Liedellä (Eileen, K-11 || 12+virkettä)

[Letizia]

Otsikko: Liedellä
Ikäraja: K-11
Sanamäärä: 297
Päähenkilöt/paritus: Eileen Prince. (Eileen/Tobias ja viittaus mysteeriparitukseen. E ja T eivät ole tässä vielä naimisissa.)
Tiivistelmä: Liedellä kohtalo.

Vastuuvapaus: Kaikki, mikä on tunnistettavissa osaksi Harry Potter -universumia, kuuluu J. K. Rowlingille.

a/n: Kirjoitettu hetken mielijohteesta 12+ virkettä VIII -haasteeseen, askarreltu kokoon muutamista hautomistani jutuista, joita en edes yrittänyt liiemmin selittää tässä... mutta kuulisin mielelläni mielipiteitä ja miksei tulkintojakin, jos sellaisia irtoaa. :)

***

Vastatuuli pullistaa verhot purjeiksi, kunnes Eileen saa ikkunan työnnetyksi kiinni ja salpa kalahtaa. Taivas on savuinen kuten aina, ja jokivarressa viheltää tehtaan pilli.

Eileen tarttuu lusikkaan ja sytyttää kaasuliekin.

Hämähäkki murskataan lusikan pesällä, niin että veri tirskahtaa ja tahrii asetin. Kaksi pajunhunnun siemenkotaa avataan ja upotetaan haaleaan veteen. Hahtuvien noustessa pintaan yksi toisensa jälkeen Eileen tuntee sisässään kipeän nykäyksen, eikä se ole kaipausta sielussa. Hän lisää liemeen kolme mateen silmää ja painaa kädet lantioluilleen. Kureliivi puristaa, ja elätti siellä on rauhaton.

Tiet vievät umpikujiin. Kello on viisi, Tobias leimaa nyt korttinsa ja harppoo pitkin askelin tehtaan porteista. Sillalta on puoli mailia Kehrääjänkujalle, ellei poikkea kievariin.

Neljä siivua lepakonsiipeä, teräksellä sivalletut. Eileen ei ole avuton eikä hänen henkensä heikko; hän on näiden kurjien kulmien väkevin noita, joka manaa tuulet, nostattaa sumut ja keittää myrkyt. Matalamieliset ovat tämänkin kadun kasvatit, ja kirottu, kirottu olkoon se, mikä häneen on istutettu.

Viisi kappaletta langenneen noidan hiuksia, rakkaudella poimitut. Epälukuiset muistot, terävin kielin piirretyt.

Ota se pois - kyllähän sinä tunnet liemet!

Onko se suurempi synti kuin itsemurha?

Kuusi kirvelin lehvää, Anthriscus cerefolium, hän palaisi Lontooseen ja hankkisi paikan apteekista eikä Tobiaan tarvitsisi muistaa. Petollisia Tobias viinoissaan sanoi naisten olevan ja petollinen hän olisi. Kyseenalaiset olisivat hänen keinonsa, mutta julmempi olisi hänen valtiattarensa, hän sekoittaisi pulverit ja piileksisi vieraiden huoneissa, eikä hänellä olisi nimeä.

Eileen hämmentää kerran, kaksi, seitsemän kierrosta vastapäivään ja kolme myötäiseen. Pyörteissä näkyy häivähdys verta, ja musta hiuskarva sulaa siihen. Ajatukset vaeltavat karttaamattomilla mailla ja vierailla kaduilla, mutta tässä talossa valta on hänen, valta lähdettää loinen tahi kasvattaa - noita, jos se olisi, jos voisikin tietää -

Pata kumahtaa raskaasti, kun Eileen nostaa raa'an liemen tulelta, ottaa tukea liedestä ja huokaisee syvään. Kujalta kuuluvat vankkureiden rahina, työmiesten huudot ja Tobiaan askelet portailla, hän ei ole juonut, eikä Eileen juo kohtaloaan tänään.

***

Sanalista: 1. vastatuuli 2. taivas 3. lusikka 4. hämähäkki 5. huntu 6. kaipaus 7. silmä 8. rauhaton 9. umpikuja 10. askel 11. silta 12. siivet 13. avuton 14. istutus 15. hius 16. piirtää + jokeri 17. itsemurha 18. kirveli (mauste) 19. petollinen 20. kyseenalainen 21. hämmentää 22. häivähdys 23. kartta 24. raskas 25. vankkurit

[Letizia]

Renneto: Hienoa kuulla, että miljöön kuvailu toimi, koska miljööt ja aikakaudet ovat minulle tärkeitä. Oikeastaan pääsyy (sen lisäksi että suurinta osaa Pottereista en ole koskaan lukenut suomeksi), miksi puolestani vierastan käännösnimiä, on aika ja paikka. 60-luvun brittiläisessä tehdasmiljöössä vaan ei voi oikeasti olla katua nimeltä Kehrääjänkuja! Tässä kuitenkin (mutisten) käytin sitä, koska se sopi rytmiin paremmin, eivätkä paikannimet häiritse niin kuin ihmisten.

On kiinnostavaa kuulla, miten valta näyttäytyy tässä lukijalle, kun tämä haastefikki oli oikeastaan äkillinen syrjähyppy alkuperäisestä ideastani, ja kirjoitin sen nopeammin kuin ehkä mitään koskaan. Mmh, mutta kyllä se elätti on Severus.

Pidin tätä haastetta etukäteen kamalan vaikeana, mutta oikeastaan se oli vapauttava, kun oli pakko todeta, että tämä oli sitten tässä, kun sanat oli käytetty. Melkeinpä haluaisin yrittää vielä toisenkin kerran, tällä kertaa ilman lientä, johon oli vähän liiankin helppo upottaa kaikki vaikeat sanat. :D

Kiitos paljon!

(kaikki fikkini? ääk, no onneksi ne ovat lyhyitä!)

[Funtion]

Mmh, mä luin tän heti kun tää ilmestyi ja vielä senkin kerran jälkeen, mutta tän kommentoimista en edes yrittänyt. Ehkä nyt yritän, sillä tähän haasteeseen ilmestyneet tekstit on upeita ja tää on ehdottomasti yks parhaita joita oon lukenut tähän mennessä.

Vastatuuli pullistaa verhot purjeiksi, kunnes Eileen saa ikkunan työnnetyksi kiinni ja salpa kalahtaa.
Jo ensimmäinen lause sai mut huokaamaan. Luoja, miten hienoa kuvailua! Tuuli pullistaa verhot purjeiksi... sen pystyi niin selvästi näkemään. Kerta kaikkiaan hienosti kirjoitettu kohta, tuossa oli jopa jotain, hmm, maagista?

Hämähäkki murskataan lusikan pesällä, niin että veri tirskahtaa ja tahrii asetin.
Tää on ihan mieletön lause, mutta tää toisaalta jäi myös vähän hämäävään. Tahrii asetin? Siis minkä? Ajattelin että jonkun ”asettimen”, you know, asetin, tahrii asettimen. Mutta äh, emmä tiedä, haluutko selittää ton kohdan mulle?

Oh, ekalla kerralla – myönnetään – mä en tajunnut tästä mitään. Nyt monen lukukerran jälkeen tää viimein avautui ja mä ymmärsin, ettei tää oo pelkkiä virkkeitä toistensa perään, vaan tässä on hieno rakenne, juonikin. Etpä tosiaan päästä lukijaa vähällä. Tai sitten vika on mussa. No mutta, tää koko tunnelma tässä oli ihan mieletön ja mä rakastin kaikkea tehtaista Kehrääjänkujiin, oi että oi että! Sun kieles on ihan mielettömän nättiä kuitenkin niin, ettei se oo liian koukeroista. Sä käytät todella omaperäisesti kaikkia sanoja ja tää oli täynnä ties miten hienoja ilmauksia. Mä en keksi mitään valitettavaa, en mitään mistä en pitänyt. Tää oli nappiosuma.

Petollisia Tobias viinoissaan sanoi naisten olevan ja petollinen hän olisi.
Petollisista naisista tuli mieleen Sinuhe eli Nefernefernefer. Mutta Sinuhen yhdistäminen tähän on vain plussaa, tai siis oon iloinen, että mulle tuli tällainen mielikuva vaikket sitä tuskin tarkoittanutkaan.

Tää oli hieno, hieno teksti, joka mun on pakko lukea vielä myöhemmin uudestaan, sillä tää kieli oli niin tajuttoman upeaa ja rikasta, tää kokonaisuus oli eheä ja pidin luomastasi miljööstä ja hahmoista. Kiitos! (Pakko kyl tän jälkeen tsekata sun muitakin kirjoituksia.)
(Toivottavasti en ylistänyt sua liikaa.)

[Letizia]

fierté: Ääk, kiitos!

Vaikeus ei ole itsetarkoitus, ja sen mainitseminen saa vähän miettimään, että olisiko sittenkin pitänyt kertoa enemmän. Tykkään nysvätä lauseita ja vähän pelkäänkin selittelyä, mutta toisaalta tarkoitukseni ei ole laatia "yhdistä pisteet" -pulmatehtäviä. Tosin tämän haasteen kohdalla totesin itselleni hyvällä omallatunnolla, että enempää ei mahdu, koska en kovin paljon suostunut tinkimään normaaleista lauserakenteistani. :) Mutta onneksi juonikin ilmeisesti kuitenkin avautui lopulta, vaikka keskityin enemmän tunnelmaan ja Eileeniin.

(On myös aina mukava kuulla, millaisia mielikuvia teksti herättää, vaikka juu, itselläni ei käynyt mielessäkään Nefernefernefer.)

Asetti = teevati, aluslautanen. Käytin tahallani muutamia vähän vanhahtavia sanoja, koska vuosi on 1959, mutta itse asiassa asetti vähän mietitytti, että onkohan se nykykielessä liian harvinainen.

(Toivottavasti en ylistänyt sua liikaa.)

Hahah. :D Todennäköisesti kyllä; olen itsekin tähän tekstiin aika tyytyväinen, joten sikäli pelkään, että muut tuottavat sinulle pettymyksen. Tämä haaste tavallaan inspiroi minua tuomaan tekstiini jotain mitä siinä ehkä ei yleensä ole ollut, mutta en haluaisi jättää sitä jotain pelkästään tähän haastefikkiin.

Kiitän kommentista!

[Sleeping Sun]

Taas kommenttikamppanjasta täällä näin...

Poimin tekstin, koska tykkään tyylistäsi kirjoittaa ja tykkään tällaisista vähän harvinaisemmista hahmoista. En ole tainut koskaan lukea ficciä, jossa liemen tekeminen olisi ollut näin suuressa osassa. Se on kuvattu hienosti ja mielenkiintoisesti. Kieli on jälleen kerran kivaa. Hienoja lauseita ja kuvailuja.

Tiet vievät umpikujiin. Kello on viisi, Tobias leimaa nyt korttinsa ja harppoo pitkin askelin tehtaan porteista. Sillalta on puoli mailia Kehrääjänkujalle, ellei poikkea kievariin.

Tämä on yksi suosikeitani. Jotenkin hirveän hyvä rytmi ja niin aito.

Eileen ei ole avuton eikä hänen henkensä heikko; hän on näiden kurjien kulmien väkevin noita, joka manaa tuulet, nostattaa sumut ja keittää myrkyt.

Tämä taas kuvaa hienosti Eileenin ominaislaatua. Pienillä lauseilla ja sanoilla voi kertoa niin paljon.

Rakentavana voisi mainita, että jossainmäärin vaikeatajuinen tämä on. Ehkä konkreettisista asioista olisi voinut kertoa enemmän. Toisaalta tässä oli hieno tunnelma ja kaikessa arvoituksellisuudessaan tämä toimi näinkin.

- Sleeping Sun kiittää!

[Letizia]

Sleeping Sun: Kiitos, että päätit lukea ja kommentoida tämänkin. :)

Täytyy sanoa, että pidin itsekin aika paljon tuosta kappaleesta joka alkaa 'tiet vievät', koska siitä tuli tavallaan hyvin simppeli haastesanoista huolimatta.

Heh, tuo toinen lainauksesi ei ehkä ollut omia suosikkikohtiani, koska olen välillä niin lakoniaan taipuvainen, että se tuntui jopa vähän liian mahtavalta ja osoittelevalta, mutta olet oikeassa - joskus pitää jotain sanoa suoraankin. :) Tässä toki nuo haastesanat määrittelivät aika paljon ja tiesin että tästä tulee vaikeaselkoinen kun en suostunut juuri tinkimään virkkeiden rytmistä, mutta tärväsin niitä kyllä hyvinkin lyhyisiin virkkeisiin.

Kiitos paljon!