Tekijä: Haruka
Otsikko: Anna minun olla voimasi
Fandom: Soukyuu no Fafner eli Fafner In The Azure
Paritus: Kazuki Makabe/ Soushi Minashiro
Genre: Slash, angst
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Väkivaltaa ja hahmon ns. ”kuolema”.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja, kunnia heistä kuuluu Hirai Hisashille, Fafnerin luojalle. En myöskään omista kappaleita, jotka antoivat inspiraatota kirjoittaa tämän tai saa tästä rahaa.
Haasteet:
Yhtyeen tuotantoA/N: Olen taas kerran ensimmäinen ja kirjoitan tästä sarjasta ficin omalla äidinkielelläni. Katsoin hetki sitten Fafnerin sarjana ja siitä jälkeenpäin tehdyn elokuvan nimeltä ”Heaven & Earth”, jonka tapahtumat sijoittuvat aikaan pari vuotta sarjan jälkeen.
Inspiraationa tälle on toiminut kaksi kappaletta, joista toinen on Poets Of The Fallin ”War” (jonka lyriikoita lainaan tässä) ja toinen Angelan
"Separation" (joka on Fafnerissa lopputeema), erityisesti pianoversio kyseisestä kappaleesta, joka saa mut itkemään lähes joka kerta, kun kuulen sen… Tekstin tapahtumat sijoittuvat aikaan sarjan jälkeen ja ennen ”Heaven & Earthia”.
Fafnerin juonen sekavuuden takia en välttämättä osaa kirjoittaa niin hyvin tätä tekstiä, pahoitteluni siis siitä, mutta olisi tosi kiva kuulla kommenttia, mikäli joku tämän lukee. Fafneriksi kutustaan muuten niitä isoja koneita/ robotteja, joilla lapset taistelevat siinä sarjassa kullanvärisiä vihollisia, Festumeita, vastaan.
Ja PoV on muuten Kazukin.
“Do you remember standing on a broken field,
White crippled wings beating the sky”?
Soushi…
Muistatko, miten leikimme lapsina radiolähettimillä, otimme vastaan ulkopuolelta tulevia viestejä? Tai ainakin luulimme niiden olevan saaremme ulkopuolelta. Silloin olimme huolettomia ja niin nuoria, mutta se vaihtui pelkoon ja vihaan.
Muistatko vielä, miten syytin itseäni siitä, kuinka vein sinulta näön toisesta silmästäsi? Nyt olen itse lähes sokea, kiitos sen, että minun on ollut pakko taistella tässä sodassa ja Fafner on omaksunut ruumiini koko sinä aikana.
Koko tämän ajan, kun olet ollut poissa, olen ollut vihainen ja surullinen, turhautunut tähän kaikkeen. Mikset kertonut minulle mitään silloin, kun minusta tuli yksi Fafnerin lentäjistä, yksi taistelijoista? Mikset kertonut, että minua tarvittaisiin puolustamaan saartamme, paikkaa, jossa olin kasvanut ja viettänyt lapsuuteni tietämättä ulkopuolisesta maailmasta mitään? Sinähän olit nähnyt, mitä saaremme ulkopuolella olevalle maailmalle oli tapahtunut, mutta pidit suusi kiinni. Halusitko vain suojella minua siltä tiedolta?
Pakenin saarelta, koska en halunnut vain taistella ja nähdä tovereitteni kuolevan. Luulin, ettet välittäisi lähdöstäni, koska et näyttänyt tunteitasi kenellekään, mutta palasit ajatuksissani piinaamaan minua. Ja lopulta käsitin, että kotisaaremme oli turvallinen paikka verrattuna siihen, mitä näin sen ulkopuolella, että en pääsisi koskaan karkuun sitä, että olin hylännyt sinut.
”When I thought that I fought this war alone,
You were there by my side out of the line…
When I thought that I fought without a cause,
You gave me reason why”…Soushi…Miksi sinusta piti tulla osa Festumeita, vihollisiamme, joita vastaan olemme taistelleet? Yritimme sisaresi kanssa pelastaa sinut niistä rihmoista, joita vihollisemme levittivät ympärillesi. Emme onnistuneet, sillä sisaresi voimat eivät riittäneet ja Festum vei sinut. Vaikka en nähnyt, mitä sinulle tapahtui, pystyin tuntemaan tuskasi, kun kristallit kasvoivat ihoosi ja ylettyivät sokeaan silmääsi, vaikka yritit estää niitä tunkeutumasta sinne.
Olisit antanut minun olla turvanasi, seistä sinun rinnallasi silloin, kun valvoit meitä ja taisteluamme Festumeita vastaan yhdessä aikuisten kanssa. Olisit antanut minun olla se voima, jota tarvitsit silloin, kun olit heikko.
”Will you, please, show me your real face,
Draw the line in the horizon,
‘Cos I only need your name to call the reasons why I fought”…
Soushi…Muistan lupauksesi, jonka annoit minulle, kun yritin pelastaa sinut toistamiseen Festumeilta niiden tovereiden kanssa, jotka ovat jääneet henkiin kanssani. Lupasin sinulle odottaa, että luot itsesi uudelleen ja palaat takaisin, opetat ennen sitä Festumeille, mitä kipu on ja miltä tuntuu menettää joku, jota on pitänyt elämässään tärkeänä.
Odotan sinua, vaikka menettäisin näköni lopullisesti ja joutuisin lopettamaan sen myötä taisteluni tässä sodassa, odotan, vaikka kuolisin taistelukentälle. Tiedän, että palaat jonain päivänä, haluan uskoa niin…
Lapsena en uskonut, että pystyisin tuntemaan ketään kohtaan tällä tavalla kuin tunnen nyt. Mutta odotan sinua myös, koska rakastan sinua, Soushi Minashiro. Anna minun olla voimasi. Anna minun antaa sinulle lämpö, jota ruumiisi tarvitsee, anna minun ottaa vastaan sinun ruumiisi luovuttama lämpö, tulla osaksi ajatuksiasi.
