Disclaimer: En omista Tove Janssonin luomuksia enkä ansaitse mitään hänen hahmoillaan leikkimisellä.
Otsikko: Mörönkarkoituksesta
Kirjoittaja: Venom
Beta: -
Fandom: Muumit
Ikäraja: S
Genre: Draama, huumori
Summary: ”Mitä nyt, Hemuli?” poliisimestari kysyi. ”Onko Haisuli taas tallonut kukkiesi päälle?”
A/N: Ööh. Tämä on sensuroimaton versio alkuperäistekeleestä. Syyttäkää pokkapokeria, Riiku Amintaa ja outoa huumorintajuani. Ole hyvä, Riiku. Ja parempi olla tyytyväinen nyt...
Mörönkarkoituksesta
”TÄMÄ-EI-VOI-JATKUA-NÄIN!”
Poliisimestari kohotti hämmästyneenä katseensa lehdestään. Oli ennenkuulumatonta, että Hemuli tuli tuolla tavoin sisään hirveästi huutaen, mutta vielä ennenkuulumattomampaa oli, ettei Hemuli näyttänyt olevan edes pahoillaan käytöksestään.
”Mitä nyt, Hemuli?” poliisimestari kysyi. ”Onko Haisuli taas tallonut kukkiesi päälle?”
”Kun olisikin”, Hemuli ärähti. ”Tämä on paljon vakavampaa. Mörkö on vieraillut meillä jo viikon ajan, ja se jäädyttää koko pihan joka ikinen kerta. En kestä enää”, Hemuli voihkaisi ja paukautti päätään seinään. ”Kun vain ajattelenkin, miten monta arvokasta kasvia olen menettänyt sen pahuksen takia...”
Poliisimestari kurtisti kulmiaan. ”Minkä minä sille mahdan? Mörkö ei ole kovin älykäs. Ei se ymmärrä lähteä.”
”Etkö voisi edes karkottaa häntä virallisesti Muumilaaksosta?” Hemuli kysyi toiveikkaasti. ”Edes kuukaudeksi? Niin pitkäksi aikaa, että kasvukausi menee ohi?”
”En minä tiedä...”
”Ole kiltti”, Hemuli pyysi ja katsoi poliisimestaria oikein anovasti. ”Tai sitten minä karkotan itse itseni. Olen kuullut, että toisella puolen laaksoa kukat kasvavat oikein hyvin eikä siellä ole Möröstä kuultukaan.”
Nyt poliisimestari vasta huolestui. Oli vakavaa, jos Hemuli oikeasti harkitsi lähtemistä. Muumilaakso ei ollut Muumilaakso ilman Hemulia ja hänen hulluja ideoitaan. Itse asiassa Muumilaakso ei olisi mitään ilman sen kaikkia asukkaitaan. Yhden henkilön menetys ei yleensä vaikuttaisi kovin paljon, mutta silti. Oli Mörkökin toki jonkinlainen asukas, mutta hänestä ei ollut kuin harmia. Ikävä totuus, mutta Mörölle pitäisi tehdä jotain.
”Selvä”, poliisimestari sanoi tarmoa uhkuen. ”Mörkö on poissa ennen kuin ehdit sanoa hupsis vain.”
”Hupsis vain”, Hemuli sanoi, muttei Mörkö mihinkään hävinnyt.
*
Huohotus ja puuskutus oli niin äänekästä, että poliisimestari pelkäsi sen kantautuvan toiselle puolelle Muumilaaksoa. Hän ja Hemuli juoksivat suorastaan henkensä edestä, mutta selkäpiissä karmiva kylmyys ei tuntunut edes lieventyvän ankarasta juoksemisesta huolimatta.
”Mörköä ei tainnut häätöilmoitus juuri hetkauttaa.”
”Jääräpäinen kaveri”, poliisimestari sanoi ja rapsutti päälakeaan. Hänellä oli aavistus, ettei Mörkö edes ymmärtänyt mistä oli kyse, muttei viitsinyt alkaa selitellä omia teorioitaan. ”Ei häipynyt.”
”Ei”, Hemuli parkaisi, ”ja istuu vielä perhana kukkaistutusteni päällä! Tuoreet taimeni! Nyt tämän miehen pinna paloi lopullisesti.”
Poliisimestari vilkuili vuoroin Hemulia, vuoroin Mörköä. Tai sitä Möykkyä jonka oletti olevan Mörkö. He olivat juosseet puskaan piiloon valtavan örähdyksen saattelemana, eikä edes rohkealla poliisimestarilla ollut enää kanttia lähteä uhmaamaan valtavaa otusta toista kertaa.
”Näyttää siltä, että minä muutan.”
”Ei tule kuuloonkaan!” poliisimestari huusi ja hiljensi sitten peloissaan siitä, että Mörkö voisi kuulla ja lähestyä heitä. ”Tai siis. Mehän voimme... tuota...”
”Me voimme mitä?”
”Tuota... muuttaa kaikki!”
”Kaikki? Oletko ihan sekaisin? Ei kukaan ole niin typerä että muuttaa koska yksi vanha hullu muuttaa Mörön takia...”
Poliisimestari oli melkein varma siitä, mutta niin vain kävi, että koko Muumilaaakso muutti Tahmatassua ja Vilijonkan perhettä myöten toiseen laaksoon. Koska Vilijonkka oli sentään itsekin melkoinen puutarhuri eikä kestänyt ajatusta narsissiensa menetyksestä, eikä Muumimammakaan tahtonut meloniensa kuihtuvan.
Ja Mörkö kun ei ollut mikään yöeläin vaikka yöllä liikkuikin, hän ei koskaan löytänyt uuteen Muumilaaksoon. Hän vaelteli ympäri autioitunutta laaksoa, eikä luultavasti edes huomannut mitään eroa entiseen. Joskus hän kyllä sattumalta löysi uuden Muumilaakson reunalle, mutta kääntyi heti takaisin, koska oli tottunut elämään entisellä reviirillään.
Ja koska hän sai nyt vaeltaa laaksossa täysin vapaasti ilman, että Muumipappa tuli terassille haulikko kädessä tai että Vilijonkka ilmestyi tyhjästä hirveästi kirkuen, vanha Muumilaakso jäätyi lopulta kokonaan. Mutta eihän sitä Mörkökään huomannut, koska hänen ruumiinlämpötilansa ei muuttunut, eivätkä muut Muumilaakson asukkaat, koska he eivät koskaan uskaltaneet palata vanhaan Muumilaaksoon.
Mutta kuulopuheista huolimatta Hemulin kasvit eivät viihtyneet uudessa laaksossa, koska se oli entistä Muumilaaksoa alempana ja hallan takia kasvukausi oli lyhyempi. Hän siirtyi lopulta postimerkkeihin ja vuosien saatossa kaikki unohtivat, miksi olivat uuteen laaksoon muuttaneet. Paitsi poliisimestari, joka sadatteli vieläkin että oli unohtanut ainoat käsirautansa entiseen muumilaaksoon eikä saanut Haisulia mitenkään ruotuun.
