Title: Vähän liian myöhään
Author: Death Eater
Pairing: Cato/Clove
Rating: K11
Fandom: Nälkäpeli
Genre: Drama, romance (deathfic)
Disclaimer: Suzanne Collins omistaa Nälkäpelin ja kaiken siihen kuuluvan.
A/N: Mä en edes tiedä, osaanko kirjoittaa Nälkäpelificciä millään muulla parituksella kuin Clatolla, ehkä sitäkin voisi joskus kokeilla. Mä olen kirjoittanut ties kuinka monta Clato-ficciä, mutta ne kaikki jää aina keskeneräisiksi. Tää on yksi niistä monesta (tai yksi niistä parista, jotka ei ole kesken), ja tän mä väsäsin just äsken ja päätin pistää tännekin. Lyhyt oneshot vähän erilaisella Clatolla kuin mitä mä olen joskus kirjoittanut, mutta toivotaan että joku pitää.Vähän liian myöhään
Kun Cato suuteli Clovea ensimmäisen kerran, siinä ei ollut mitään kaunista. Siinä ei ollut mitään, mikä olisi saanut jommankumman tuntemaan jotakin ihanaa, ei mitään, mikä olisi sillä hetkellä muuttanut heidän välinsä. Kumpikaan tuskin edes tiesi, miksi se suudelma tapahtui. Se vain tapahtui, eikä Clove olisi halunnut puhua siitä ellei se olisi tapahtunut uudestaankin. Vaikka eivät he puhuneet silloinkaan.
He eivät olleet ystäviä. He eivät edes tunteneet toisiaan, vaan näkivät joka päivä harjoitellessaan Nälkäpeliä varten. He molemmat halusivat päästä sinne joskus. Välillä he juttelivat, harjoittelivat yhdessä, tekivät asioita mitkä eivät koskaan merkinneet yhtään mitään. Clove iski Caton käsiä nyrkeillään ja Cato sanoi aina, ettei se ollut tarpeeksi. Clove vihasi sitä kun häntä arvosteltiin, ja hyvin useiden päivien jälkeen Caton iho oli naarmuilla ja mustelmilla, mutta Cato ei välittänyt. Ei välittänyt Clovekaan, vaikka Cato iski hänen silmänsä mustaksi suhteellisen liian usein.
Se vain tapahtui. He olivat harjoittelemassa, ja jossain vaiheessa tappelu muuttui suudelmaksi. Ei niissä kahdessa asiassa tosin paljon eroa ollut. Cato suuteli Clovea ja Clove vastasi suudelmaan, mutta hän painoi kynsiään yhä pojan ihoon ja Caton kädet puristivat hänen hiuksiaan liian lujaa. Hassua oli, että Clove oikeastaan piti siitä. Kun se jatkui, hän vain kuvitteli, ettei se koskaan voisi satuttaa ketään. Kukaan ei tiennyt siitä, ja välillä hekin käyttäytyivät niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
Clove tajusi sen vasta Capitolissa, kun he istuivat keskellä yötä vierekkäin sängynreunalla. Cloven ranteet olivat punaiset ja Caton kaulassa oli Cloven hampaanmuotoisia jälkiä, ja normaalisti jompikumpi heistä olisi jo lähtenyt esittämään, ettei äskeistä ollut olemassakaan. Sen sijaan Cato otti kiinni tytön kädestä ja puristi niin hellästi, että se olisi voinut olla pelkkää kuvitelmaa. He tuijottivat toisiaan pitkään, ja Clove näki pojan silmissä kerrankin jotain muuta kuin pelkkää tyhjää sinistä.
Seuraava suudelma olisi hyvin voinut olla heidän ensimmäisensä. Ei sekään kovin ihmeellinen ollut, mutta se oli erilainen. Se oli niin pehmeä ja kevyt, että tuntui kuin Cato olisi pelännyt särkevänsä Cloven. Tietenkään se ei ollut totta. Eihän Clove mennyt rikki. Clove oli vahva, Clove oli
tappaja ihan niin kuin Catokin. Ei silloin voinut mennä rikki ainakaan ulkoa. Sisältä kaikki oli jo aikoja sitten alkanut haljeta pieniksi erillisiksi palasiksi, jotka vasta nyt irtosivat toisistaan ja murenivat jonnekin, mistä Cloven oli kerättävä ne kokoon vain muiden edessä. Kun hän oli kahdestaan Caton kanssa, sitä ei tarvinnut tehdä. Jos he olisivat tajunneet sen aiemmin, ehkä he eivät olisi edes menneet Nälkäpeliin. He vain tajusivat sen liian myöhään, eikä mitään voinut peruuttaa.
He olivat Vyöhykkeeltä 2. He olivat ammattilaisia. Clove alkoi vihata Capitolia, vaikkei kukaan olisi sitä uskonut.
Kuolisiko hän, kuolisiko Cato, mitä sen jälkeen tapahtuisi? Clove ei ollut koskaan kuvitellut että hän voisi rakastua, mutta hän tiesi sen olevan rakkautta. Ja hän tiesi Caton rakastavan häntä viimeistään silloin, kun sekin oli jo liian myöhäistä. Kun Clovea ei voinut enää pelastaa, kun Caton ääni kuulosti pelokkaammalta kuin se oli koskaan ollut, kun Cloven viimeinen sana oli
Cato, kun hän loppujen lopuksi kuoli pojan käsivarsille.
Kaikki vain tapahtui koko ajan vähän liian myöhään.
