Disclaimer: J.K. Rowling
Rating: K-11
//zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ohjeitaPairing: Remus/Severus, Sirius/OFC
Warnings: puhekieli, kirosana, kliseet, kannabis, kristinusko
Summary: Kunpa löytäjä saisi oikeasti pitää, heinäsirkkaongelmaa ei olisi niissä pakkasissa.A/N: Teki mieli vähän taidehomoilla – ja lienee muuten ensimmäinen kerta, kun tarkistelen ficcifaktoja samanaikaisesti Raamatusta ja Koristehampun kasvatusoppaasta. :) FF100-ficci sanasta 035:
kuudes aisti tämän Wikipedia-artikkelin pohjalta. Palaute rocks my socks. ^^
Avaruuspahoinvointi Tytön nimi on kai Pandora. Ihan oikeasti. Tai pikemminkin naisen, hentoisen rusketuksen verhoilemat luut kumartavat kohti Siriusta niin hurmaavan välinpitämättömästi, etten ymmärrä, miksi he ovat yhä täällä. Katseeni hakee kiintopistettä jostain muualta kuin tämän pöydän reunalla istuvan naisen rintojenvälistä, ja navigoidessani tähtienvälistä avaruutta Venuksesta Isoon koiraan kuvittelen välähdyksinä hetkeä, jona avain kiertyy lukossa vapauttaakseen kaikki ihmiskunnan vitsaukset.
Peter kuljettaa sormensa keittiön pöydälle sulavan kynttilän liekin läpi. ”Mä en ole koskaan suudellut. Poikaa.”
Jästisukulaisista on apua, kun tuntee tarvetta visioida oman maailmankatsomuksen ylittävää ja sietokyvyn rajoja tosissaan kutittelevaa kurjuutta. Ohuenohuiden sivujen tarttuessa sormiin olin epäillyt Jumalan olleen ihan vitun pimeä velho. Kysyin Severukselta silloin rautatiesillalla, oltiinko me sen mielestä ansaittu ja mitä ja mistä hyvästä tai pahasta, pelkäsin vastausta jo ennen kysymysmerkkiä ja tuijotin kiskoja aavistellen, ettei kaikista kaunoista voinut ikinä matkustaa tarpeeksi kauas.
Viereistä tuolia valtaavan kelmin makea tuoksu tulvahtaa entistäkin lähemmäksi, ja alkoholilla kyllästetty puro aivoissani haarautuu heinäsirkoista koiruohoon. En ehdi hymyillä oivallukselleni, Sirius – oi pelastajani, jos tietäisit juuri suojelevasi minua itseltäsi – maistelee kielenkärjellään ennen rohtuneiden huulten lukkiutumista omieni lomaan. Hetken verran olen miltei kateellinen Pandoralle, joka varmaan rakastelee Siriusta todennäköisemmin kuin Sirius sitä, minäkin kaipaan tähän vuorokaudenvaihteeseen jotain mitä kutsua omaksi. Severus olisi kyllä enemmän jylhä ja vakavamielinen planeetta kuin tähti, mutta pintaa peittävästä jääkerroksesta rakentaisin iglun ja iskisin sen liepeille ytimeen ulottuvan merkkipaalun,
löytäjä Remus J. Lupin. Kunpa löytäjä saisi oikeasti pitää, heinäsirkkaongelmaa ei olisi niissä pakkasissa.
Silmien pitäminen kiinni alkaa huimata.
”Mä olen.” Sirius saa sulan hattuunsa.
”Niin mäkin”, nurkissa ja niiden takana, sateessa ja varjon alla, joskus ihan ensimmäistä kertaa jollakin lailla ja liian usein kuin viimeistä päivää. Saan hymyni jotensakin valmiiksi.
Peter saa pisteen, vaikkei kukaan kai ole muistanut laskea niitä.
Severus sanoi, ettei tiennyt, mitä oli tehnyt ansaitakseen minut. Naurahdin varmuuden vuoksi ja valvoin seuraavana yönä vaalean tapetin ornamentit uhkaaviksi eläinhahmoiksi. Pelkäsin kielenkantojeni puolesta törmätessäni Lilyyn pikkupuodissa, tunsin itseni kaksoisagentiksi syödessäni Peterillä ja yritin hillitä kylmiä hyökyaaltoja pintani alla Jamesin ja Siriuksen vannottaessa uusimman loitsuinnovaationsa olevan sitten toistaiseksi Salaisuus.
Pandora ojentaa huulipunatahraisen sätkän suuntaani eikä pyöriminen lakkaa. Näillä kiertoradoilla pitää pysyä hiljaa, ja sarastukseen mennessä olen kieltänyt useammin kuin kolmesti.