Nimi: Käsi kädessä, hetki hetkessä
Kirjoittaja: hedge14
Fandom: Supernatural
Ikäraja: K-11
Paritus: Gabriel/Kali
Genre: Päädyin yllättävä kyllä kirjoittamaan romancea ja fluffya...
Summary: "Kali ei ole koskaan kävellyt lumella. "
-Käsi kädessä, hetki hetkessä-
Kali ei ole koskaan kävellyt lumella.
Hän kertoo sen Lokille Brihadeeswarar-temppelin luona, Sri Subramanyan pyhäkön edessä. Loki on katsellut taivasta sillä aikaa, kun Kali kävi kurkistamassa pyhäkköön. Mutta nyt Loki laskee katseensa harmaista pilvistä Kalin punaiseen sariin, sen kultakirjailtuihin laahuksiin. Sitten hän kohottaa katseensa naisen kasvoihin ja kysyy:
"Miksi et? Eivätkö lumihuippuiset vuoret ole kutsuneet sinua?"
Kali myöntää, että hän on vain katsellut niiden valkeutta kauaa, liian tottuneena alavamman maaston elämään ja väriin. Mutta nyt yksi pohjoisen maailman jumalista on tullut hänen luoksensa ja puhunut lumesta niin paljon, että Kali tahtoisi tuntea sen kylmyyden paljaiden jalkojensa alla.
Loki tarttuu jumalattaren käteen, mutta Kali vetää sen rajusti pois. Hän ei ole nainen, jota voisi miehet taluttaa.
"Mennään sitten." Loki sanoo ja virnistää. Hän ei yritä tarttua uudelleen Kalin käteen vaan ottaa heidän matkansa ensimmäiset askeleet kohti pohjoista.
-
Kulkiessaan Loki ja Kali saapuvat kaupunkiin ja heidän kasvonsa, vaatteensa ja hiuksensa värittyivät kymmenin eri sävyin. Holi on vallannut kaikki kadut, kun ihmiset heittelevät väripulveria toistensa päälle muistellessaan tarinaa ylpeästä kuninkaasta ja hänen sisarestaan, joka paloi roviolla. Mutta vaikka juhlalla on tarinansa, on se monelle vain hauskanpitoa ja hupia. Myös Loki varastaa itselleen väriainetta ja kumoaa sitä Kalin päälle.
Lokin oranssi pulveri katoaa nopeasti Kalin hiuksista muiden värien alle.
Jumalatar hymyilee, muttei naura. Hän antaa itsensä sulaa ihmismassaan, katoaa juhlahumun keskelle. Loki yrittää saada hänet kiinni, ja he leikkivät hippaa puikkelehtien juhlijoitten välissä.
Loki saa Kalin kiinni vasta kaupungin reunamailla.
-
Monta päivää käveltyään Loki alkaa valittaa ruuan puutteesta.
"Oletko edes jumala vai pelkkä inisevä ihminen?" Kali kysyy ja nostaa sarinsa helmoja ylittäessään pientä likaista puroa. Hän onnistuu sulkemaan lauseellaan Lokin suun muutamaksi tunniksi, mutta pimeän laskeutuessa mies haaveilee ravinnosta lisää, ja Kalin harmiksi, ääneen.
"Se on nautinto, ei pakko! Etkö haluaisi nauttia Kali?"
Kali huokaa. Hän itsekin voisi syödä, tai edes juoda, jotain päiviä kestäneen paaston jälkeen. Niinpä Kali ohjaa heidät taloon, vaatii pelokkaalta isännältä yösijaa ja ruokaa. Mies laittaa naisensa tottelemaan, ja vaimo pyytää Kalia ja Lokia odottamaan.
Loki pyytää jotain makeaa. Kali on pettynyt, sillä jos Loki olisi unohtanut tehdä niin, hän olisi joutunut maistamaan Intian tulisinta ja mausteisinta paikallisruokaa. Mutta nyt Loki saa eteensä Ladduja, kikhernejauhosta tehtyjä makeisia.
Kali muistaa vasta puolivälissä iltaa Lokin osaavan luoda asioita tyhjästä.
-
Seuraavana päivänä Loki yrittää houkutella Kalin kuumaan lähteeseen. Kun Kali ei suostu ottamaan vaatteitaan pois, Loki yllättää jumalattaren tyrkkäämällä hänet reunan yli. Jälkikäteen arvioituna seisomien niin lähellä reunaa oli huono idea, mutta se ei yhtään lievennä Kalin raivoa, kun hänen vaatteensa muuttuvat painaviksi ja ajavat häntä pohjaan.
Mutta onneksi Kali on voimakas ja lähde matala.
Loki on itse alasti ja hän vilkuilee vihjailevasti naisen suuntaan. Kali painaa hänen päänsä veden alle kostoksi, mutta rentoutuu silti lämpimään veteen.
Loki onnistuu tulemaan naisen luokse ja nojaa hänen viereensä. Jumalan silmät ovat puoliksi kiinni, kun hän nauttii veden liikkeestä ympärillään. Kali puolestaan antaa märkien hiuksien tippua kasvojensa eteen vallattomina ja kutittavina.
Hetki on melkein imelä, mutta Kali ei jaksa inhota sen helppoa yksinkertaisuutta.
-
Pienessä kylässä joukko ihmisiä on antautunut tanssin valtaan. Vaikka heitä ei ole niin monen monta kuin aiemmin Holin aikaan, on ilmassa silti juhlan tuntua.
Olisi helppo taas eksyä ihmistenjoukkoon, mutta nyt Kali ja Loki ovat lähekkäin. He tanssivat, tai ainakin Kali yrittää opettaa Lokia tekemään niin. Mutta Loki ei pysy rytmissä, pyörähtää väärään aikaan tai hänen kehonsa pysyy liian jäykkänä.
Kun tanssin huuma alkaa tarttua Kaliin, hän lakkaa välittämästä Lokin liikkeistä ja epätoivoisesta nykimisestä. Jokin Kalissa puhkeaa kukkaan, ja hän tanssii välittämättä maailman ja ajan virrasta. Hän on lumottu, ja lumoaa muut.
Kali saa Lokinkin pään pyörälle, kun hän katselee naisen jalkoja, ilmassa heiluvia käsiä. Ne vaihtavat paikkaa niin nopeasti, että on melkein mahdoton uskoa tanssin sujuvan vain neljällä raajalla.
Kalia on vaikea saada lopettamaan tanssiaan, vaikka kaikki muut ovat jo vetäytyneet pois hänen ympäriltään. Hän lopettaa vasta sitten, kun Loki heittäytyy hänen jalkoihinsa, kuin kuolleena maahan.
Kali nauraa.
-
Biharin syrjäseuduilla he näkevät tiikerin. Kali juoksee sen perään vapautuneena ja lapsenomaisena. Se kuitenkin katoaa ennen kuin hän saa sen kiinni. Loki poimii naiselle lohdutukseksi kukan, vaikka Kali ei edes ollut oikeasti pettynyt. Loki ei edes tiedä, mikä kukka se on, joten hän kysyy sen nimeä asetellessaan sitä Kalin tumille hiuksille.
Kali tietää sen olevan orkidea, mutta hän ei muista sen koko nimeä.
Valkoinen kukka hiuksissaan Kali tarttuu Lokin käteen ja vetää hänet syvemmälle metsään. Auringon valo siivilöityy lehtivihreän värisenä alas maahan, ja Loki voisi vannoa olevansa vähintäänkin ihastunut, jos ei kuitenkaan rakastunut.
Kali korottaa äänensä lauluun, ja Loki tietää sen olevan muutakin kuin pelkkää himoa.
Niinpä hänkin laulaa, vaikka ei tiedä laulun koko tarinaa tai säveltä. Hän antaa oman äänensä seurata Kalia, päästää nuottinsa ja sanansa ilmoille vain sekunteja Kalin jälkeen. Ja kun he juoksevat, heidän äänensä hengästyvät kuin he olisivat jatkaneet sointujensa harmoniaa koko päivän ja illan. Ja kun he kaatuvat lehtipeitteelle, on heidän katseissaan salaisuus, linnunrata ja kaikki maailman valtameret.
Sekä vuorten lumihuiput.
Kali ei koskaan kävellyt lumella Lokin kanssa, mutta hän sai kokea sinä yönä jotain paljon parempaa. Lämpö heidän välillään oli tarpeeksi sulattamaan jumalan maskin, eikä hän niinä hetkinä ollut Loki, vaan Gabriel. Eikä hän ollut enää jumala, kun hän enkelinä käpertyi vasten jumalattaren rintoja.
Aamulla Loki painoi jäähyväissuudelman Kalin huulille.
-
A/N: Huh, huh. Tästä tuli tällainen yltiöidealistinen matkaopas Intiaan. Kaikki vieraskieliset sanat selitin kohtalaisen tarkkaan, ficissä on ainakin yksi kohta joka ei aukea välttämättä heti: Kalin tanssiminen viittaa tarinaan, jossa hän tanssii hurmiossa tapettuaan demonin. Kukaan ei saa häntä lopettamaan, kunnes hänen miehensä heittäytyy hänen jalkoihinsa. Kali luulee surmanneensa puolisonsa ja lopettaa tanssin... :)
