A/N: Kiitos kommenteista ja anteeksi että tokan luvun saamisessa valmiiksi on kestänyt näin kauan. Jatkoa on luvassa ainakin kahden luvun verran mutta niiden valmiiksi saaminen voi kestää, ensi viikolla on koeviikko ja blogiakin pitäisi jaksaa päivitellä.
Toinen luku
Sonjan luona me keitetään teetä ja käperrytään mukien kanssa sängylle pohtimaan maailmaa ja tekemään yhdessä läksyjä. Muutaman tunnin päästä Sonjan äiti huutaa meitä syömään.
Kun me istutaan pöydässä, Aleksi ja Mikael suutelevat, jolloin Sonja peittää silmänsä.
“Hankkikaa huone! Mä en halua mielikuvia joissa te yritätte syödä toisenne.”
Aleksi virnisti, “Älä ny sisko, tää ei oo vielä mitään. Te ette halua tietää mitä muuta me ollaan täällä tehty.” Mä en voinu ku nauraa Sonjan kauhistuneelle ilmeelle.
Päivällisen jälkeen me käperrytään sohvalle katsomaan Gleetä ja samalla mä vilkuilen Sonjaa. Mikä Sonjassa on niin erityistä, että mä oon rakastunut juuri häneen? Sonjan silmät, ne hymyilee silloinkin kun on Sonja on surullinen ja kun Sonja pyytää jotain sen silmät on kuin jollain pienellä eläimellä.
Sonja tais huomata mun vilkuilun, koska se kääntyi ja katsoi mua epävarman näköisenä punaisten hiustensa takaa. Mitä se aikoi sanoa? Ei kai Sonja ollut tajunnut että mä olin ihastunut siihen?
