Koska oon lukenut sun kaikki muutkin ficit täältä, miks tekisin poikkeuksen tän kohdalla?
”Ei mitään, mitä et olisi jo nähnyt... en pysty nukkumaan kun katselet.”Mä en tiiä miks, mut tää repla sai mut hymyilemään. Onnistunut kyllä, pakko myöntää!
Ääk, se oli vähän liian fluffista mun makuun. Mä jotenkin vaan inhoon fluffia ja kaikkea, se on niin… tahmeaa. Siirappisen tahmeaa. Enkä ois taatusti lukenut tätä, ellet sä ois tän kirjottaja — ja se on jo jotain.
Jotenkin tässä tää minäkertoja pisti silmään. Siellä ei ollut tarpeeks minä-sanoja, ei ainakaan lauseen aloittajina. Repliikeissä kyllä oli, esim. minä vastaan, mutta dialogin ulkopuolella oli vain "hukun, tukahdun, suljet, heilautat". Mun makuun liian vähän minä ja sinä -sanoja jonka takia se kertoja tuntui epäluonnolliselta. Se jotenkin… tai siis niin, minäkertojalla sen kertojan pitäis tavallaan hukkua sinne tekstin sisään niin ettei sitä huomaa, mutta nyt mä en voinut olla huomaamatta sitä. Se häiritsi mua kovasti.
Mitään lempikohtiani en voi tuosta lainata, sillä teksti oli tasaisen hyvää. Mutta erityisesti dialogisi oli hurmaavaa. Silloin mä en kiinnittänyt huomiota kertojaan, siks noi välissä olevat selityskuvailukertomiskappaleet (suomeksi: kaikki mikä ei ollut dialogia) tuntui oudolta. Ne sai mut vähän niin kuin kiemurtelemaan penkissä. Odotin koko ajan vain, milloin tulis taas repliikkejä, sillä se kerronta ei ollut kohillaan.
Mutta vaikka nyt napisinkin tavallista enemmän, mä pidin tästä ihan siinä missä sun aiemmistakin. Tää oli ehkä vain aavistuksen verran huonompi kuin ne muut tekstis. Tästä jäi tavallaan puuttumaan jotain, vaikka lopetuslause sitoikin kaiken yhteen ja sen jälkeen mä tiesin, ettei tää ois voinut olla pidempi.
Mmh, mä muuten nyt huomasinkin vasta, että täähän oli sun eka minäkertojalla julkaistu! Ei ihmekään, että tää tuntui niin erilaiselta. Ja mun viime kommentissani luki että:
"Sun dialogis oli tekstin johtava lanka. Se veti tätä eteenpäin, jotenkin hieman kiihdyttäen koko ajan kovempaa. Jos yksikin repliikki olisi ollut edes hieman vääränlainen, tää ois poksahtanut kuin ilmapallo."…ja oon tässä aika samaa mieltä, vaikkakin nyt mä en pidätellyt hengitystäni tai tärissyt kauhuissani, milloin jokin repliikki menee metsään, sillä erityisesti tässä tää dialogi oli sujuvaa, eikä mun tarvinnut epäillä sitä hetkeäkään. Lisäks sä oot kirjoittanut huomattavasti selkeämmin, että kuka sanoo mitäkin, sillä nyt mä en meinannut kuin kerran mennä sekaisin ja sekin oli mun omaa huolimattomuuttani.
Eli joo, lienee sanomattakin selvää, että mä pidin tästä? Vaikkakin tää ei ihan yltänyt sun aiempien tasolle. Jään odottamaan lisää tekstejäs...
