Kirjoittaja: toivelipas
Ikäraja: S ?
Beta: Ei ole.
Päähenkilö: Niila
Paritus: Niila & Greta
Genre: drama + deathfic + femme
Yhteenveto: Niila lähettää kirjeitä Gretalle, mutta kirjeet palaavat aina takaisin. Ensimmäinen kirje lähtee huhtikuussa ja viimeinen syyskuussa, jolloin Niilan uskotaan jo tulleen järkiinsä.
Varoitus! Mainitaan kuolem(i)a. Ja femme, jonka voi tulkita yhdessä lauseessa.
A/N: Piirtäessäni jokin aika sitten tuli mieleeni toteuttaa jokin tälläinen tarina. Tästä tuli nyt hieman synkkä aiheeltaan, mutta toivottavasti tykkäätte. Lähes koko tarina kulkee lyhyiden kirjeiden ja puhekielen varassa. Tämä ei perustu tositapahtumiin.
Kirjeitä päätepysäkille
12.4.2010
Hei Greta!
Ajattelin taas kirjoittaa, kun se tyyppi josta viimeksi kerroin sanoi, että mun kannattaisi jatkaa. Mulla menee hyvin. Pääsiäisloma loppui juuri. Koulussa on aika yksinäistä. Sulla on varmasti paljon uusia kavereita siellä missä nykyisin asut. Ajattele, että on enää pari kuukautta kesään. Kesän jälkeen alkaa lukion toinen vuosi. Aika on kulunut nopeasti. Sähän valitsit ammattikoulun, joten turhaan mä lukiosta höpötän. No kirjotellaan.
-Niila
20.4.2010
Moi Greta! Tänään on kulunut kuus vuotta siitä, kun me tutustuttiin. Arvasin, ettet sä muista. Niinpä ostin itelleni lahjan sun puolesta ja lähetin sulle paketin postissa. Värjäsin eilen hiukset. Sillä kauniilla ruskealla hiusvärillä, jota me ihailtiin viime kesänä lähikaupassa. Ei mulla muuta uutta.
-Niila
PS. Ehdotin äidille, että voisin tulla kesällä sun luokse käymään. Sen mielestä on parempi, että lähden Thaimaaseen, kuten muukin perhe.
29.4.2010
Hei taas! Muistathan mun ekan kirjeen? Sen, jossa kerroin sulle siitä tyypistä. Oon jutellu sen kanssa susta ja mun elämästä. Se ymmärtää mua, mutta kukaan muu ei. Koulussakin, kun puhun susta meiän entisille luokkalaisille ne vaihtaa puheenaihetta. Ymmärrän, että sä muutit täältä, mutta eihän se ole syy unohtaa. Muistat varmaan sen Joannan, joka oli meiän luokalla ylä-asteen ekana vuonna? Sehän muutti myös ja unohtui parissa viikossa. Kaikki, jotka lupasi pitää yhteyttä ei kuitenkaan koskaan soittaneet sille. Ei mekään. En tahdo, että sulle käy samoin.
-Niila
13.5.2010
Moikka taas! Anteeksi, etten mä ole pitkään aikaan kirjoittanut sulle. Meillä oli koeviikko koulussa ja se vei aikaa. Käyn tosiaan lyhennettyjä koulupäiviä vieläkin. Mielestäni kaikki on ihan hyvin, muttei kukaan taida uskoa. Asuisitpa täällä vielä. Sä vakuuttaisit kaikki.
Sitten tärkein juttu. Kerroin äidille ja muille meistä pari päivää sitten. Äiti meni ihan hiljaseks eikä puhunu mulle sinä iltana enää. Mun pikkusisko totesi, että ei halua mun muuttavan sinne sun luokse sen takia. Koulussa mut kierretään kauempaa kuin ennen.
-Niila
25.5.2010
Hei Greta. Tänään en mennyt kouluun. Äiti vei mut sen tyypin luokse. Juttelin sen kanssa koko päivän susta. Mun mielestä on vaan kivaa puhua susta. Säkin varmaan kerrot tutuilles kaikenlaista mun elämästä.
-Niila
3.7.2010
Palasin viime yönä sieltä Thaimaasta. Ostin sulle rannekorun tuliaiseks. Sisko sanoi siellä matkalla, että säkään et koskaan tuonut mulle mitään matkoiltas, joten turha mun on sulle mitään tuoda. Ostin junalipun teiän lähiasemalle. Muistatko, kun viime vuonna me tehtiin päiväretki junalla sinne ihan kahdestaan? Saavun samana päivänä, muista tulla asemalle mua vastaan.
-Niila
19.7.2010
Kun mä tulin junalla kotiin äiti oli vihainen. Kun mä kerroin käyneeni sun luona se rupes itkemään ja sanoi, ettei enää tiedä mitä tehdä. Mä kyllä kävin teillä, muttet ollut kotona. Unohditko taas mikä päivä eilen oli? Sun vanhemmat oli siellä. Äitis näytti vanhoja kuvia meistä ja lopulta sun isäs sanoi, että mun ois parempi lähteä. Oisin vaan halunnu odottaa, että sä tulet kotiin.
-Niila
13.8.2010
Anteeksi, etten mä taaskaan ole kirjoitellut. Äiti sai päähänsä muuttaa naapurikaupunkiin. Siihen mihin rakennettiin toissa vuonna se iso urheilukeskus. Pakkohan mun oli muuttaa myös. Aika äkkiä äiti koko idean sai muutosta, mutta kaikki on kuulemma mun parhaakseni. Ainakin asun nyt lähempänä sua.
-Niila
28.8.2010
Kävin taas puhumassa sille yhelle, kuten joka viikko. Tälläkertaa se ei antanu mun kertoa melkein mitään. Se esitti asiansa suoraan. Mä en ole kuulemma vuodessa edistynyt. Niin tänään äidin mukaan on se päivä, kun sä lähdit. Äiti nimittäin vei mut ensikertaa hautausmaalle. Siellä mä kai havaihduin tajuamaan kaiken. Yhdessä kivessä luki sun nimi. Miksi sä huijaat kaikkia? Miksi sä annat muiden uskoa, että oot kuollut?
-Niila
4.9.2010
"Niila, mikä tämä on?"
"Muistikirja."
"Minä näin mitä sen sisällä on. Kirjeitä Gretalle, avattuja kirjekuoria. Kirjeitä. Sinulta."
"Postitin ne Gretalle. Posti toi ne aina takasin."
"Sinun täytyy lopettaa sellainen pelleily. Annoin sinun liian kauan elätellä haaveitasi. Greta on poissa lopullisesti."
"Eikä ole."
"Katso itseäsi. Oli onni, että sinä säästyit siltä kolarilta. Onni, ettet ollut hänen kyydissään. Kuuntele itseäsi. Luulin, että terapia auttaisi."
"Vaan Greta voi auttaa mua."
"Kultapieni olet väärässä. Istu alas ja.. Niila, mitä sinä nyt? Odota!"
4.9.2010
Hei Greta! Tälläkertaa tulen käymään. Tiedän, että olet paikalla. Nähdään kohta.
-Niila
"Greta?"
"Niila! Sä tulit, sä oikeasti tulit."
"Tottakai mä tulin. Pakkohan mun oli, kun sä et vastannut kirjeisiin."
"Ei niitä saapunut. Anteeksi, etten tullut asemalle sua vastaan heinäkuussa."
"Ei se haittaa. Oothan sä nyt mun päätepysäkillä."