Suklaasydän (Kelmit, K-11)

[Peacock]

Ficin nimi: Suklaasydän
Kirjoittaja: Peacock
Genre: angst
Disclaimer: kaikki mikä on tunnistettavissa Rowlingin omaisuudeksi, on myös hänen.
Ikäraja: K-11 //Lils laski ikärajaa ja siirsi alaotsikosta otsikkoon.
Päähenkilöt: Remus, James, Sirius ja Peter
Warnings: ficissä mainitaan kuolema

-----

                                                                      Suklaasydän

"Tässä. Se on suklaata. Syö se, niin tunnet olosi paremmaksi."

Olin aina se, jolla oli kaapunsa taskussa taikasauvan lisäksi suklaata. Tunsin suklaan jotenkin yhdeksi rauhoittavaksi elementiksi. Joku tulee rauhalliseksi, rennoksi, katsellessaan vettä. Suklaan antaminen hermostuneelle tai järkyttyneelle ihmiselle oli minulle tapa. Kelmien namusetä; Remus Lupin.

Jamesille, Siriukselle ja Peterille tuli annettua suklaata kaikista eniten. He eivät kiusoitelleet tavastani, vaan olivat tyytyväisiä, että ensiapu löytyi läheltä. Sirius ja James kylläkin ryöväsivät joskus suklaani makean nälässään, mutta minä vain nauroin. Peter nyhjäsi kauempana, kun me muut taistelimme suklaasta. Hän oli porukkamme totisin, etäisin, puolustuskyvyttömin ja helposti vietävin. Porukkamme ainut luihuisrohkelikko. Kummastelen vieläkin suuresti, kuinka hän pääsi Rohkelikkoon vaikka olisi pitänyt olla Luihuisissa. Silloin en sitä ajatellut, mutta nyt kyllä.

Koulusta päästyämme pidimme toisiimme usein yhteyttä - eniten kirjeitse. Jos he kertoivat, kuinka huonosti heillä meni, laitoin vastaukseni mukana suklaata. Minun oma tavaramerkkini. Toivoin vain hartaasti, ettei Sirius pistäisi suuhunsa suklaata ollessaan koirana. Ilmeisesti näin ei tapahtunut, sillä hengissä hän aina oli pysynyt.

Voldemortin voimistuessa suklaata meni huomattavasti enemmän, niin kirjeiden sisään kuin omaan suuhunikin. Sirius pelkäsi, että Voldemort suostuttelisi hänet kuolonsyöjiin kun kerran hänen veljensä oli ollut Voldemortin leivissä. James pelkäsi, että heidän perheensä tuhoutuisi. Lily oli raskaana Jamesille ja James oli varuillaan. Suklaasympatiaa molemmille kelmeille. Peter ei enää paljoa kirjoittanut.

Tavatessani Jamesin pitkästä aikaa hänen lapsensa syntyjäisjuhlissa, hän kertoi huhuista joita oli kuullut. James sanoi, että näinä päivinä syntyvä lapsi olisi pimeyden lordin kukistaja. Hän hermoili, että heidän lapsensa olisi tämän huhun lapsi. Silloin minun oli tehnyt mieli syöttää koko Lilyn tekemä suklaakakku yksinomaan Jamesille.

James oli myös kertonut epäilyksistään Siriukselle ja Peterille. Sirius oli kuunnellut silmä värähtämättä ja totisena. Hän oli kirjoittanut minulle, miten häntäkin pelotti Jamesin puolesta.
Peter ei ollut kirjoittanut tapaamisesta mitään. Lopulta James kertoi, kuinka Peter oli asiaan suhtautunut: hän oli valahtanut valkoiseksi ja ollut hiljaa hyvin pitkään, ennen kuin oli yhtäkkiä lähtenyt. Kunpa olisin silloin tiennyt...

James ja Lilyn pojan, Harryn, 1-vuotissyntymäpäivät lähestyivät. Koko se vuosi oli ollut yhtä pelkojen ja huhujen sekasortoa. Jamesin rehottavat hiukset olivat katkeilleet ja ohenneet, kun taas Lilyn kauniita silmiä oli reunustanut mustuus. Harry oli vanhempiinsa verrattuna todella hyvässä kunnossa, sillä hän oli terve, iloinen ja reipas lapsi. Hänen ilmeestään kuulsi hämmentyneisyys, kun puhuin Jamesin ja Lilyn kanssa vakavan pelokkaana.

Pahin pelkäämämme asia kävi toteeen. Voldemort oli tunkeutunut Pottereille tappoaikeissa. Hän oli aikonut tappaa Harryn, mutta James ja Lily olivat suojanneet - kirjaimellisesti - loppuun saakka pientä poikaansa. Huhut muuttuivat todeksi, kun Harry ei kuollut Voldemortin muutoin niin peruuttamattomaan tappokiroukseen, vaan lyyhistytti Voldemortin tekemättä mitään.

Nämä uutiset tavoittivat minut ja Siriuksen hyökyaaltona hukuttaen meidät. Elin kuin en oikeasti olisi olemassa. En tuntunut reagoivan mihinkään. Ajatukseni olivat pyyhkiytyneet pois. Tuntui ainoastaan siltä, että joku olisi repinyt ison palan sydämestäni ja sielustani pois ja kehystänyt ne. Enkä kestänyt kuulla sitä, että Peter oli kavaltanut yhteisen ystävämme. Viha poltti kieltäni, kun suru jäädytti mieleni.

Silloin suklaa ei enää auttanut.

-----

A/N: Tämä koko idea lähti siitä, kun katselin Azkabanin vankia dvd'ltä. Lupin syötti siinä aika tiuhaan Harrylle suklaata ja bing - uusi ficci ilmestyi päähäni. Tämä saattaa vaikuttaa hieman tylsältä enkä ole ikärajastakaan täysin varma. Lopetus oli mielestäni hyvä, mutta nyt alkaa tuntua että se olisi jotenkin liian outo tai kliseinen.
En ole koskaan kirjoittanut kelmeistä, enkä uskonut edes että kirjoittaisinkaan koskaan. Mutta nyt sitten kirjoitin. Olisi mukava saada tähänkin rakentavaa kommenttia. :-----)
Peter on ehkä yksi inhokkihahmoistani Potterissa, joten sen takia hän näyttäytyy tässä melko huonossa valossa. Anteeksianteeksi. : <

[R.H.E]

Enpä ole enää niin paljon näitä ficcejä kommentoinut, mutta tähän halusin ~

Ainoa risu, jonka saat ottaa vastaan: otsikko oli yksinkertainen, ehkä liiakseenkin. Toisaalta se kuvastaa hyvin koko ficciä ja sen ideaa, joten tästä ainokaisesta risusta taitettiin oksat pois

Toteutus on kaunis, jotenkin taianomainen ja herkkä. Tunnelma ei ole teennäinen, eikä asioita ole kuvattu liian mutkikkaasti taikka hienostellen, jolloin tekstiä oli helppo lukea. Kivasti tekstin punainen lanka (suklaa) pysyy koko ajan mukana, loppuun asti. Minun mielestäni loppulausahdus ei ole liian kliseinen, vaan tiivistävä.

Plussat kertojasta, Remus on paras <3

Anteeksi näin epätäydellisestä kommentista ^^

[Milgia]

Oi mahtava, nimi ja kelmit kiinnittivät huomioni - Pakko siis liittyä Remukseen jollain lailla :''D
Miusta otsikko oli mitä parhain ja kuvailevin, sopi tähän ficciin todella hyvin

Ihanan yksinkertainen, rauhallisesti etenevä pehmeän kerronnallinen ficci, pidän tästä, vaikka ficin loppupään aiheet olivat karuja pehmeys pysyi loppuun asti. Olit tavoittanut Remuksen ajattelutavan, positiivisuuden ja herkän uskomisen johonkin <3

Suklaa on ihana aihe ja on hyvä että joku on osannut kirjoittaa siitä näinkin hienoa ja syvällistä tekstiä kuin sinä Ficin lopettamislause oli hieno, juuri sopiva, ei ylimääräistä...

Rauhallinen lopputulos, johon saatan palata jatkossakin

M

[Sisilja]

Jännä juttu, miten naureskelin jo ensimmäisen kappaleen luettuani. Kelmien namusetä, Remus Lupin! Piti oikein tarkistaa, että olinko oikeasti Pimeyden voimissa, enkä sittenkin eksynyt Halkinaurukseen tai jonnekin.

Mutta siis, ficci täynnä suklaata. Ja se toimi. Remus oli kertojana hyvä valinta. Pidin todella.

Teksti oli hyvää, enkä löytänyt virheitäkään. Eipä siis mitään valittamista. Se, että kerronta eteni jotenkin kummallisesti suklaan voimalla oli kiva idea, toimii!

Viimeinen lause oli koko ficin kirsikka, ei minusta mitenkään kliseinen, vaan lause paikallaan.

Minäkään en suuremmin Peteristä tykkää, joten ihan hyvä vaan että oli jutun roisto. Inhottava tyyppi.

Mutta, kiitokseni tästä! 

[Peacock]

Ohops, enpä ole täällä käynytkään pitkään aikaan katselemassa! Nimimerkin vaihdoksen takia tänne tulin vaihtamaan ficin kirjoittajan nimeä ja huomasin kommentit. *nolo*

R.H.E, kiitoskiitos. Suklaasydän tuli oikeastaan niin tunnetusta laulusta mieleen, mutta loppuen lopuksi ajattelin, että se kuvasi hyvin ficin ideaa ja Remusta. Voi, kiitos kehuista. :----3 Todella mukavaa, jos pidit.
Milgia, vau - varmaan ensimmäinen kerta kun pystyn kunnolla eläytymään hahmoon! Kiitokset myös siulle kommentoinnista. Ääh, vaikea tässä sopertaa mitään muuta kuin kiitoksia. :- D
Susityttö, heh, en tiedä itsekään mistä koko namusetä-idea lähti. Mutta ilmeisesti sopi hyvin kaiken synkkyyden joukkoon. :------) Kiitos siullekin kommentista!

[Vanile]

Kelmien namusetä; Remus Lupin.

Joo, en siis hajonnut tai mitää.

Hihii, Lupinistä on aina jäänyt mieleen tuo suklaa. Se tuli jotenkin hyvin keskeisenä aisana tässä ficissä. Koko ficci kuin kerrottiin tuon suklaan päälle.
Tässä oli jotain suloisuutta ja angstia ja ne sopivat hyvin yhteen. Tykkäsin kovasti!

Nyt alkoi tekemään mieli suklaata.

[Lööperiikka]

Ihnaa että keskeinen asia oli suklaa mutta ficci liittyi kuitenkin vakavaan aiheeseen.
Pidin kovasti ja voisin lukea enemmänkin samankaltaisia.
Kiitos! <33

[Peacock]

Vanile, kiitoksia. :-----------) Enpä paljoa ajattele Remuksen ihmissusimaisuutta, vaan suklaata jos hänestä on puhe. Kiva, että tykkäsit!

Meillä taitaa olla kotona suklaata...

Lööperiikka, kiitos myös siulle. :') No, itekkään en oikeastaan ole ficcien kirjoittamisessa kelmeistä, mutta niistä on ihan mukava lukea. Joten tämä oli aika kokeilu, mutta mukavaa, että kelpasi!

[Niphredil]

Hauska idea.  Suklaa on sydäntäni lähellä, samoin Remus kuuluu suosikkeihini. Ja tällaiset

Silloin suklaa ei enää auttanut.

-lauseet ovat mukavia, elleivät sorru liikaa kliseilyyn, mitä siis tämä ei tehnyt. Ai niin, ja tämä antoi tekosyyn tuhota taloussuklaalevyn loppuun...

(Kelmien namusetä, heh! Päähäni pyrkii kuva, jossa Remus tarjoaa ystävällisesti suklaata itkevälle pikkupojalle, joka säikähtää kahta kauheammin ja juoksee äidin helmoihin, ja Remusin kasvoilla on hämmentynyt ilme: "mitä minä sanoin väärin?")

Jees. Kiittää, kumartaa ja nostaa hattuaan,
                                                                                           
                                                                                        -Niph-

[Irkku]

Suklaasydän!<3 Otsikko kiinnitti heti huomioni, enkä siis voinut sitä ohittaa!

Ficci oli kaunis, surullinen ja suklaa ideana oli hauska! Ja se liittyy aina Remukseen, Azkabanin vankia katsoessani odotan aina, että kohta tulee se sulkaakohta, kohta tulee se suklaakohta!! Namm, suklaata!<3

Alku oli hauska, muuta sanaa sille ei ole!

Silloin minun oli tehnyt mieli syöttää koko Lilyn tekemä suklaakakku yksinomaan Jamesille.

^sen kun näkisi! Remus on vaan niiiiiin.... ♥

Loppu oli hieno ja kaikkein eniten pidin viimeisestä lauseesta, se kiteytti jutun kokonaan!

[Peacock]

Niphredil, kiitoskiitos. :-------) Toki suklaasta pitää kirjottaa ja Remuksesta samaten, jos kerran suklaasta on kyse. :- D

Irkku, kiitosta! Azkabanin vanki on kyllä niiiin höystetty suklaalla, mutta mikäs siinä. :'D

[Haalea]

Oi kuinka suklaansuloista. Azkabanin vanki kyllä on höystetty suklaalla. Aww, ajatus Remuksesta lähettelemässä ystävilleen kirjekuorissa suklaata sulatti sydämeni. Remus on ihanan sympaattinen lohduttaja, voisi minullekin suklaata lähetellä, tsih :')

Silloin minun oli tehnyt mieli syöttää koko Lilyn tekemä suklaakakku yksinomaan Jamesille

Ehodoton suosikkini, kuvasti ihanasti sitä, kuinka James oli huolissaan perheestänsä.

Kaikki Jamesin ja Siriuksen riitelyt suklaasta olivat ihanan luonnollisia ja jotenkin sellaisa Kelmien humoristista pientä kinailua. Kaikki hahmot olivat ihanasti IC ja Remuksen mietteiden kuvailu oli ihanan aitoa. Minkäänlaisia kirjoitusvirheitä en huomannut. Tämä oli ihana.

Haalea

[Zorrotar]

Hmm. Mielenkiintoinen fic. Todella hyvin kirjoitit Kuten edellä jo sanottiin,mielestäni tuo viimeinen lause "Silloin ei suklaa enää auttanut" ei ollut millään tavoin kliseinen,vaan se sopi juuri täydellisesti ficciin,sillä ennen kaikkiin huoliin oli suklaa auttanut ja nyt ystävien kuollessa se ei enää riittänyt. Ficci oli mielestäni juuri sopivan pittuinen,ja se kuvaili tarpeeksi Lupinin tunteita sekä tapahtumia. Upea kirjoitus! 

 Zorrotar

[Peacock]

Haalea ja Zorrotar, kiitoksia kommenteista! ♥ Miusta on todella kiva, että tykkäsitte tästä miun ensimmäisestä julkaisemastani ficistä, koska yleensä on aina hirveät paineet sen suhteen - ja olihan niitä paineita toki miullakin. :- D
Mutta ennen kaikkea kiitos vielä kerran. :3

[sennamiila]

Tämä oli jännällä tavalla oikein suloinen fic. Nimi kiinnitti huomioni ja sen vuoksi tämän ylipäätään luinkin. Ja mitä ihmettä? Onko tämä tosiaan ensimmäinen julkaisemasi? En olisi uskonut. Tykkäsin tästä oikein kovasti, etenkin juuri Remuksesta ja suklaasta. Voin niin kuvitella hänet tuollaisena henkilönä, joka auttaa ystäviään ja koettaa poistaa omaakin suruaan suklaalla. Vaikka se nyt ei lopussa auttanutkaan...

Remuksen, Siriuksen ja Jamesin (ja Lilyn tietenkin) ahdinko Voldemortin koko ajan voimistuessa oli selkeänä mukana tunnelmassa. Siinä vaiheessa Peter muuttui vielä enemmänkin muista kaukaisemmaksi - ihme oikeastaan, ettei kukaan epäillyt mitään. Mutta toisaalta jos Peter kerran aina oli ollut heistä se ulkopuolinen niin kai se sitten on hyvin ymmärrettävissäkin.

Mukava, pieni ficci, jota oikein mielellään luki täältä kesken työpäivän, kun ei muutakaan tekemistä ollut (ja koska vannoin etsiväni tänään jonkun ficin, jota kommentoin, jonkun hyvän ficin - ja sellainenhan tämä oli)

Kiitoksia tästä oikein hienosta ficistä
senna

[Merrrí]

Awws, suklaa-Remus ♥
Alkoipa järkevästi tämäkin kommentti. Ehkä yksinkertaisinta, mitä voisin sanoa on, että tykkäsin tästä ihan mielettömästi. Kelmien luonteet, toimet, kaikki(!) oli kerrottu niin taidokkaasti, ettei uskoisi tämän olleen ensimmäinen Kelmi -ficcisi.

Hoidan tämän lainauksen nyt alta pois, koska muualle se ei tule enää sopimaan

Silloin minun oli tehnyt mieli syöttää koko Lilyn tekemä suklaakakku yksinomaan Jamesille.

Pelkästään tämä mielikuva sai naurahtamaan surullisesti, koska kaikki ne pelot tulivat toteutumaan - ja oli surullista tietää tämä etukäteen, enkä voinut enää elätellä toivoa siitä, että kaikki menee hyvin, eikä Lily ja James kuole ollenkaan. Mutta kuitenkin lainauksen mielikuva oli ♥

Tässä ficissä tunnelma oli sellainen surullinen - lähes koko ficin. Ylemmän lisäksi Kelmien omasta namusedästä heitot kevensivät sitä surullisuutta, joka teki tästä sellaisen erikoisen. Eikä ollut enää varma siitä, oliko tarkoitus olla Pimeyden voimissa vai missä. Susityttö taisikin sanoa tästä jo.

Jotenkin tykkäsin paljon siitä ajatuksesta, että Remus lähetti aina huolista kärsiville ystävilleen suklaata. Jopa huoli siitä, että Sirius söisi suklaata koirahahmossa, oli sellainen, jonka ymmärsin - melkein pakkokin, kun pihalla on neljä koiraa. Mutta kuitenkin, tuollainen yksityiskohta, piristävää.

Pikku-Harry kuulosti suloiselta, ja oli tavallaan ilahduttavaa, että sellainen valopilkku oli mukana keskellä synkkyyttä, joka vallitsi aina niissä keskusteluissa. Surin jo valmiiksi Jamesin hiusten puolesta, koska se ihana hiuspehko harventumassa stressin vuoksi oli liian... sellainen. You know. Mutta tämän kappaleen ydin varmaan tuli selväksi. :3

Loppu oli sellainen, joka viimeisteli koko ficin. Shokki Pottereiden kuolemasta ja Peterin petoksesta oli käsinkosketeltavissa joissakin määrin, ja harmitti ettei suklaa-Remus auttanut enää. Kuitenkin tuo viimeinen lause viimeistelemällä viimeisteli koko ficin - lause, joka oli täydellinen ilman turhia koristelua.

Toivottavasti saat jotain selkoa tästä kommentista, koska itse en saa ollenkaan Mutta kiitos silti tästä ♥
~Merrrí

[Tsarmina]

Oi tää oli ihan hervottoman kaunis ficci. Ylipäänsä suklaa ja Remus on pettämätön yhtälö ja jos siihen vielä ynnätään huolet ja vakavat aiheet niin voi ei mikä on lopputulos <3
Kirjoitustapa oli justkin oikea, rotta oli oikeenarvosensa ja hui että en keksi mitään kritiikkiä, paitsi sen että tuon numeron '1' oisi voinut luontevammin korvatata ihan kirjoittamalla 'yksivuotis...', olisi mun mieleen toiminut paremmin, ja lievää tönkköyttä tuntu olevan tossa 'rotta ei enää vastaa'-kohassa, en tiedä oliko sekin vaan joku mun mielestä outo juttu mutta nam tää ylipäänsä!

[Peacock]

Isot kiitokset kommenteistanne sennamiila, Merrrí ja Tsarmina! Oon oikeasti hämmentynyt noista kaikista kehuista, ettei miulta oikeastaan tule suusta mitään järkevää sanottavaa tai vastattavaa noihin kommentteihin. Ei voi muuta kuin kiitellä ja kumarrella nöyränä. Kiitoskiitoskiitos. (: Ja anteeksipyyntö miun omasta sekavuudesta suhtautua kommentteihin syvällisellä tavalla - miusta tuntuu että kirjoitettuanne nuo kaikki pintaa syvemmät kohteliaisuudet ja kaiken järkevän kommentoinnin jälkeen, itse pyörin koneen ääressä tiedottomana mitä sanoa. Eikä kiitos tunnu sisältävän kaikkea sitä, mitä mie tunnen teitä ja teidän kommenttejanne kohtaan. Joten, iso kiitos jälleen kerran!