Title: Kirjaston kauneus
Author: Shute
Genre: Romance
Pairing: Matami Prilli / Severus Kalkaros
Rating: K-11
Disclaimer: J.K.Rowlingin hahmot, paikat jne minä vain lainaan niitä.
Warnings: -
A/N: Hehheh. Tuli tälläinen väsättyä. En todellakaan tiedä mistä tämän täydellisen oudon
parituksen vetäisin. Ensin ajattelin Pomfreytä ja Severusta, mutta sitten mietin että
kirjasto on kyllä paljon upeampi paikka kuin sairaalasiipi : )
Kirjaston kauneus
Vanha, puinen kaappikello löi kumisten yhdeksän kertaa. Matami Prilli, joka oli tarkistamassa lainauslistaa, nousi ylös ja lähti nopeasti sulkemaan pimenevän kirjaston ovia. Ettei vain yksikään vastenmielinen oppilas sattuisi tulemaan minun kirjastooni sulkemisajan jälkeen, matami Prilli ajatteli happamasti. Nykyajan lapset, se oli yksi asia jota hän inhosi. He eivät arvosta kirjojen kauneutta. He ajattelevat kirjaston olevan pölyinen vanha huone täynnä tylsänpuoleisia kirjoja! Matami Prilli tuhahti. Kirjastossa kokoontuu satojen vuosien tieto, taito ja historia. Jokainen kirja on upea esimerkki velhojen ja noitien luovuudesta ja toiveesta, tehdä maailma sivistyneemmäksi.
Matami Prilli käveli takaisin pöytänsä ääreen ja jatkoi töitään. Naisen katse osui vähän väliä vaaleanpunaiseen kirjekuoreeseen joka makasi pöydällä. Dolores Pimennon kaltaiset ihmiset eivät edes saisi käydä kirjastoissa, matami Prilli ajatteli vihasta väristen. Kehtaakin lähettää arvostelun hänen kirjastostaa. Suu mutrussa, hän avasi kirjekuoren ja otti vaaleanpunaisen kissakirjepaperin esiin ja luki hiljaa itsekseen:
Hyvä matami Prilli.
Tehtyäni perusteellisen tarkastuksen kirjastossanne, totean sen olevan hämmästyttävän puutteelinen, vanhanaikainen ja sopimaton nuorille oppilaille! Toivottavasti korjaatte asian mitä pikimmiten, tai itse taikaministerin on puututtava asiaan. Ystävällisin terveisin, yli-inkvisiittori, Dolores Jane Pimento.
Hetken matami Prilli vain tuijotti kirjettä. Lopulta hän rypisti sen palloksi ja nakkasi roskakoriin. Vai että sopimaton nuorille oppilaille, nainen mietti, enhän minä edes päästä niitä inhottavia lapsia kirjastoni tärkeimmille osastoille!
Matami Prilli tunsi itsensä koko koulun ainoaksi täysjärkiseksi ihmiseksi. Hänen lisäkseen kirjallisuuden loiston ymmärsi, Prillin sydän loikkasi kurkkuun, Severus Kalkaros. Kalkaros kävi miltein joka päivä kirjastossa lainaamassa kirjoja, ja palautti ne aina ajallaan. Vanha kirjastonhoitaja tykkäsi vakoilla Kalkaroksen puuhia hyllyjen välistä, ja usein hän mietti, millaisista kirjoista mies erityisesti piti. Vain kerran hän oli ruvennut juttusille miehen kanssa. Kalkaros oli kertonut pitävänsä lukemisesta ja lukevansa kirjoje yömyöhään pienen kynttilän valossa. Matami Prilli huokaisi. Kuinka kamalan romanttista.. Sitten hän nousi ylös, tarttui palautettujeen kirjojen pinoon ja lähti viemään niitä paikolleen. Tavallisesti hän olisi vain taikonut ne hyllyille, mutta tällä kertaa hän halusi tehdä sen käsin. Kulkiessaan pimeän kirjaston halki hän mietti yhä mustatukkaista miestä. Laitettuaan kirjan Taikaliemileikit takaisin hyllyyn hänen katseensa osui seuraavana pinossa olevaan kirjaan. Matami Prillin silmälasit tipahtivat maahan naisen hämmsätyksestä. Runojen helminauha, hänen lempikirjansa! Kukaan ei koskaan, koskaan lainannut sitä nuhjuista ja vanhaa kirjaa. Matami Prilli nosti lasinsa ja kiiruhti pöytänsä luokse. Hän alkoi kiireesti tutkia lainauslistoja. Tämänpäivän, eilisen, ja vasta toissapäivän listan kohdalla luki tosiaan Runojen helminauha aivan vieraalla koukeroisella ja olla käsialalla. Nainen katsoi lainaajan nimeä ja oli vähällä pudottaa silmälasinsa uudestaan. Paperissa luki samalla tuntemattomalla käsialalla, Severus Kalkaros. Kalkaros oli lukenut hänen lempikirjansa? Syvä onnentunne hyökyi matami Prillin sisällä samalla kun hän selaili kirjaa. Yhtäkkiä kirjasta tipahti jotakin. Hämmentyneenä nainen nosti sen ylös ja luuli sitä ensin irtirepäistyksi sivuksi. SItten hän tajusti sen olevan pergamentinpalanen johon oli kirjoitettu jotain syvänsinisellä musteella. Koska matami Prilli oli niin hämmentynyt, ei hän tajunnut yhtään mitään kun hän luki tekstin ensimmäistä kertaa. Toisella kerralla hän ymmärsi sen olevan runo ja kolmantena kertana hän ymmärsi sanatkin:
Kirjat ovat kuin lapsemme, niitä suojelemme, varjelemme ja niistä pidämme huolta. Lapsemme ovat kuin toiveemme jotka kuiskivat asioita meidän ollessamme hämillämme. Toiveita me emme kuitenkaan saa koskaan kadottaa. S.K
Runo oli kirjoitettu samalla käsialalla kuin lainamerkinnöissä oleva. S.K? Sen täytyy tarkoittaa Severus Kalkarosta! Kalkaros siis kirjoittaa runoja, matami Prilli huokaisi iloisena ja pani kirjan hyllyyn. Hän lähti kävelemään takaisin pöytänsä luokse hyräillen vanhaa kappaletta. Kun hän kääntyi taikaotuksista kertovien kirjojen käytävään hän oli vähällä törmätä johonkin pitkään ja tummaan.
"Kas hyvää iltaa, neiti Prilli" sainoi syvä, tuttu ääni. Matami Prilli huomasi seisovansa Severus Kalkarosta vastapäätä.
"S-Severus, hauska nähdä" hän vinkaisi ja punastui rajusti.
"Tulin lainaamaan pari kirjaa, jos sopii?, luin katsos edelliset loppuun" Kalkaros selitti tyynesti katsoen matami Prilliä silmiin.
"Hyvä on" nainen sanoi varovasti. He lähtivät katsomaan kirjoja seuraavalle osastolle. Kalkaros tutkaili kirjoja varovasti ja hellästi, aivan kuiten matami oli nähnyt hänen ennenkuin tekevän.
"Haluaisin jotain klassista. Tiedäthän ajatonta, sellaista jonka muistaisi pitkään" Kalkaros selitti hyvin, hyvin hitaasti katsoen matami Prilliä silmiin.
"Hmm. Kävisikö Romeo ja Julia? Tai Hamlet?" kirjastonhoitaja ehdotti mietteliäästi. Kalkaros naurahti hyvillään ja astui lähemmäs naista joka tunsi päänsä räjähtävän.
"Ei, ei. Nyt en puhunut kirjoista" Kalkaros sanoi voitonriemuisena ja painautui varovaisesti matami Prillin kasvojen kohdalle ja laittoi kylmät hulensa naisen lämpimiä vasten. Mies sulki silmansä ja matami Prilli toimi samoin. Hetken he suutelivat kunnes matami Prilli päätti ottaa ohjat käsiinsä ja antoi kielensä mennä hitaasti miehen suuhun. Kalkaros avasi silmänsä ja lopetti suudelman. Nainen katsoi häntä arasti. Mies ei tuntunut olevan ollenkaan nolostunut.
"Sehän tuntui hyvältä, kokeiltaisiinko joskus uudelleen" häm virnisti ja lähti kävelemään ovea kohti.
"Kyllä, kyllä kai" matami Prilli sanoi. Ovella Kalkaros pysähtyi. Suuteli hennosti naisen kättä ja avasi oven.
"Hyvä yötä, Prilli" hän sanoi lämpimästi. Matami Prilli hymyili.
"Hyvä yötä, Kalkaros" nainen kuiskasi hiljaa. Matami Prilli tunsi itsensä maailman onnekkaimmaksi naiseksi. Hän oli suudellut Severusta, hän oli suudellut Severusta.
Kalkaros käveli ovesta ja oli sulkemassa sen. Sitten hän kuiskasi oven raosta iloinen hymy kasvoillaan:
"Se runo oli muuten kirjoitettu sinulle"
A/N: kommenttejaaa?
