"Et ole ainoa järkevä täällä luokassa" Draco sanoi ja nyökkäsi kuherteleviin ihmisiin heidän ympärillään. "Enkä kestä istua tuolla koko aikaa yksin. Jopa sinun seurasi kelpaa."kirjoittaja: jaina
ikäraja: S
genre: pieni fluffy, draama, tuplaraapale
paritus: Dramione, maininnat Harry/Ginny ja Neville/Luna
©: en omista HP maailmaa / i do not own the HP world
&: vähän tällaista pientä tuplaraapaletta. Tämä kuvaa aika hyvin minunkin ajatukseni - inhottavaa kun muut ympärillä vaan kuhertelee eikä huomaa toisia.
Osallistuu haasteisiin One True something 20 hahmolla Hermione Granger ja OTP10 2.0 parituksella Dramione.
Hermione katseli ympärilleen muodonmuutoksien luokkahuoneessa. Professori McGarmiwa oli mennyt opettajien huoneeseen hakemaan lisää pergamenttimonisteita ja käskenyt oppilaiden jatkaa itsenäisesti opiskelua sen aikaa.
Hermione pyöräytti silmiään ja kiristi ponihäntäänsä.
Itsenäistä opiskelua, totta tosiaan, tyttö ajatteli. Hänen lähettyvillään Harry ja Ginny vaihtoivat suudelmia, Ron hymyili edessään istuvalle korpinkynsitytölle ja Luna ja Neville taikoivat yhdessä sydämenmuotoista kukkaköynnöstä. Hermione istui yksin melko edessä luokkahuonetta ja näpersi kaapuansa.
Hermione ei
kaivannut kumppania, mutta olisi halunnut edes ystävänsä takaisin – ystävät, jotka olivat niin syventyneitä rakkauspuuhiinsa että vaikuttivat olevan lemmenjuoman alaisina kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa koko viikon.
Jonkun, jolle puhua järkeviä, tyttö ajatteli lähes epätoivoisena ja puri alahuultaan. Hänellä oli hieman kylmäkin.
Tytön hämmästykseksi hän ei ollut ainoa yksinäinen. Draco Malfoy, joka istui yksin lähellä häntä, nousi paikaltaan ja istahti Hermionen viereen. Tyttö haistoi hyvätuoksuisen pesuaineen ja ymmärsi sen olleen yksi tuoksuista, jonka haistoi lemmenjuoman höyryistä. ”Miten menee, Granger?” Malfoy virnisti ja katsoi tyttöä. Hermione tuijotti häntä hämmästyneenä miettien mitä Malfoy oikein juonitteli. ”Et ole ainoa järkevä täällä”, poika selitti tytön hämmästyneen ilmeen nähdessään ja nyökkäsi kuherteleviin ihmisiin. ”Enkä kestä istua tuolla koko aikaa yksin. Ajattelin jopa sinun seurasi kelpaavan.”
Hermione olisi luultavasti kurtistanut kulmiaan pojan sanoille, mutta nähdessään Malfoyn hymyilevän kokeeksi varovaisennäköisenä kulmiensa alta, hymyili yhtäkkiä Hermionekin.
Jos luit tänne asti niin heitä kommentti! (-;