pakko, koska tahdon selittää, miksi ficin tapahtumapaikka on mikä on. Ficci sijoittuu Glee Tourille, mutta sen henkilöt eivät ole näyttelijöitä vaan Gleen hahmoja, vaikka todellisuudessahan kiertue ei varsinaisesti kuulu itse TV-sarjaan.
Olipa sekava selitys, suositten lukemaan ficin ensin ja jos vielä jokin on epäselvää, lukemaan siiten tämän selityksen uudestaan (:
Uninallepoika
Hotellihuoneessa on hiljaista lukuunottamatta Puckin kuorsausta. Artie nukkuu tyyny korvillaan ja Sam on vetänyt peiton silmiinsä saakka. Vain kaistale tämän kalpeaa otsaa jää näkyviin peiton alta ja vaalennetut hiukset leviävät sädekähäksi tyynylle. Artien kasvot näyttävät alastomilta ilman silmälaseja. Puckin suu on raollaan ja silmäripset piirtävät tämän poskille kaksi kaarta, jotka ovat kuin aurinkolasien kehykset. Vain tummennetut linssit puuttuvat. Miken raajat ovat solmussa ja tämä nukkuu pienellä kerällä keskellä sänkyään. Miken peitto on pudonnut vitivalkoiseksi mytyksi lattialle. Pieneksi jäävuoreksi. Finn puristaa peittoaan sylissään niin kuin se olisi Rachel. Muodoton ja kalju Rachel, jolla ei ole suuta, jolla se voisi puhua tai laulaa. Siksi huoneessa kai onkin niin hiljaista.
Blaine makaa hereillä omassa sängyssään ja katselee digitaalikellon numeroita odottaen, että kello tulee kaksitoista. Sitä aikaisemmin hän ei uskalla nousta sängystään ja hiipiä huoneen poikki yhtään minnekään. Hän laskee, kuinka monta kertaa Puck ehtii kuorsata. Hän katselee, kuinka Finn kiertää kätensä peiton ympärille ja rutistaa Rachelille vyötärön. Hän kääntyy selälleen ja makaa paikoillaan tuijottaen kattoa. Aika ei mene yhtään nopeammin, vaikka hän ei näekään kello numeroita. Puck lakkaa kuorsaamasta ja hänen ajantajunsa katoaa kokonaan. Kun hän kääntyy vilkaisemaan kelloa, se on vasta kymmentä vaille kaksitoista. Hän lysähtää takaisin sängylle raajat levällään. Hetken hän harkitsee vetävänsä peittomykkyrän syliinsä ja kuvittelevansa sen olevan Kurt. Hyvinhän se näyttää toimivan Finninkin kohdalla.
Blaine huokaisee ja sysää peiton pois päältään. Puolet siitä valahtaa lattialle, puolet takertuu hänen jalkoihinsa kuin sillä olisi sormet. Hän potkii sen irti jaloistaan pahantuulisena.
Miksi Mr. Schue ei voinut yksinkertaisesti antaa hänen ja Kurtin nukkua samassa huoneessa?
Blaine odottaa vielä kymmenen pitkää minuttia ja pongahtaa sitten ylös sängystä kuin vieterilelu. Hän nostaa peittonsa lattialta sängylle ja muotoilee siitä ihmishahmon. Peitto-Blainen. Hän ottaa Kurtin avainkortin tyynyn alta ja pujottaa sen pyjamansa taskuun. Hän tassuttelee hotellihuoneen poikki ovelle, jonka alta karkaa huoneen lattialle kapea valokeila. Keila levenee hänen raottaessaan ovea, mutta kapenee uudestaan hänen sulkiessaan sen jäljessään. Hänen sydämensä hakkaa hänen seistessään kirkkaasti valaistussa käytävässä tummansinisessä pyjamassaan ja paljain jaloin. Hän haparoi avainkortin taskustaan ja hiipii tyttöjen huoneen ovelle. 441. Hän tarkistaa numeron avainkortista monta kertaa ennen kuin sujauttaa kortin oven lukkoon, joka näyttää vihreää.
Blaine pujottaa avainkortin takaisin pyjamansa taskuun ja avaa hotellihuoneen oven. Hän livahtaa huoneeseen levenevä valokeila kannoillaan. Valokeila luikertee hänen jalkojensa välistä huoneen lattialle ja ylettyy hipaisemaan seinää ennen kuin hän vetää oven kiinni varoen herättämästä ketään. Hän seisoo hetken paikoillaan ovella ja kuuntelee tyttöjen ja Kurtin hiljaista hengitystä ja oman sydämensä hakkausta. Hän ei tahdo tyttöjen heräävän ja kantelevan hänestä Mr. Schuelle. Hän tahtoo nukkua Kurtin vieressä, eikä Mr. Schuen huoneen kylpyammeessa kuin posliinisessa eristyssellissä. Kiertuetta on jäljellä vielä vaikka kuinka monta yötä, eikä hän pidä nukkumisesta kylpyammeessa. Hän tahtoo nukkua kaikki jäljellä olevat yöt Kurt sylissään.
Vasta kun Blaine on varma, että kaikki muut nukkuvat, hän hiipii Kurtin sängyn viereen. Hän hymyilee itsekseen katsellessaan nukkuvaa Kurtia. Kurtin toinen poski on painunut vasten tyynyä ja tämän kasvoista on näkyvissä vain puolet. Kurtin silmät ovat kiinni ja suu aavituksen raollaan. Tämän ruskeat hiukset näyttävät hotellihuoneen hämärässä tavallista tummemmilta. Kurtilla on päällään vaaleansininen pyjama. Tämä on napittanut paitansa kaulaansa saakka. Vaikka Blaine on katsellut nukkuvaa Kurtia monta kertaa aikaisemminkin, lepattava tunne hänen vatsanpohjassaan ei mene pois. Kurt on nukkuessaan niin suloinen, että hänen tekisi mieli vetää tämä syliinsä ja painaa huulensa tämän poskella, suupielelle, huulille. Nukkuessaan Kurt näyttää pieneltä nallelta, jonka turkki on takussa päälaelta.
Peiton reuna on valahtanut Kurtin lanteille. Blaine vetää peiton kokonaan pois Kurtin päältä ja ryömii tämän viereen sänkyyn. Kurtin silmät rävähtävät auki. Niiden pupillit ovat kaksi isoa mustaa ympyrää. Blaine painaa sormensa Kurtin huulille ja kiertää sitten käsivartensa tämän ympärille. Kurtin sydän tykyttää säikähdyksestä. Hän vetää tämän syliinsä ja tiukentaa otettaan tämän vyötäisistä. Vähitellen Kurt rauhoittuu ja kietoo kätensä tämän kaulaansa. Hän silittää Kurtin hiuksia, ja Kurt painaa päänsä hänen olkapäälleen. He makaavat sylikkäin Kurtin sängyssä sanaakaan sanomatta. Kumpikaan ei uskalla sanoa mitään. He tietävät sen olevan kiellettyä. Heidän makaamisensa samassa sängyssä toisiinsa takertuneina.
Silti Blaine ei ole menossa yhtään minnekään, eikä Kurt ole sysäämässä tätä pois sängystään.
Blaine sujauttaa sormensa Kurtin leuan alle ja kohottaa tämän kasvoja. Hän painaa huulensa Kurtin huulille ja suutelee tätä hellästi. Kurt kumartuu eteenpäin ja suutelee hänen alahuultaan. Hän puristaa sormilleen Kurtin pyjaman selkää. Kurtin kädet vetävät hänen kasvojaan lähemmäs ja tämä suutelee häntä uudestaan. He haparoivat toistensa vartaloita, ja Blaine kierähtää Kurtin päälle suudellen tämän suupieltä. Kurt laskee kätensä hänen vyötärölleen ja painaa hänen vartalonsa kiinni omaansa. Blainen huulet koskettavat Kurtin poskea ja Kurtin sormet piitelevät hänen selkäänsä pieniä ympyröitä. Kurtin vartalo tuntuu lämpimältä hänen allaan, eikä hän ole koskaan tahtonut mitään niin kovasti kuin nukkua Kurtin vieressä kiertueen kaikki yöt.
Eiväthän he tekisi mitään.
Niin punasteleva Kurt oli sanonut Mr. Schuelle heidän palauttaessaan vanhempiensa allekirjoittamat lupalaput tälle auditoriossa harjoitusten jälkeen.
Ja Mr. Schue oli sanonut silti ei. Siksi Kurt nukkuu tyttöjen huoneessa ja Blaine poikien. Siksi Blaine hiipii yöllä poikien huoneesta tyttöjen huoneeseen ja he pussailevat Kurtin sängyssä hotellihuoneessa nukkuvien tyttöjen keskellä.
”Kertoisivatkohan nuo meistä, jos löytäisivät sinut siitä aamulla?” Kurt kuiskaa ja käpertyy Blainen syliin. Tämän kädet ovat hänen lapaluillaan ja pitävät niistä kiinni kuin vuotistoradan istuimen kahvoista.
”Ehkä”, Blaine vastaa ja kuljettaa käsiään pitkin Kurtin selkää. Hän tuntee tämän selkärangat pyjaman kankaan läpi ja laskee sen nikamat niskasta ristiselälle ja takaisin.
Kun Blaine nukahtaa Kurtin sänkyyn nallepoikansa sylissään, Kurt toivoo Blainen 'ehkän' olevan 'ehkä eivät', eikä 'ehkä joo'.