Harsokangasyöt (K-11, Sirius/Regulus)

[Vanilje]

Nimi: Harsokangasyöt
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: K-11
Genre: angst, drama, haikeus
Paritus: Sirius/Regulus
Varoitukset: Insesti
Haasteet: Aakkoshaaste II, Slash10 vol. 2, OTS (Luihuiset), Yhtyeen tuotanto (Blackfield), Ficlet300 (036. Liian vähän)
Vastuuvapaus: Rowlingin hahmot, joilla minä pelaan bingoa saamatta voittoa.

A/N: Öh. Tämä on tällainen lyhyt teksti jonka olen viikon tai pari antanut kypsyä pöytälaatikossa ja nyt vihdoin päädyin julkaisemaan. Vähän jännittää, koska tämä on ensimmäinen ficci jonka näistä kahdesta kirjoitan. Pidän tästä parituksesta kovasti, joten halusin yrittää vaikka se alkuun vähän vaikeaa olikin. Kommentteja arvostan kovasti ja niin edelleen. Niin tosiaan tämän pohjalla on käytetty Blackfielfin biisiä The Hole in Me. Erityiskiitokset vielä Lilsille, olet korvaamaton apu! ♥ Mutta niin, enjoy then! (:

The hole in me
I cannot reach

Pidemmän päälle se kai vain satutti heitä kumpaakin.

Ehkä he tiesivät sen, mutta eivät halunneet ajatella. Öisin se kaikki vain tuntui helpottavalta pakokeinolta siitä mikä heitä päivisin kahlitsi. He halusivat olla vapaita. Tummien varjojen tanssiessa tähtitornin seinillä paljaat vartalot painautuivat yhteen. Kieli piirteli muurahaispolkuja toisen kylkiä pitkin, merkitsi omakseen. Kuitenkin yö päättyi usein liian pian jotta sitä olisi ehtinyt edes kunnolla ymmärtää. Aamuviiden kellonlyömät pakottivat heidät hiipimään takaisin omiin makuusaleihinsa. Silloin se tuntui kummastakin oikealta.

Vasta aamiaisella kaulassa tykyttivät punaiset jäljet häpeää, kun Regulus katsoi isoveljeään rohkelikkojen pöydässä tyttöjen ympäröimänä. Ehkä hän pelkäsi, odotti – toivoi? Vaikkei itsekään tiennyt mitä. Regulus oli kai kateellinenkin, joskus hän olisi halunnut olla yhtä suosittu kuin Sirius. Mutta usein hän onnistui tuudittamaan itsensä valheisiin tai totuuksiinkin.

Siriuksen tummien silmien takaa Regulus kuitenkin näki jotain mitä muut ehkä eivät. Ikävää, kaipuuta, katkeruutta. Jotain mitä muille ei näytetä. Pidetään kulisseja yllä, pidetäänhän? Ja kumpikin jaksoi yrittää, yrittää aina seuraavaan yöhön jolloin millään muulla ei ollut enää väliä. Regulus suorastaan eli Siriuksesta, vaikkei sitä halunnut myöntää.

Vasta kun eräänä loppukevään aamuna pöllö toi Siriukselle kirjeen kotoa, tunsi Regulus jonkin särkyvän sisällään lopullisesti. Se repi reiän hänen sydämeensä, joka kirveli kuin haavoihin kaadettu suola. Vanhemmat olivat etsineet Siriukselle puolisoehdokkaan, he aikoivat kahlita Siriuksen täydellisesti johonkin, joka ei ollut kenenkään vapaa tahto, etenkään Siriuksen. Lopulta Siriuskaan ei saisi valita, olla vapaa – tai mitä he vapaudeksi luulivat. Vanhempien pakkomielteisyys puhdasverisyyteen sai tummat pilvet kohoamaan taivaalle, maalaamaan mustaksi kaiken sen vähän mitä heillä ehkä oli.

Ja kun juna saapui kesäkuisena iltana King's Crossin asemalle, vetäisi Sirius veljensä syrjään, piiloon kaikkien katseilta. Kuiskasi käheällä äänellä Regulukselle sanat, jotka tekivät kaikesta lopullista.

”Kuule, en voi elää sillä tavoin kuin vanhemmat haluavat, en vain pysty. Minun on pakko lähteä. Ymmärrätkö Regulus? Anna anteeksi.”

Sen sanottuaan Sirius käänsi selkänsä, lähti, juoksi kauas pois asemalaiturin varjoihin. Reguluksen tyhjä katse jäi tuijottamaan toisen perään, mitäänsanomattoman tummina. Je ehkä hän ymmärsi. Vaikka se sattui, viilsi häntä sisältä pahemmin kuin mikään, hän ymmärsi. Kai hän oli aina tiennyt miten haurasta kaikki oli ollut alusta lähtien. Kuin harsokangas joka lopulta repeytyy liian suuren painon alla.

Ehkä he molemmat voisivat lopulta olla vapaita.

The one who bleeds
Please set him free
The hole in me

[Sädekehä]

Myönnän heti alkuun, etten tykkää oikeastaan ollenkaan parituksesta (Sirius kuuluu Jamesille jne.), mutta Mustan veljekset vaan ovat jotenkin niin kiehtovia ja surullisia, ja kun nimikin onnistui katseen vangitsemaan, niin mikäs siinä! (:

Kirjoitat todella nätisti, oikeastaan hyvin kauniisti. Kevyesti ja herkästi, et liian maalailevasti, mutta mukana oli hienoja ja koristeellisia kielikuvia, sekä muuten vaan hyvin hienoja sanakäänteitä. Alku oli todella iskevä, sellainen karun toteava ja paljastava; onhan se selvää, ettei heidän rakkautensa kestä loppuun asti. Muutenkin nuo pari ensimmäistä kappaletta olivat jotenkin tosi huikeita, enkä tarkoita nyt, että niiden jälkeen olisi teksti lässähtänyt, pidin niistä vain tosi paljon. Kuvailu oli intensiivistä ja tunnelmassa oli vivahde jännitystä ja pelkoa, ja tuo pakokeinoajatus vaan on tosi hauras ja kaunis.

Ja vaikka tämä nyt sotiikin hieman vastaan mun näkemystä Siriuksesta, kuvailit hänet kyllä uskottavaksi. Pidin silti enemmän Reguluksesta, joka nyt on tuollainen pieni reppana, joka hakee tukea Siriuksesta; tietää, ettei se voi kestää, mutta ehkä silti toivoo. Asetelma oli myös melko uusi; yleensä heidät kuvataan kotioloissa hakemaan turvaa toisistaan. Sitä ehkä jäinkin hivenen pohtimaan, että mikä teki Siriuksesta niin kamalan onnettoman? Hänhän oli suosittu, hänellä oli kavereita, James… No, pikkujuttu. (:

Jäin myös hieman pohtimaan tuota Siriuksen parittamista jollekin puhdasveriselle tytölle, ja sitä, miksi se oli niin kamalaa Regulukselle. Tai siis tietenkin se oli hirveää, mutta Siriushan ei koskaan alistunut vanhempiensa tahtoon. Oliko kirje vain merkki siitä, ettei Sirius voisi ikinä olla hänen, ja sen tiedostaminen sattui? Pidin kyllä tosi paljon siitä, miten Sirius päätti lähteä ja pyysi vain anteeksi veljeltään. Mitkään rakkaudentunnustukset eivät olisi tunnelmaan sopineetkaan. Loppu oli kanssa oikein onnistunut, ja viimeinen lause. <3 Regulus ei ole yhtä vahva kuin Sirius, mutta vahva kuitenkin. Ja rakastuin tuohon kuvailuusi siitä, miten häntä sattui, mutta hän ymmärsi. Ja tuo rivienvälistä tulviva ”näin on parempi” (joka saattoi tietenkin olla ihan oma tulkintani, mutta), sopii myös oikein hyvin Regulukseen, vaikka hän onkin synkkänä nähtävä hahmo, niin myös luultavasti melko sopeutuvainen.

Joo, tykkäsin kovasti. Kokonaisuus oli oikein eheä ja muutenkin hieno. Kiitoksia! (:

[Lils]

Minä taas olen kovastikin Sirius/Reguluksen ystävä, tai ainakin juuri sellaisen harsomaisen, epämääräisen, joten veljellisyyden ja romanttisen rakkauden välillä olevan veljesparituksen kannattaja. Se ei ole koskaan tarkoitettu toimimaan rakkaudeksi asti - se on liiian vaikeaa, monimutkaista ja vääränlaista, liian riippuvaista ja synkkää ja öistä - se on silti ihanan toimiva tällaisena. Iiks!

Tykkään yhäkin ihan hirmuisesti siitä, miten sinä käsittelet tätä kaksikkoa. Siriuksen vapaus ja kurittomuus ovat selvästi avainsanoja, ja Regulus on vuosia jo osannut ymmärtää veljeään paremmin kuin toisin päin. Pidän siitä, miten Regulus aina kyllä tunsi, ettei se mene niin: että se on vain väliaikaista, ei hän voi, ei Siriukselle tehdä niin, ei Sirius jää, ja miten hän tuntui roikkuvan veljessään ja niissä ainoissa saamissaan hetkissä kuin se olisi ollut ainut henkireikä. Niinhän se varmasti olikin.

Kirjoitat kauniisti! Tekstisi ei ole mitään tekotaiteellista ja sellaista liian höpönlöpöä, vaan sopivan jämäkkää ja varmaa, mutta osaat myös piirtää kuvia suluilla, kursiiveilla ja epävarmemmillakin lauseilla. Siinä, missä monesta tekstistä voi sanoa niiden maalailevan, sinun on jotenkin erilaisempaa ja säntillisempää, niin aseteltua - ehkä sinun ficcisi ovat vähän niin kuin hyvin onnistuneita taidevalokuvia, joihin olet valinnut juuri sopivat kehyksetkin, ja seinäkin on sopivan valkoinen niin, että voit kuvata mitä vain.

Ja tämän kuvan sinä rajasit todella taidokkaasti, sillä tämä on hienohienohieno! Palaan ehkä vielä joskus kertomaan lisää tai sitten en, mutta kiitos ihan hirmuisesti sinulle itsellesi, höpsö. Olet lahjakas ja ihana, puspus. ♥

[Carolynne]

Ensiksikin oon tosi pahoillani siitä, että tämä kommentti on viipynyt. Jouduin yllättäen netittömäksi, ja ymmärrettävistä syistä silloin on melkoisen hankalaa postata kommenttia Täällä nyt kuitenkin olen, kertomassa kuinka paljon tästä ficistä pidin Onneksi valitsin tämän itselleni kommenttikampanjasta.

Sirius/Regulus on paritus, jota en nyt mitenkään suunnattomasti rakasta, mutta joka minusta silti on toimiva, uskottava ja satuttavakin. Tykkäsin tässä ficissä ehkäpä kaikkein eniten siitä, että olit onnistunut löytämään heidän (melko paljon ficeissä kuvailtuun) suhteeseensa uusia puolia: en muista, olenko ikinä lukenut Sirius/Regulusta, joka sijoittuisi Kalmahanaukion ulkopuolelle. Skenen muutos toi paljon uusia puolia ficciin ja pariin! Tykkäsin myös siitä, että tässä ficissä Reguluksen ja Siriuksen vanhemmat olivat valinneet puolison Siriukselle. Ainakaan minä en ole usein törmännyt tällaiseen, sinänsä luonnolliseen ja realistiseen ratkaisuun, vaan Sirius on aina tunnuttu erotettavan perheestään ja sen perinteistä tiukasti. Nyt mua jäi hirveästi kiinnostamaan, millainen Siriukselle määrätty tyttö olisi

Siriuksen ja Reguluksen suhde oli kuvattu tässä todella kauniisti ja surumielisesti. Reguluksen tunteisiin pääsi todella hyvin sisään, ihan surustuin itsekin viimeistään Siriuksen hyvästien aikana. Myös se hieman tapahtumaan alistuva asenne, joka Reguluksella tässä oli, oli koskettava - vaikka normaalisti shippaan James/Siriusta, melkein toivoin, että näillä kahdella voisi olla jonkinlainen tulevaisuus yhdessä.

Käyttämäsi kieli oli puolestaan kaunista, sujuvaa ja toimivaa, ihastuin moniin yksittäisiin kohtiin tosi paljon. Esimerkiksi kielen piirtämät muurahaispolut kyljellä! ♥ Otsikkokin oli tosi hieno, sen perusteella tämän luettavaksi valitsinkin.

Ihan koko kokonaisuudessaankin pidin tästä, kiitos!

[Vanilje]

Sädekehä, ooh, kiitos erittäin paljon kauniista kommentistasi! ♥ Olen niin otettu kaikista noista sanoistasi, että meinaan mennä ihan hämilleni. Todella ihana kuulla, että tykkäsit tästä näinkin paljon, vaikkei paritus sieltä aivan mieluisimmasta päästä ollutkaan. Samaten kiva kuulla että kirjoitustyylini sopi tähän tekstiin ja miellytti muutenkin, se on aina ihanaa kuulla. Ehkä tällainen vähän harmaantumma tunnelma sopii juuri näille kahdelle parhaiten, vaikka heillä hyviäkin hetkiä varmasti on. Mutta yleisesti ottaen juuri nuokin asiat, mitä näistä kahdesta pohdit, ovat niin osuvia. Ehkä Siriuksen ja Reguluksen suhde ei koskaan voi olla täysin ehjä. Niin ja tuo tulkintasi siitä, miksi Siriukselle tyttöystävän etsiminen satutti Regulusta niin paljon, osui aika lailla oikeaan, tai siihen miten itse tämän kirjoittaessani ajattelin. Se tuntui Reguluksesta juuri siltä, ettei Sirius lopulta voisi koskaan olla täysin hänen, ja ehkä siksi se sattui niin paljon. Ääw, apua en osaa enää sanoa mitään järkevää! Hihi, kiitos kuitenkin vielä erittäin, erittäin paljon kommentistasi, se piristi todella paljon minun päivääni! (:

Lils, totta, Sirius/Regulus on jotenkin tosi mielenkiintoinen ja kauniskin paritus, ehkä tietyllä tapaa aina vähän rikkinäinen - ainakin tällaisessa angstisemmassa tekstissä (joskus voisi ihan kokeilun vuoksi kirjoittaa näistä kahdesta jotain fluffia, en tosin tiedä toimisiko se, mutta ainahan sitä voi kokeilla. ). Mutta niin joka tapauksessa. Kaikki nuo tulkintasi näistä hahmoista ja tästä tekstistä olivat jotenkin juuri sellaisia, miten itsekin miellän nämä kaksi ja tämän tekstin ylipäätään. Ehkä tämä teksti kuvastaakin juuri sitä näiden kahden suhteen ydintä jollakin tapaa? En tiedä, mutta anyways. Jotenkin näiden kahden suhde vain on sellainen vaikea, eikä ehkä koskaan voi kestää loppuun asti, onhan siellä taustalla niin monia rikki repiviä tekijöitä. Hih, olen tosi otettu noista sanoistasi mitä tuohon miun kirjoitustyyliin ja muuhun tulee - on aina ilahduttavaa kuulla että oma kirjoitustyyli miellyttää jotakuta ja on jollakin tapaa myös muista erottuvaa. Kiitos kommentistasi ja inspiraatiosta myös kultanen. Olet ihana! ♥

Carolynne, ei se mitään vaikka kommentin kanssa kesti, eikä se nyt kuitenkaan loppujen lopuksi niin kovin kauan viipynyt. Tosi kiva kuulla, että tykkäsit tästä, vaikket näistä kahdesta yleensä paljon lukisikaan. Itse en aluksi tätä kirjoittaessani tuota, miten usein Sirius juuri mielletään vanhempiensa täysin hylkäämäksi, siten ettei tätä huomioida lainkaan. Mutta ehkä Siriuksen vanhemmat sitten halusivat yrittää pitää sitä puhdasverisyyden kulissia yllä näyttää mahdollisimman normaaleilta ja ylväiltä rohkelikkopojastaan huolimatta. Ja se on myös kyllä totta, että hyvin monet Sirius/Regulus-ficit sijoittuvat juuri Kalmanhanaukiolle (en muista olenko lukenut yhtään joka sijoittuisi sen ulkopuolelle) ja ehkä halusin tuoda tapahtumapaikan vaihtamisella näiden kahden suhteeseen jotain pientä uutta näkökulmaa. Hienoa siis jos onnistuin tässä! Ihanaa kuulla että tämä toimi kokonaisuutenakin hyvin kirjoitustyyliä ja otsikkoa myöten, ja että pystyit jopa samaistumaan hahmoihin. Kiitos itellesi kommentistasi ja kiva kun pidit, olen otettu kaikista noista sanoistasi. Kiitos! ♥

[Antelope]

Hihii!

Oivoi, mitäs täältä löytyykään! Okeiokei, myönnän stalkanneeni listaustasi Sirius/Reguluksen toivossa ja tämä iski silmiini. Otsikko on tosi kaunis ja sopii todella hyvin tähän paritukseen, jossa mitään ei koskaan myönnetä ääneen, vaikka ilman toista hukkuisi kuitenkin. Itsehän minä pidän tästä parituksesta paljonkin, kun tässä on jotain... no, harsomaisuutta ja hiukan epämääräisyyttä; onko tämä nyt veljellistä vai ihan jotain muuta. Ainaisia kysymyksiä Sirius/Reguluksessa ja vähän muissakin insestiparituksissa, vaikka tuntuu, että tässä parituksessa se tulee juuri kaikista eniten esiin.

Tämähän oli tosi nätti. Käyttämäsi kieli oli todella kaunista ja sopi ihanasti tämän ficin haikeaa tunnelmaan. Sellaista jotenkin... jämäkkää, jos niin voi sanoa. Lauseet oli kauniisti rakennettu ja niissä oli paljon tummuutta ja haikeutta, ja rakastuin erityisesti tämän ficin aloitukseen! (Mikä saakin minut miettimään, että olen tainnut lukea tämän ficin aikaisemminkin, mutta en ole kommentoinut, buu.) Lause oli jotenkin oivaltava... ja siinä tuli esille hyvin tämän ficin pointti. Taidan käyttää ihan vääriä sanoja tämän ficin kommentoimiseen, mutta kun tätä on hirmu vaikea kommentoida, kun tämä on niin hieno! : D

Tässä ficissä tuli hyvin esille Siriuksen kapinoiminen ja Reguluksen hiukan tuollainen varovaisuus. Hän miettii paljon asioita sanomatta niitä ääneen, kaipausta ja hiukan katumustakin, kai. Lopusta tykkäsin, miten Sirius sanoi viimeiset sanat Regulukselle. Tosin jäin hiukan miettimään tuota naimisiinmeno-juttuja. Niin kuin sanoin, Sirius on kapinoi, varsinkin vanhempiaan vastaan, niin sitten olisi hiukan vaikea kuvitella hänen suostuvan siihen, eikä hän suostunutkaan. Kehittelin mielessäni paljon erilaisia teorioita, miten Siriuksen oli pakko lähteä juuri sen kirjeen takia, ettei hänen tarvitsisi naidan jotakin puhdasveristätyttöä ja sitten pakeni ja joutui sitä kautta heittämään hyvästit myös Regulukselle, joka tajusi siinä vaiheessa, että Sirius ei koskaan olisi täysin hänen. En tiedä olenko yhtään missään mielessä oikeasssa, mutta mutta.

Lopetuslause oli ihana, tykkäsin kovin niin kuin tästä koko ficistäkin! Kiitos tästä kovin ja anteeksi tästä hiukan epämääräisestä kommentista, mutta minulle Sirius/Reguluksen kommentoiminen on aina jotenkin vaikeaa. : D Siis kiitos. (:


Antelope

[Scaramouche]

No mutta, mikäs mua tänään mahtaa vaivata? Itselleni uusia parituksia tulee luettua paljon enemmän kuin yleensä, ja tähän asti kaikki on ollut aivan loisvavia - tämä mukaan lukien!

Mä en ite tiedä, mikä mut tässä sai viehättymään Sirius/Reguluksesta, mutta jotenkin se on tosi kaunis. Ainakin tässä, pakko myöntää että tää on (toistaiseksi) ainut jonka mä oon näistä kahdesta lukenut. Ja vaikka insesti on mulle vielä vähän vieras alue fanfictionissa, se sopii aina älillä uskomattoman hyvin joihinkin Potterin velhoperheisiin ja kyseinen luonnottomuus alkaa tuntua pelottavan luonnolliselta. Koska onhan se tavallaan aika kaukaa haettua että Sirius ja Regulus muka vihaisivat toisiaan ihan selttämättömästä syystä niin paljon ettei ne voi tunnustaa olevansa sukua, vaan pakko siinä on olla jotain tällaista taustalla. Jotain salaista ja sellaista, mitä muut ei tulisi koskaan ymmärtämään. Sitä mieltä mä oon aina ollut, ja oonkin ihmetellyt Rowlingin ratkaisua tässä asiassa. Ja muutenkin tämä antoi jotenkin kauniin kuvan Reguluksesta, mikä on tosi kivaa, koska yleensä se kuvaillaan sellaseksi joka mulkoilee Siriusta muiden luihuisten mukana.

Ja tuo, miten Regulus on kateellinen Siriukselle siitä että Sirius on suosittu, on jotenkin tosi sypaattinen kohta. Se miten pikkuveli on aina isoveljensä varjossa, vaikka ne on uin yö ja päivä ja vaikka ne on eri tuvissa ja eri puolilla. Aina kakkonen. Jotenkin niin surullinen ajatus, ja sitten kuitenkin se että kun ne sitten oli kaiken sen keskellä yhdessä niin se oli jotenkin tosi suloista. Tai en mä osaa oikein edes selittää sitä.

Joo, toivottavasti kommentti ei ole mitenkään kamala ja näin. Tykkäsin aivan tosi paljon.

[Odo]

(Taisin nimenomaan edellisessä kommentissani mennä mainitsemaan, etten ole suuremmin insestin ystävä ja valitsin sitten luettavaksi Sirius/Regulusta, mutta voivathan nämäkin olla poikkeus niinkuin Cissy/Bellakin? Voivathan? :---3)

Ensimmäiseksi: miksi mä en oo älynnyt ikinä tuota? Kirjoitan raapalesarjaa Bellatrixille suunnitellusta pakkoavioliitosta ja muutenkin pyöritellyt kaikinpäin puhdasveristen pakkoavioliittoja ja muita mielessäni, mutta en koskaan ajatellut, että syy Siriuksen karkaamiseen nimenomaan voisi olla puoliso. Nerokasta. Simppeliä, canoniin (tai ainakin minun canoniin kuuluu pakkoavioliitot) kuuluvaa ja todella toimivaa. Pisteet siitä!

Sitten itse tekstiin: näistä kahdesta saa niin ihanan haikeita tekstejä, kuinka molemmat tuntevat toisensa, mutteivat kuitenkaan koskaan voi olla keskenään. Sitten heistä tulee tuollaisia: he rakastavat toisiaan, mutta vain salaa jolloin se menee täysin kielletyksi. On vanhempien vaatimukset ja tupien väliset erot, jotka vaikuttavat noihin sisaruksiin todella voimakkaasti ja ehkä siksi nämä ovat kaikkein mielenkiintoisimmat sisarukset Pottereissa (okei Patillin kaksoset eri tuvissa, mutta ei sentään Rohkelikko ja Luihuinen!). Kirjoitat heistä hyvin ja mun on pakko päästä kahmimaan lisää tätä paritusta sinulta. ;>

Ja kuten olen sanonut teksti on sujuvaa, eikä virheitä näy. Oikeastaan tekstisi ovat kaikki todella selkeitä luettavia, mutteivat kuitenkaan semmoisia kuivan oloisia tai pelkistettyjä. Ne ovat koristeellisia, mutta silti yksinkertaisia. En oikein osaa selittää sitä tätä selkeämmin, mutta kuitenkin. Teksti on hyvin etenevää ja kaikinpuolin mukavaa luettavaa kielellisellä tasolla, kuten myös tarinoiden osalta. Olen iloinen, että valitsin sinut tuohon kommenttihaasteeseen, kun tuli sen kautta tutustuttua lähemmin tuotantoosi♥ Multa vaan ei taida kovin monipuolista kommenttia tulle, eh. :--D Ihana oli, joten kiitos!