Nimi: Suklaakeksejä rakkaalle
Beta: Tulejo
Genre: Fluff, romance
Ikäraja: K11
Paritus: Harry/Draco
Varoitukset: Vihjauksia seksiin
Disclaimer: Row-täti omistaa hahmot, en minä. Valitettavasti.
A/N: Tulin kirjoittaneeksi tämän tänä aamuna noin kolmessa tunnissa, kuumeessa ja puolinukuksissa ja pommittaen tyttöystävää viesteillä. Sekavuuksia saattaa olla ._. Älkää tuomitko.
SUKLAAKEKSEJÄ RAKKAALLE
Dracon kasvot olivat miltei kiinni keittokirjassa. Hän oli lukenut reseptin jo varmaan viisi kertaa, mutta ei hän silti siitä mitään järkevää ollut saanut muodostettua mielessään. Mitä tarkoitti dl? Entä tl, ml tai tlk? Pelkkää siansaksaa.
Draco huokaisi ja kurtisti kulmiaan, aloitti lukemisen taas alusta.
Hän oli päättänyt tehdä Harrylle suklaakeksejä, sillä tiesi tämän pitävän niistä ihan erityisen paljon. Toinen oli sillä hetkellä töissä, eikä palaisi ainakaan tuntiin, joten hänellä oli hyvin aikaa tehdä keksit.
Ainoa ongelma vain, että Draco ei ollut koskaan aikaisemmin leiponut.
Poika pudisti päätään, huokaisi uudelleen ja nousi seisomaan. Hän oli istunut tuolilla vaikka kuinka kauan yrittäen saada jotain tolkkua kirjan tekstistä.
Ei kai hän koskaan saisi tietää onnistuisivatko keksit, jos hän ei yksinkertaisesti yrittäisi tehdä niitä. Niinpä hän marssi tiskikaapille ja vilkuili erilaisia astioita.
Lasien ja aterimien keskellä oli rypäs erilaisia pieniä kulhoja. Jokaista kokoa näytti olevan yksi, ja se muistutti hyvin paljon professori Kalkaroksen tunneilla käytettyjä mittoja. Niinpä hän otti sen ja hätkähti hieman kolahdusta, joka lähti siitä, kun mitat osuivat toisiinsa. Draco laski ne pöydälle ja alkoi vilkuilla hyllyä, josta Harry otti tarvikkeita laittaessaan ruokaa.
Vehnäjauhoja. Draco tarkisti sen reseptistä – vehnäjauhot olivat ensimmäisenä tarvikelistassa. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan vehnäjauhoista, joten hänen täytyi vain toivoa, että heillä olisi niitä, ja että hän löytäisi ne.
Hetken pengottuaan hyllyä, miltei luovuttuaan toivosta, Draco tajusi omistavansa taikasauvan, jolla hänen olisi helppo löytää kaikki tarvittavat ainesosat.
Poika käännähti kannoillaan ja ryntäsi makuuhuoneeseen, missä hänen sauvansa lepäsikin yöpöydällä. Blondi virnisti ja nappasi sen, palasi keittiöön ja osoitti taikasauvalla hyllykköä kohti.
”Tulejo vehnäjauhot!”
Kuului rämähdys, kun muutama purkki tipahti lattialle, toinen aukesi ja jotain ruskeaa jauhetta levisi lattialle. Oranssinsävyinen pussi taas oli pongahtanut purkkien takaa Dracoa päin, joka juuri ja juuri sai napattua sen kiinni, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut. Pussi nimittäin lipesi pojan käsistä, tippui lattialle ja aukesi sekin.
Lattia näytti siltä, että se olisi lumen peitossa. Itse asiassa, lumen, johon olisi sekoittunut jotain hyvin paljon kaakaolta näyttävää.
Draco lysähti istumaan tuolille ja katsoi epätoivoisena sotkua lattialla. Hetken tuijotettuaan hän päätti ryhdistäytyä – ei leipominen nyt niin vaikeaa voinut olla. Olihan hän lukemattomia kertoja seurannut vieressä, kun Harry oli tehnyt ruokaa tai leiponut.
”Kuuraannu!”
Sotku haihtui lattialta, ja Draco kumartui nostamaan kaakaopurkin takaisin hyllykköön ja vehnäjauhot pöydälle. Ehkä taioista ei ollut niin paljon apua leipomisessa kuin hän oli kuvitellut.
Kuitenkin, nyt hänellä oli vehnäjauhot. Enää leivinjauhe, margariini, kananmuna, sekä vaniljasokeri puuttuivat.
***
”Draco?”
Draco hätkähti Harryn astuessa huoneeseen. Hän oli juuri saanut keksit - tai jotkin vastaavat - uuniin ja nyt oli lysähtänyt taas sille samaiselle tuolille. Hän kohotti väsyneenä katseensa Harryyn, joka katseli ympärilleen kulmat koholla. Blondi oli varma, että näki toisen suupielen nykivän hieman.
Lattia oli valkeana jauhoista, pöydällä oli avonainen vehnäjauhopussi kyljellään, margariinipaketti joka oli selvästi alkanut sulaa, sekä vähän joka puolella oli jonkinlaista keltaista tahnaa.
”Minä leivoin”, Draco ilmoitti pyyhkäisten otsaansa. Keittiössä tosiaan oli hiostavan kuuma.
”Minä… Huomaan sen”, Harry totesi ja nyt hymy pyrki väkisin hänen huulilleen. Hän asteli hieman lähemmäs ja kumartui katsomaan Dracoa silmiin.
”Sinulla on jauhoa nenässä”, tummahiuksinen tokaisi, nuolaisi Dracon nenänpäätä ja jätti toisen katsomaan hämmentyneenä peräänsä. Harry oli kumartunut uunin eteen.
”Suklaakeksejä”, poika virnisti ja kääntyi vilkaisemaan edelleen hämmästyneen näköiseen blondiin. Hän nyökkäsi tarmokkaasti.
”Et usko, että millaisen vaivan takana ne olivat”, Draco sanoi, nyt itsekin katsellen pienehköä keittiötä ympäri. ”Se varmaan näkyy.”
Harry purskahti nauruun. Hän pudisteli päätään, heilautti taikasauvaansa muutamaan kertaan ympäri keittiötä, ja kaikki sotku katosi.
***
Draco pinosi ruskeita, epämääräisen muotoisia pikkuleipiä rasiaan. Saatuaan kaikki keksit siihen, hän otti muutaman, jotka eivät olleet mahtuneet, laski ne pöydälle ja siirsi rasian samaiseen hyllykköön, josta hän oli taikonut noin tuntia aikaisemmin vehnäjauhopussin esiin.
Hän oli selittänyt Harrylle koko episodin, loukkaantunut tämän revetessä nauramaan, mutta myös leppynyt Harryn luvattua hyvittää nauramisensa seuraavana yönä.
Platinablondi marssi olohuoneeseen niiden muutaman keksin kanssa ja lysähti sohvalle, missä Harry istui jo. Mies oli uppoutunut Päivän Profeettaan, mutta Draco kiskaisi sen pois toisen käsistä ja heitti lattialle, siirtyi itse istumaan toisen syliin. Hän nojasi päänsä toisen olkapäähän ja tökkäsi yhden kekseistä Harryn käteen.
”Sinähän olet huomionhakuisena”, Harry totesi matalalla äänellä. Hänen huulensa hamusivat Dracon korvanlehteä, ja kädet olivat kietoutuneet sylissä olevan pojan ympärille. Hän näykkäsi blondin korvanlehteä kevyesti, mutta pian hän – Dracon pakottamana – mutusti keksiä. Jauhot ehkä maistuivat niissä hieman liikaa, mutta yhtä kaikki ne olivat hyviä.
Draco käännähti ympäri Harryn sylissä, laski keksit sohvapöydälle ja kietoi kätensä toisen kaulaan. Hän nuolaisi huuliaan, painoi ne Harryn omia vasten ja sulki silmänsä.
Ehkä Harry saisi hyvittää Dracolle nauramisensa jo hieman aikaisemmin.
---------------
