Kirjoittaja: Pops
Nimi: Kun joulupukki tuli etukäteen
Ikäraja: K-11
Paritus: Minerva/Hermione
Tyylilaji: Söpöstelyä
Huom!: Hahmot ovat täysin J.K. Rowlingin omaisuutta, minä vain tahdon leikkiä niillä.
A/N: Kirjoitettu vuoden 2009 joulukalenteriin. Ja taas näin joulun jälkeen tulee siirretyksi yleiselle osastolle.
Kun joulupukki tuli etukäteen
Kikkarapäinen nuori nainen hiippaili hiljaa kohti rehtorin kansliaa. Kohmeisilla käytävillä oli vielä hiljaista, ainutkaan oppitunti ei alkaisi vielä seuraavaan kahteen tuntiin. Niinpä Hermione ei pitänyt mitään kiirettä kääriessään koulukaapuaan tiukemmin ympärilleen ja kääntyessään kulman taakse kohdatakseen rehtorin huoneistoa vahtivat pylväät.
”Jääpisara”, tyttö lausahti ja ovia vartioiva jättiläinen hypähti tottelevaisena sivuun. Jo tottunein askelein tyttö kulki lohkate kerrallaan kohti tornin huippua, jossa sijaitsivat niin rehtorin työhuone kuin tämän henkilökohtaiset makuutilatkin.
Hermione ei ollut varma, oliko Minerva jo herännyt, mutta toisaalta hän ei välittänytkään. Parempi hänelle, jos toinen oli vielä unessa eikä siten aavistanut mitään. Viimeistä askelmaa tyttö väisti taitavasti, hän muisti sen pitävän narahtavaa ääntä, jos siihen astui hiemankin varomattomasti. Samlla huoneeseen johtava ovi avautui ja kikkarapää huokaisi helpottuneena huomatessaan, että kukaan ei vielä istunut rehtorin pöydän takana.
Tottunein askelein toinen suunnisti kohti huoneen taaimaista nurkkaa, kutitti kivimuuria ja astahti sisään syntyneestä aukosta. Kun Minerva oli näyttänyt tämän keinon ensimmäisen kerran, oli Hermionen ollut pakko tutkia oven mekanismia seuraavat puoli tuntia. Sen jälkeen naureskeleva Minerva oli tarttunut häntä hellästi käsivarresta, saattanut hänet peremmälle ja vieläkin innosta puhkuen Hermione oli selättänyt Minervan keskelle makuuhuoneen lattiaa. Se oli ollut heidän ensimmäinen kertansa.
Nyt tyttö hipsi varpaillaan kohti sängyssä makaavaa möykkyä. Uninen tuhina täytti huoneen Hermionen painautuessa sängyn laidalle. Varovasti kumartuen hän painoi hellän suukon jo harmaantuneen naisen niskaan ja sai tältä palkaksi unisen murahduksen. Toisen samanlaisen jälkeen vanhempi nainen kääntyi ympäri ja kohtasi nuoremman naisen innosta loistavat silmät.
”Huomenta”, toinen toivotti iloisena ja veti samalla naisen peitteitä syrjään. ”Äkkiä ylös sieltä ja vaatteet päälle, meillä ei ole koko aamua aikaa.”
Uninen Minerva tuijotti hetken hahmoa edessään, mutta tointui sitten ja alkoi pian keräämään vaatekappaleita päälleen. Hermione tasapainoili kärsimättömänä varpaillaan ja tuijotteli vähän välillä olkansa ylitse. Viimein Minerva sai puettua viimeisenkin vaatekappaleen päällensä ja Hermione otti tätä kädestä kärsimättömänä. Johdattaessaan naista kohti tämän työhuonetta Hermione näki vilauksen Dobbysta, joka vinkkasi tytölle iloisena silmää.
Työhuoneessa tuoksuivat kaikki Minervan jouluherkut, nurkassa kimalteli joulukuusi ja työpöydällä oli kauniisti pakattu, sydämenmuotoinen konvehtirasia. Minerva silmäili edessään hymyilevää tyttöä epäluuloisena, sillä he olivat sopineet, että lahjojen vaihtamista ei tapahtuisi Hermionen ollessa oppilaana.
”Ei hätää Minnie”, Hermione naurahti, ”sovitaan, että tämä ei ole lahja. Pidetään tätä meidän yhteisenä, ennenaikaisena jouluaterianamme.”
”Hölmö”, Minerva tokaisi, mutta Hermione pystyi kuulemaan moittivan äänensävyn taakse kätketyn rakkauden.
