Nimi: Kolmipäinen kauhistus
Kirj: MasterSkald
Fandom: Salamavaras eli Percy Jacksonista kirjoitan, vaikka Kerberos kuuluukin kreikkalaiseen mytologiaan, eikä suinkaan kuulu kenellekään kirjailijalle
Ikä: S
Osallistuu Eläinten silmin vol.2 - haasteeseen.
Minä murisin mietteissäni. Silmissäni kaikki kuolleet näyttivät samanlaisilta, kun ne valuivat vatsani ali tasaisena harmaana virtana. Ei se ollut kuningas sen kuolleempi kuin kuollut talonpoika, ei kuollut kauppias kuolleempi kuollutta varasta, kuollut oli kuollut ja samanlainen kuin kaikki muutkin. Samanlaiset valottomat päivät ja yöttömät yöt seurasivat toinen toistaan, aika kului mutta mikään ei muuttunut. Joskus harvoin saattoi joku elävä haikailla Manalan porttien taakse, mutta minun tarvitsi vain mulkaista niitä kolmen silmäparini turvin ja haukahtaa käskevästi ja ne pötkivät pakoon sisu housuihin valuneena. Eikä niitäkään ollut monta, minä mietin, vaikken osannutkaan laskea. Oli tappavan tylsää seistä siinä ja vartioida, mutta isäntä oli niin käskenyt, joten minä vartioin. Paitsi sitten kun se poika tuli, se joka haisi puolijumalalta. Enkä nyt tarkoita sitä ilkeää, joka olisi minua varmaan satuttanut, vaan sitä joka haisi mereltä ja jonka silmissä oli ystävällinen katse, vaikka sekin minua pelkäsi. Minä haistoin sen ihan heti, mutta silti se ei paennut. Sillä oli mukana semmoinen jännä juttu, en minä tiedä mikä se oli mutta se oli pyöreä ja osasi pomppia. Se poika heitti sen jutun, ja minusta oli vallan hauskaa napata se hampaisiini ja repiä sitä, koska minä en saa purra ketään ellei isäntä käske. Sääli vain, että se meni rikki ja se poikakin katosi jonnekin. Minä meinasin istahtaa pettyneenä maahan, mutta ne mokomat vainajat valittivat siitä kun ne litistyivät ja sitten minä jouduin taas nousemaan ja esittämään hurjaa, vaikka oli niin tylsää ja surullista. Isäntä suuttui siitä minulle, mutta se kuitenkin taputti lopuksi päälaelle ja minulle tuli heti parempi mieli. Voi kun joku tulisi joskus leikkimään, minä mietin, ja heilutin häntääni innoissani. Me kaikki kolme, siis minä, kuolasimme ja moni kuollut taisi kastua, mutta ei se heitä enää koskettanut. Siellä minä sitten vartioin ja odotan, että joku välittäisi minustakin, vaikka eihän kukaan niin tee. Minä olen vain pelottava hirviökoira, jolla on kolme päätä ja joka ulvoo kamalasti kun se vartioi Manalan porttia.
