Nimi:
Hermionen kohtalokas kosto
Kirjoittaja: Roonil Wazlilib
Tyylilaji: Vähän kaikkea, AU-idealla romantiikkaa, fluffya, seikkailua ja ehkä jotain muutakin.
Ikäraja: K.11
Päähenkilöt: Darmonie-kuvio, Ron, Harry ja muita.
Tiivistelmä: Seurataan Hermionen erkaantumista Ronista ja Harrysta, sekä uusien ystävien saamista yllättävältä taholta.
Varoitukset: seksi, väkivalta ja angstisuus. + kaikkein suurimpana varoituksena: Puoliverisen prinssin-kirjan juonikuvioiden raiskaus, kirjoitusvirheet ja kirjoittajan kokemattomuus.
Synninpäästö: J.K Rowling, suomentaja, kustannusyhtiöt ja yms. omistavat henkilöt, paikat ja tapahtumat (eli kaiken minkä tunnistavat omakseen.) EN tavoittele taloudellista tai mitään muutakaan hyötyä, leikin vain.
PrologiHermione Granger tunsi suunnatonta vihaa Ron Weslayta kohtaa. Hän tiesi että he olivat riidelleet ennenkin, mutta nyt Ron oli tehnyt jotain anteeksantamatonta, mikä oli ikäänkuin viimeinen niitti hänen paperiinsa. Hän ei kestänyt katsoa vierestä Ronin ja Lavenderin noh miksi sitä nyt sanoisi... kuolaamista, jota he itse kutsuivat varmaankin täysin sopivaksi pussailuksi oleskeluhuoneen nojatuoleilla? Hän naurahti ilottomasti ajatuksilleen ja myönsi itselleen että loppu oli ollut nähtävissä jo pidemmän aikaa. Loppujenlopuksi hän oli aika taitava kätkemään omat tunteensa sillä Ronia kohtaan tunnettu pidempiaikainen ärtymys ei suinkaan ollut ainoa tunne jonka hän oli itseltään ja muilta kätkenyt... Mutta nyt asioihin tulisis muutos: hän ei olisi enää se kiltti tyttö joka antoi Ronin ja Harryn pompotella itseään. Hän oli antanut heidän kopioida läksyt häneltä ja saanut palkaksi lähinnä vittuilua hänelle tärkeistä asioista kuten S.Y.L.KY:stä. Silti häneltä oli aina riittänyt ymmärrystä heidän huispausharrastusta kohtaan. Sekin että Ron makaisi melkovarmasti nytkin Lavenderin sylissä jossain olohuoneen nurkassa oli hänen ansiotaan. Ei kellään muulla kuin hänellä ollut ollut kiinnostusta Ronia kohtaan. Mutta nyt kun hän oli keploitellut Ronin huispausjoukkueeseen tilanne oli aivan toinen. Mutta nyt asiohin tulisi muutos. ”Ehei Ronald Weslay ne linnut olivat vasta alkua.” Hän kuiskasi niin kovaa kuin tyhjässä kirjastossa uskalsi. Ja lähti kirjastosta riskialtis, mutta loistava suunnitelma korviensa väilsissä raksuttaen.
...
Seuraavat päivät hän pohti suunnitelmaa ja teki valmisteluita sen eteen: hän kävi Kuhnusharvion juttusilla, etsi erään vanha pienen esineen ja ennenkaikkea mietti suunnitelman aukkokohtia. Niin paljon oli kiinni mahdollisesti väärintulkituista katseista... Mutta viimepäivien aikana hän oli rohkaistunut asian suhteen, kun oli tajunnut ettei hänellä ollut enää mitään menetettävää, mutta toiseaalta päävoitto voisi silti olla hänen jos hän laittaisi kaiken peliin. Ja hänestä tuntui että se oli kannattanut: Draco Malfoy oli vastannut hänen katseisiinsa normaaliakin enemmän ja innokkaammin. Draco Malfoy hänen suunnitelmansa tärkein kohta Kuhnukerhon pikkujoulujen rinnalla. Suunnitelman lisäksi Draco oli osa jotain muutakin, jotain paljon, paljon suurempaa Hermionen päänsisällä.
A/N : Niinkuin ylempää varmasti ilmenee en ole koskaan enne kirjoittanut fanficciä, enkä oikeastaan mitään muutakaan vain huvikseni (eli kaikki kirjoitukseni ovat olleet lähinnä koulujuttuja.) Eilen eksyin tännekkin ensimmäsitä kertaa lukemaan, ja yöllä iski inspiraatio. Rakentava palaute, kritiikki, ohjeistus, huomautukset ja kehut ovat tervetulleita
Tarina ei myöskään jää tähän, tai siis jatkoa on paperillakin vähän ja päänsisässä vielä enemmän. Ainakin jos joku niin haluaa, niin lisää tulee
Olisin kyllä voinut kirjottaa vähän pidemmänkin pätkän kerralla!
Olen kyllä aika kokematon kirjoittaja ja mun on pakko pitää taukoo ettei kirjotusvirheitä tuu ihan törkeetä määrää, kun ei toi keskittymis kykykään oo mikään paras mahdollinen.