Kaapattu Tylypahka k-11 osa 1/3

[Potterin Poika]

Ficin nimi: Kaapattu Tylypahka
Kirjoittaja: Potterin Poika
Oikolukija: -
Tyylilaji: Adventure, Romance, lievä Huumori ja Hurt
Ikäraja: k-11
Päähenkilöt: Vauhkomieli, McGarmiwa, Toffee, Williams ja Kingsley
Yhteenveto: Toffee haluaa saada itselleen lisää mainetta ja kunniaa, joten hän mienaa ruveta Tylypahkan rehtoriksi. Toffeen suunnitelma onnistuu, mutta hän käyttää asemaansa väärin. Hän melkein luulee itseään kuninkaaksi. Koska muut eivät tee asialle mitään Vauhkomieli päättää hoitaa homman yhdessä McGarmiwan ja Kingsleyn kanssa ja kuinkas käykään?

A/N: Williams on itse keksimäni tyyppi, mutta muut hahmot kuuluvat J.K.Rowlingille.
 
 
Kaapattu Tylypahka
 
 
Oli synkkä kesäinen päivä. Williams Tyrnly oli matkalla töihin taikaministeriöön, kun hän huomasi taikaministeriön eteen tuotun uuden lohikäärme patsaan, mikä näytti likaiselta.
- Onpas tuo ruma, Williams päivitteli. - Herra Toffeekaan ei pitäisi tuosta yhtään.
Hän jatkoi matkaansa ja muutaman minuutin kuluuttua hän oli Cornelius Toffeen työhuoneessa tuulettamassa tätä valtavalla viuhkalla.
- Emme ole kovin hyvässä suosiossa nyt, Toffee puheli itsekseen. - Emme saaneet edes selville, kuka ryösti Ollivanderin kaupan ja lähettyvillä ei ole toista sauvakauppaa! Minun pitää saada maineeni takaisin!
Hän vilkaisi ulos ja katsoi lohikäärme patsasta.
- Williams, käy pyyhkimässä tuosta patsaasta nuo pölyt, Toffee käski.
Williams totteli mukisematta ja säntäsi ulos. Samaan aikaan Dolores Pimento käveli Toffeen huoneeseen punainen hattu ja tuttu pinkki villatakki päällään.
- Kuulin ongelmastanne, herra Toffee, Pimento sanoi. - Ja tiedättehän, kuinka suosittu rehtori Dumbledore onkaan Tylypahkassa, joten tiedän pitää saada rehtorin vira itsellenne ja passittaa Dumbledore lomalle.
Hymy valahti Toffeen kasvoille.
- Loistava idea! Komennuskirous, Dumbledoren allekirjoitus rehtorin viran luovuttamisesta minulle ja minä rehtorina! Tästä tulee hyvin jännittävää!
Toffee nauroi pahaenteisesti ja Pimento hymyili sammakko hymyään hänen vieressään.
 
 
Tylypahkan Tylyahossa Dumbledore jutteli veljensä Aberforthin kanssa tämän pubin edessä velhomaailman asioista, kun Toffee juoksi heidän luokseen Williams ja Pimento kannoillaan.
- Hei vaan teille kaikille, Toffee tervehti ja ojensi Aberforthille toffee karkin.
- Mistä hyvästä tämä tuli? Aberforth kysyi epäröivän näköisenä karkkia katsellen.
- Ystävällisyydestä. Albus, minulla on sinulle hyvin kiireellistä asiaa.
Toffee viittoi Dumbledorea tulemaan lähemmäs itseään ja Williams Dumbledoren selän takana loitsi häneen vahvan komennuskirouksen.
- Suosioni on huonossa jamassa ja ajattelin, viitsitkö antaa minulle rehtorin paikan? Toffee virnuili.
Aberforth hätkähti.
- Annan sen mielihyvin sinulle, Dumbledore sanoi komennuskirouksen alaisena.
- Allekirjoita tämä.
Toffee tuuppasi luovuttamispaperin hänen eteensä ja Dumbledore laittoi siihen nimensä.
- Mene vaikka lomalle Kanarian saarille, Williams ehdotti.
Dumbledore nyökkäsi ja hän ilmiintyi pois. Toffee katsoi paperia innoissaan ja kiljui onnesta. Tästä päivästä lähtien hän omistaisi koko Tylypahkan ja sen oppilaat sekä myös Feeniksin kiltalaiset.
 
 
Fred ja George hiipivät hiljaa käytäviä pitkin ja pysähtyivät rehtorin kansliaan vievälle tielle kivihirviön eteen.
- Sitruuna toffee, kaksoset sanoivat.
Kivihirviö väistyi ja Fred ja George astuivat portaisiin; heidän tarkoituksena oli mennä kysymään rehtorilta, milloin kokeita olisi, jotta he osaisivat ottaa pahoivointi pastilleja ym sairaaksi tekevää karkkia. He koputtivat oveen ja sisältä kuului erinlainen ääni, joka vastasi:
- Sisään.
Kaksoset avasivat oven ja hämmästyivät suuresti nähdessään Toffeen istuvan tyytyväisenä Dumbledoren tuolilla.
- Oletko sinä Dumbledore? Fred kysyi.
- En, Toffee vastasi ärähtäen. - Minä olen-
- Cornelius Toffee, taikaministeri, George keskeytti. - Tiedetään, mutta miksi olette täällä?
Toffee virnisti ilkeästi ja Williams tuhahti halveksivasti kaksosille.
- No, Dumbledore luovutti rehtorin paikan minulle ja nyt alkaa uusi aika Tylypahkassa, Toffee sanoi.
- Milloin niitä kokeita on? kaksoset kysyivät yhtäaikaa.
- En tiedä. Kysykää tuvanjohtajaltanne.
- Rehtorin kyllä pitäs tietää niitte ajat tarkalleen.
Toffee huokaisi, nousi ylös penkistään, viittoi Pimentoa ja Williamsia seuraamaan itseään ja he häipyivät Tylypahkan käytäville katsomaan, mitä muut tekevät.
 
Feeniksin kiltalaiset Remus, Tonks, Vauhkomieli ja McGarmiwa olivat Tylypahkan Suuren salin edessä, kun Sirius ryntäsi heidän luokseen valkoisena kuin aave.
- Toffee on nyt Tylypahkan rehtori, hän sanoi kalpeana.
- Se on mahdotonta! Vauhkomieli huudahti.
- Ei ole.
Toffee käveli portaat alas heidän luokseen ja sysäsi luovuttamispaperin Vauhkomielen käteen.
- Se on totta, Vauhkomieli totesi hiljaa muiden katsoessa paperia myös.
- Johan minä sanoin, että on! Te olette nyt siivoojia, Toffee päätti.
- Sitten minä häivyn, Remus sanoi.
Hän oli menossa pois, mutta kun Toffee napsautti sormiaan hänet pysäyttivät rotevannäköiset vartijat.
- Hän, joka ryppyilee ja vastustaa herra Toffeeta saa pienen rökityksen tai hän joutuu tyrmään lukkojen taakse, Williams sanoi.
- Niin juuri, Toffee kaakatti myös. - Williams on aina oikeassa ja hänet minä nimitän vararehtoriksi.
- ETTE VOI TEHDÄ SITÄ! OLEN OLLUT VARAREHTORI JO MONTA VUOTTA ENKÄ AIO LUOPUA SIITÄ! Minerva huusi.
- Harmi.
Minerva kiehtoi Toffeeta nyt todella paljon, mutta päätti hoitaa tärkeämmät asiat ensin.
 
Omassa huoneessaan Kalkaros oli saanut mp3 soittimen ja kuunteli Nightwishtiä, kun tunsi käden olkapäällään. Hän kääntyi ja näki kaksi vartijaa takanaan.
- Tules nyt, toinen vartijoista sanoi.
Hetken päästä Kalkaros heitettiin opettajien tyrmään lukkojen taakse. Oppilaiden tyrmässä Ron istui pöntöllä ja hyräili Elokuun Saatilla kappaletta. Oppilaiden tyrmässä oli vessanpytty, opettajien tyrmässä potta ja Kiltalaisten tyrmässä vain sanolehtiä, joiden päälle piti hoitaa omat tarpeensa. Lisäksi Toffee oli asentanut valvontakamera järjestelmän koko Tylypahkaan ja enimmikseen hän seuraili Minervaa, kunnes lopulta kuulutti:
- McGarmiwa Minerva minun kansliaani!
Pian Minerva asteli kansliaan ja istahti Toffeeta vastapäätä olevalle penkille.
- Sinä olet kaunis, Toffee aloitti.
Mitäköhän hän oikein aikoo? Minerva mietti vähän huolissaan.
- Ja sinä saat tulla nyt joka ilta minun kanssani ulos syömään, Toffee jatkoi.
- En todellakaan tule! Minerva sähähti.
Toffee katsoi häntä hymyillen ja kuuluutti:
- VORO! Rispusta Potter roikkumaan kädestään tyrmän kattoon!
Minerva säikähti, kun näki valvonta kamerasta Voron asettavan Harryn kättä kattoon kiinni. Kohta poika roikkuisi siellä! Minerva muisti kuuluneensa kiltaan, joten hänen tehtävänsä oli suojella Harrya.
- Älä! Minerva huudahti. - Minä teen, mitä haluat.

[Mockingbea]

Jään odottamaan innolla mitä tapahtuu Tää vaikuttaa ihan mielenkiintoselta.

[Potterin Poika]

Kiitos kommentistasi Mockingbea! Tässäpä on jatkoa! 
 
 
Kaapattu Tylypahka osa 2/3
 
 
Toffee katsahti Minervaa, joka katsoi tätä tosissaan. Epämielluttävä virnistys nousi Toffeen kasvoille.
- Siis ihan mitä vain? hän varmisti.
Minerva nyökkäsi.
- Hyvä on. VORO! Anna Potterin olla.
Voro näytti pettyneeltä, kun ei saanutkaan kiduttaa ketään, mutta päästi kumminkin irti Harryn kädestä. Minerva huokaisi helpotuksesta, mutta se jäi katkonaiseksi, kun Toffee heilautti sauvaansa loihtien kullankeltaisen mekon hänen eteensä.
- Nähdään siis joka ilta illallisten merkeissä, Toffee sanoi. - Laita tämä mekko aina päällesi. Nyt voitkin sitten mennä.
Minerva lähti pois äkkiä ja oven ulkopuolella hän tutkaili mekkoa; siinä oli v-aukko, joka oli aivan liian paljastava ja helma oli niin lyhyt, että hänen säärensä näkyisivät aivan varmasti. Minervan teki mieli häipyä pois Tylypahkasta, mutta tiesi, ettei voisi, koska vartijat tukkivat tiet ja Voro varmasti saisi kiduttaa Harrya hänen karkaamisensa tähden. Hän lähti omaan huoneeseensa ja hämmästyi suuresti nähdessään Williamsin makoilevan hänen sängyllään.
- Hei, kultsu, Williams tervehti.
- Tiedäkin, että olen varattu ällölle Toffeelle, Minerva mutisi istuen sohvalle.
- Noh, minä sain häneltä luvan lellitellä sinua, Williams sanoi, nousi ylös sängystä ja istahti hänen viereensä.
Minerva käänsi Williamsille selkänsä.
- Joku vartioista! Laittakaa Potter roikkumaan kaulastaan tyrmän kattoon! Williams huikkasi.
Kaksi vartijaa ilmestyi oven suuhun.
- Ei Minerva minun mielestäni tehnyt mitään, toinen vartijoista sanoi.
- Hän... äh, unohtakaa. Menkää pois!
Vartijat häipyivät. Williams katsoi hetken Minervan selkää, kunnes sitten alkoi hivelemaan sitä sormillaan.
- Sinulla on sileä selkä, hän kuiskasi.
Minervaa ällötti, joten hän irtaantui pois Williamsin läheltä.
- Olipa kilttiä, Williams tuhahti. - Rangaistukseksi saat siivota koko Suuren salin ilman sauvaa tai muuten Potter ripustetaan tyrmän kattoon!
Williams otti Minervan sauvan ja lähti pois hänen huoneestaan. Matkalla pihamaalle Williams törmäsi Vauhkomieleen.
- Naiset ovat kajahtaneita, Williams mutisi.
- Älä. Minulla menee hyvin, koska minä en ole koskaan seurustellut enkä muuta sellaista, Vauhkomieli sanoi.
Williams hätkähti.
- Ei minulla niin sanotusti ole ongelmia. Minä en vain käsitä naisia. No, ainakin Minervalla on tehtävää siivottaessaan koko Suuri sali puhtaaksi.
Kun Williams jatkoi maktaansa Vauhkomieli päätti mennä katsomaan, miten Minerva selvisi.
 
Minerva oli pessyt neljä ikkunaa ja sekin oli jo väsyttävää ilman taikuutta. Hän päätti levätä hetken ja istahti tuolille. Kun Suuren salin ovi avautui hän pomppasi ylös.
- Kyllä minä siivoan! hän sanoi.
Nähdessään Vauhkomielen Minerva lopetti ja totesi:
- Ai, sinä.
- Minäpä juuri. Anna kun autan.
Vauhkomieli heilautti sauvaansa ja hetkessä koko Suuri sali loisti kirkas timantti.
- Kiitos, Minerva kiitti. - Minäpä tästä lähden.
- Minne sinä menet? Vauhkomieli kysyi ja kun Minerva näki hänen uteliaisuutensa hän vastasi:
- Illalliselle Toffeen kanssa.
Minervan lähdettyä Vauhkomieli aisti palaneen käryä, sillä eihän Toffee ikinä järjestäisi huvikseen illallisia, mutta tuskinpa hänellä oli mitään tärkeää puhuttavaa Minervan kanssa.
 
Illallisella Toffee ja Minerva söivät yhdessä hienossa ravintolassa. Minerva ei olisi millään halunnut syödä mitään, mutta Toffee kumminkin tilasi hänelle ison pizzan.
- Ajattele, jos me menisimme naimisiin, Toffee haaveili. - Saisimme kolme poikaa.
- Minä haluaisin kyllä yhden tytön, Minerva sanoi.
- Noh, hyvä on. Niistä pojista tulee yhtä älykkäitä kuin minusta ja perivät minun ulkonäköni ja kaiken ja siitä tytöstä tulee vain nörtti. Opetan pojat kunnioittamaan minua ja he sitten palvelevat minua aina!
- Itserakas, Minerva mutisi.
Syömisen jälkeen Minerva muisti, että Williams oli vähän lähennellyt häntä tänään ja jos hän sanoisi siitä Toffeelle tämä olisi kiireessään koko ajan vahtimassa Williamsia eikä kerkeäisi olla hänen kanssaan.
- Muuten, Williams lähenteli minua tänään, Minerva sanoi.
- EI KAI?! Se sika! Älä huoli, minä suojelen sinua, Toffee lohdutti.
 
Seuraavana Kansliassa Toffee oli tilannut ison sohvan, jossa hän nyt makoili; Pimento tuuletti häntä ja Percy heitteli hänelle viinirypäleitä suuhunsa.
- Tämä se vasta on elämää, Toffee huokaisi.
Kanslian ovi avautui ja John Dawlish käppäili sisään.
- Ahaa. Sinä siis näit ilmoituksen taikaministeriön ovessa? Toffee kysyi.
John nyökkäsi.
- Hyvä. Auroreille ei ole kyllä enää mitään tarvetta, joten taitosi taitavat mennä nyt hukkaan.
- Enkö saa edes ottaa kuolonsyöjiä kiinni? John kysyi.
- Et. Saat siivoamisesta 10 kaljuunaa per päivä ja minun viihdyttämisestä 15 kaljuunaa.
- Surkeat palkat!
- EROA SITTEN!
John nyökkäsi ja lähti pois. Toffee tuhahti ja nousi istumaan, kun näki Williamsin tulevan huoneeseen Kingsley perässään.
- Tämä idiootti hajotti teidän muotokuvapatsaanne, Williams kertoi.
- Kingsleykö? En voi uskoa tuota todeksi. Miksi teit sen?! Toffee ärähti.
Kingsley pysyi vaiti. Toffee alkoi menettää hermonsa; miksi juuri hänen patsaansa, missä oli hänen muotokuvansa?
- HEITÄ HÄNET LUKKOJEN TAAKSE, WILLIAMS! Toffee huusi.
- Sinun valtasi ei toimi enää kauaa! Kaikki ovat jo väsyneitä ja käytät asemaasi väärin! Kingsley ärähti.
- ET PUHU MINULLE NOIN!
- Kohta kutsun lohikäärmeen syömään sinut!
Kauhu välähti Toffeen kasvoilla ja hän tärisi hieman. Williams tarttui Kingsleytä käsistä ja veti tämän pois kansliasta.
- Mokoma, Toffee mutisi.
Nyt Minerva astui ovesta sisään.
- Mitä kiireellistä asiaa sinulla oli minulle? hän kysyi
- Noh...
Toffee näytti hänelle kultaista sormusta, polvistui ja kysyi:
- Minerva, tuletko kanssani naimisiin?
- En.
Toffee hätkähti rajusti.
- Mitä sanoit?
- En tule kanssasi naimisiin, Minerva sanoi jyrkästi.
- Miksi et?
- 1. Koska en rakasta sinua, 2. Sinä olet ällöttävä ja 3. Olen jo luovuttanut sydämeni ihastukselleni.
Salama välkähti Toffeen silmissä. Siinä samassa vartija oli tarttunut Minervaa olkapäistä ja sitonut hänet Dumbledoren entiseen tuoliin.
- Pysyt siinä niin kauan, kunnes suostut, Toffee päätti. - Ja minä hoitelen sen sinun ihastuksesikin, sillä taidanpa arvata, kuka hän on...