Tekijä: Haruka
Otsikko: Ihmisen ja demonin elämää saman katon alla
Fandom: Tactics
Paritus: Haruka/ Kantarou
Genre: slash, romance, drama – raapaleita
Ikäraja: K-11
Vastuunvapaus: Tacticsin hahmot kuuluvat Sakura Kinoshitalle ja Kazuko Higayashiyamalle, kappaleet niille, ketkä ne omistavat.
1. For him this life is made of time and choises
Kappale: Poets Of The Fall – The Ballad Of Jeremiah Peacekeeper
Kantarou oli lapsuudestaan asti nähnyt demoneita ja puhunut niiden kanssa. Toiset eivät olleet ymmärtäneet häntä ja häntä oli kiusattu erilaisuutensa vuoksi. Monesti hän oli paennut järvelle itkemään ja keskustelemaan demonien kanssa, kunnes oli kuullut niiden puhuvan demonista, joka oli kaikkia muita voimakkaampi, tengusta. Tämä demoni oli ollut vangittuna jonnekin. Kantarou toivoi, että voisi vapauttaa sen. Ja niin hän oli tehnytkin. Nyt hänellä oli elämässään Haruka, joka oli toisia demoneita voimakkaampi, komea, mustahiuksinen miespuolinen olento, jota Kantarou kunnioitti ja rakasti.
Mutta Harukallakin oli omat ongelmansa, sillä tämä oli menettänyt muistonsa menneisyydestä Kantaroun vapauttaessa hänet kivisestä vankilastaan. Ja niiden muistojen takaisin saamisen kanssa hän kamppaili, yritti jopa tappaa Kantaroun, ihmisen, joka oli hänen isäntänsä. Lopulta Haruka joutui antamaan periksi ja palaamaan takaisin sinne, mistä oli lähtenyt karkuun. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja, ei vaikka hänen muistonsa oli yritetty herättää henkiin käyttämällä mitä väkivaltaisimpia keinoja.
2. I love you endlessly
Kappale: Muse – Endlessly
He olivat juoneet taas sakea yhdessä ja katselleet taivaalle, jonne tähdet olivat syttyneet. Haruka piteli kädessään kimaltelevaa pulloa, jonka oli saanut ja mietti.
”Mitä mietit, Haruka?” , Kantarou kysyi mustahiuksiselta mieheltä.
”Muistatko, mistä sain tämän pullon?”, Haruka kysyi häneltä.
”Miten voisin unohtaa. Suzu antoi sen sinulle ennen kuolemaansa”, Kantarou sanoi hiljaa, surullinen pilke punaisissa silmissään.
”Mutta miksi hän halusi antaa tämän juuri minulle?” , Haruka ihmetteli.
Kantarou sanoi sen johtuneen siitä, että Suzu oli tiennyt Harukan rakastavan kiiltäviä esineitä niin kuin varisten ja korppien. Haruka puolestaan epäili, että Suzun oli pitänyt antaa pullo hänelle jostain muusta syystä. Syystä, jota kumpikaan ei edelleenkään ymmärtänyt.
3. Voi, voi, voi, poika-parkaa..
Kappale: Muse - Bliss
Kantaroulla oli seuraavana aamuna taas huono päivä. Kirjoittamisesta ei tullut mitään, hän vain nukkui ja tiuski Youkolle, joka kantoi hänen työhuoneeseensa tarjottimella teetä ja onigireja, riisipalloja. Kantarou olisi mielellään tehnyt muutakin kuin kirjoittanut, mutta se ei käynyt päinsä: Reiko tarvitsi hänen artikkelinsa ja he tarvitsivat rahaa, jotta Youko voisi tehdä taas ruokaostoksia.
Haruka puolestaan loikoili Kantaroun asunnon katolla Suginon puoliso Moo-chan ja Rosalie seuranaan, vaikka Hasumi etsi jälleen Rosalieta ja Suginokin oli luultavasti tulossa käymään ja hakemaan Moo-chanin luokseen. Haruka mietti edellistä yötä, joka oli päättynyt siihen, kuinka he olivat nukkuneet Kantaroun kanssa samalla futonilla kiinni toisissaan. Harukalla ei ollut mitään sitä vastaan, pikemminkin päinvastoin: hän viihtyi Kantaroun vieressä, vaikka pelkäsi tuon tuostakin vaistojensa heräävän ja että hän tappaisi Kantaroun. Ja mitä sitten, jos Kantarou kuolisi? Joutuisiko Haruka pahojen voimien vangiksi ja kuolisi lopulta Raikou Minamoton miekan yhdestä iskusta, kun tämä saisi hänet kiinni?
4. Samanlainen, erilainen, sopivasti kummallinen
Kappale: Ismo Alanko – Aika kuolla
Seuraavana yönä Haruka odotti taas Kantarouta huoneeseensa. Hän ei tiennyt, tulisiko tämä tällä kertaa. Niinä öinä, jolloin Haruka oli nähnyt painajaisia, Kantarou oli tullut lohduttamaan tätä ja nukkunut hänen vieressään. Olivatpa he muutaman kerran suudelleetkin, mutta silloin Kantarou oli juonut liikaa sakea. Tämä yö tulisi olemaan erilainen: tällä kertaa Haruka halusi, että ne suudelmat menisivät pidemmälle. Ja vaikka Kantarou joskus kuolisi, hänelle jäisivät muistot hopeahiuksesta, pienikokoisesta miehestä, joka oli välillä epärehellinen ja rahanahne, mutta jolla oli pohjimmiltaan hyvä sydän. Haruka toivoi niitä muistoja myös näistä hetkistä, jolloin he nukkuivat samassa vuoteessa, yrittivät suojella toisiaan kylmältä ilmalta, joka puhalsi avoimesta ikkunasta sisään.
