Tajunnanvirtaa • Tonks/Remus • Sallittu

[Selection]

Kirjoittaja: Vuorna Phione
Beta: Ainoani on Word, Kristen paikkaa tarvittaessa
Genre: Fluffy
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Tonks/Remus
Varoitukset: Söpöjä sanoja ihmissuden aivoissa

A/N: Ensimmäinen ficcini ikinä, kohdelkaa sitä hellästi. Kommentit rules. päiv.13.9.13 - Tätä on hauska katsella näin vuotta myöhemmin. Edelleen yksi hienoimmista tekeleistäni idean saralla, joskin taidot ovat tästä tietääkseni kehittyneet.


Remus Lupin kävelee toukokuisena yönä Lontoon pimeillä kaduilla. On turvallisempaa kävellä, kuin esimerkiksi ilmiintyä. Muut tavat herättäisivät liikaa huomiota varsinkin nyt, kun Dumbledore on aikaisemmin tänä iltana tapettu, ja velhomaailma on sekaisin. Luultavasti ainoa paikka jossa ei ole ketään tällä hetkellä on Feeniksin Killan päämaja Kalmanhananaukio kahdessatoista. Kaikkien jäsenten pitäisi olla Tylypahkassa. Niin he muut varmaankin ovat, mutta Remus ei ole. Hän katsoi parhaaksi poistua paikalta Bill Weasleyn valitettavan onnettomuuden takia. Ja myös sen takia, mitä pojan sairasvuoteen vierellä tapahtui. Toki Remuskin rakastaa Nymfadoraa, mutta sattuu olemaan hirvittävän itsekäs ja ajattelee perinteiseen tapaan Doran olevan liian hyvä hänen kaltaiselleen miehelle.

Remus avaa Kalmanhananaukion kahdentoista oven äänettömästi, astuu sisään ja sulkee oven perässään. Rouva Mustan muotokuva tajuaa kerrankin olla hiljaa, vaikka normaalisti se reagoisi keneen tahansa sisään astuvaa.

Talon olohuoneesta kajastaa valoa. Remus on sittenkin väärässä, sillä talossa on ilmeisesti joku muukin kuin hän.

”Kotinum paljastus.” Hän taikoo äänettömästi ja saa selville, että päämajassa on yksi henkilö hänen lisäkseen.  Remus kulkee kohti olohuoneen oviaukkoa. Hän pyörähtää oviaukolla ympäri taikasauva ojossa, mutta olohuoneessa ei ole ketään. Paitsi sohvalla nukkuva Nymfadora Tonks. Remus huokaisee hyvin syvään. Hän ei oletettavasti pääsisi eroon tuosta naisesta. Ei se toisaalta Remusta haittaakaan. Hänhän on rakastunut tuohon kauniiseen metamorfimaagiin.
Remus kävelee Doran luo, ja katselee häntä hyvin tarkkaan. Noidan hiukset ovat olleet harmaat jo suurin piirtein vuoden, ja hänen kasvonsakin ovat riutuneen näköiset. Remuksen on pakko myöntää että hän tietää, mistä Nymfadoran ulkonäön muutokset johtuvat. Remuksesta itsestään.
Silloin vuosi sitten, Remuksen ja Nymfadoran ollessa Siriuksen hautajaisissa, Dora oli myöntänyt olevansa rakastunut Remukseen jo jonkin aikaa. Remus itse oli luonnollisesti hieman hämmästynyt, muttei tarpeeksi hämmästynyt, ettei olisi kyennyt lausumaan lausetta, jota hän sitä seuraavana vuonna joutui toistelemaan hyvin monta kertaa.

”Sinä saat ja löydät paremmankin kuin vanhuudenheikon ihmissuden.”

Remuksen välinpitämättömyys ajoi Nymfadoran masentuneeksi, ja hänen ulkonäkönsä muuttui. Normaalisti purukuminpinkit hiukset saivat uuden hiirenharmaan värin, kauniit ja eloisat sydämenmuotoiset kasvot riutuivat, ja hänen suojeliuksensa muutti muotoaan ihmissudeksi. Remus tietenkin tunsi syyllisyyttä, muttei niin paljon, että olisi osoittanut itsekin kiinnostusta Doraa kohtaan. Vaikka hänkin oli tajunnut rakastavansa Nymfadoraa, mutta Remus on hyvin epäitsekäs, ja luuli tekevänsä hallaa Doran elämälle jos kuuluisi siihen.

Nymfadora ei tietenkään jättänyt asiaa siihen yhteen kertaan. Kun Remus viimein myönsi hänelle joskus joulun paikkeilla että hänkin rakastaa Doraa, Dora sanoi, että hän haluaa vain ja ainoastaan Remuksen, ei ketään muuta. Sitten Remus rupesi toistelemaan uudestaan tuota kuuluisaa lausetta.
Remus ja Nymfadora puhuivat, tai pikemminkin väittelivät asiasta vielä kymmeniä kertoja. Kunnes kaikki huipentui tähän päivään, Dumbledoren kuolinpäivään, Tylypahkan sairaalasiivessä.

Remus silittää Doran harmaita hiuksia tuntien syyllisyyttä siitä, ettei ole aikaisemmin tajunnut omien itse aiheuttamiensa vahinkojen määrää. Hän tietää olevansa rakastamalleen naiselle velkaa sen, mitä nainen eniten tältä maailmalta haluaa. Yhteisen elämän Remuksen kanssa. Ja sitä Remuskin haluaa. Elää Doran kanssa, koska hän rakastaa Nymfadoraa. Millään muulla ei pitäisi olla väliä.
Remus suukottaa Nymfadoraa otsalle, ennen kuin poistuu talosta. Tämä ilta otti velhomaailmalta Dumbledoren, mutta antoi Remukselle Nymfadoran.

Sitä Remus ei kuitenkaan tiedä, että Dora oli hereillä koko ajan, jonka Remus oli Kalmanhananaukiolla. Dorakin uskoo, että asiat saattavat loksahtaa paikoilleen ja hän saa Remuksen. Ikiomaksi.

[Fiorella]

Todella kiva että olit innostunut kirjoittamaan Tonks/Remus -romantiikkaa. Niitä minä aina toiveikkaasti etsiskelen, milloin lähden luettavaa täällä Finissä selaamaan. Olet valinnut ficillesi kiinnostavan tapahtuma-ajan, ja kerrot kauniisti hahmojen tunteista, ajatuksista ja toiminnasta.

Se mistä huomaa että et ole vielä paljon kirjoittanut, on eräänlainen kerronnallinen tasaisuus. Tapahtui näin, ja sitten tapahtui näin, ja sitten tapahtui vielä näin... Voisit miettiä miten saisit tekstiisi eloa ja ilmettä. Tämä on vähän siltä ja väliltä, ei pelkistettyä kerrontaa eikä myöskään kovin runsaasti kuvailevaa. Voisit kenties lähteä laventamaan tarinaasi hieman, kuvailla hieman enemmän sitä mitä on ympärillä. Tunnelmia ja mietteitä henkilöiden mielessä oletkin jo kuvaillut hyvin.

Tämä ilta otti velhomaailmalta Dumbledoren, mutta antoi Remukselle Nymfadoran.

Ihana lause! Koko loppukohtaus oli todella herttainen.

Tästä se lähtee, jatka kirjoittamista ja pistä siihen kaikkesi, niin se paranee vain entisestään.

[Selection]

Fiorella: Kiitos paljon kommentistasi, ilahduin paljon.

[Solembum]

Hyvää kello kolme yli kahdeksaa kommenttikampanjasta!

Tonks/Remus on ehdottomasti mun suosikkiparitus Pottereissa ja lisäksi suurinpiirtein ainoa, jota luen aktiivisesti. Siksi nappasin tämän ficin itselleni ennen kuin olin edes avannut topicia (:

Kuten Fiorellakin jo sanoi, ficin tekstirakenteesta oli nähtävissä se, ettet ole kovin paljon kirjoittanut aikaisemmin. Aajattelin huomauttaa muutamasta asiasta, mutta ne olivat niin pieniä, etteivät oikeastaan haitanneet lukemista. Ensinnäkin aikamuodot vaihtelivat kummallisesti ficin alun ja lopun välillä. Aluksi käytit pelkästään preesensiä, mutta sen kanssa oli käytetty myös perfektiä, ja lopussa kerronta vaihtui imperfektiin, jonka sekaan oli tietysti eksynyt muutama pluskvamperfektimuoto. Useimmiten olisi parasta valita joka preesen tai perfekti kerronan aikamuodoksi ja käyttää sitä sitten koko tekstin ajan niin kokonaisuus pysyisi yhtenäisempänä ja helppolukuisempana.
Kappalejako oli pikkuisen hassu, mutta kun luin tämän uudestaan, keksin siihenkin jonkin loogisen selityksen, miksi se tuntui kuitenkin musta ihan järkevältä.

Rouva Mustan muotokuva tajuaa kerrankin olla hiljaa, vaikka normaalisti se reagoisi keneen tahansa sisään astuvaan.

Tuolta lauseen lopusta puuttui yksi n-kirjain. Pidin kuitenkin ihan erityisen paljon lauseen alusta, jossa puhutaan rouva Mustasta. Kivasti kuvailtu tuo kohta!

Muutenkin pidin ficistä. Se oli omalla tavallaan surumielinen ja kuitenkin iloinen ja onnellinen. Oli hienoa, kuinka Remus myönsi rakastavansa Tonksia, mutta myönsi myös sen, että ei tahtonut olla sen kanssa yhdessä omista henkilökohtaisista syistään. Myös se, kuinka Remus oli puhunut totta Tonksille oli suloista. Remuksen tunteet olivat riipaisevaa luettavaa, kun se ajatteli aiheuttaneensa Tonksille niin paljon surua. Myös lopun maininta siitä, että Tonks oli ollut koko ajan hereillä, oli todella suloinen yksityiskohta. Pikkuisen jäin miettimään, että miksi se ei kapsahtanut Remuksen kaulaan, mutta ehkä tällainen lopetus oli kuitenkin uskottavampi ja paljon todenmukaisempi ja minä pelkästään hupsu romantikko : D

Mutta joo, ihana ficci ja toivotan sulle paljon onnea ja menestystä kirjoittajana!