Title: Kahviaddikti
Author: creep
Pairing: Ed/Roy
Genre: humor, chanslash
Rating: k-11
Fandom: Fullmetal Alchemist
Summary: Roy hiljeni kesken lauseen, kun hän tajusi, että Ed piteli käsissään mukia. Höyryävää mukia, josta tuttu, hurmaava tuoksu leijaili hitaasti Royn luokse, tunkeutui Royn aisteihin. Ed piteli käsissään kahvimukia. Mukia, joka oli täynnä mustaa kahvia…
A/N: Kipeänäkin voi ottaa ilon irti. :--DTämä idea pomppasi pieneen päähäni ties mistä, mutta jo ideasta hihittelin. Pidän tästä, pakko myöntää. Toivottavasti tekin pidätte!
Kahviaddikti
Roy Mustang joi liikaa kahvia ja tiesi sen. Viisi kuppia vahvaa, mustaa kuppia aamulla… Ainakin viisitoista työpäivän aikana… Ja vähintäänkin muutama illalla, jotta uni tulisi. Roy rakasti kahvia, sen suloista, viettelevää, täyteläistä tuoksua… Sen taivaallista, makuhermoja hellivää makua… Se poisti päänsäryn ja äreyden, se oli kuin rakas ystävä pitkän pimeyden jälkeen... Roy rakasti kahvia liikaa ja tiesi sen. Joten hän oli – ainakin yritti olla – lakossa. Se oli vaikeampaa ja tuskaisampaa kuin Roy oli kuvitellut. Se oli kuin painajainen keskellä kirkasta päivää.
”Huomenta. Kuulin, että olet kahvilakossa.” Roy nosti katseensa, kohdatakseen alamaisensa Edward Elricin piruilevan ilmeen. Hän totesi mielessään, että painajainen sen kun paheni.
”Olet kuullut aivan oikein, Teräs. Sinunkin tulisi rajoittaa kahvin juontiasi ja siirtyä maitoon, saattaisit jopa –” Roy hiljeni kesken lauseen, kun hän tajusi, että Ed piteli käsissään mukia. Höyryävää mukia, josta tuttu, hurmaava tuoksu leijaili hitaasti Royn luokse, tunkeutui Royn aisteihin. Ed piteli käsissään kahvimukia. Mukia, joka oli täynnä mustaa kahvia…
Roy ei miettinyt kahdesti, kun hän pomppasi ylös tuolistaan, kiersi pöydän ja oli juuri tempaisemassa Edin mukin itselleen, kun tämä salamannopeasti kohotti mukin huulilleen – ja… ja joi. Roy tuijotti hetken poikaa järkyttyneenä, kunnes ymmärsi napata mukin Edin käsistä ja jäi sitten tuijottamaan aina yhtä surkeaa näkyä, täysin tyhjää mukia.
”Sinä – sinä vitun kakara…” Ed virnisti leveästi. Aivan liian leveästi.
”Mitä? Kai minä saan rauhassa juoda kahvini?”
Roy käsitti, että Ed oli taatusti varta vasten tullut kahveineen hänen toimistoonsa, juonut kahvinsa hänen, Royn silmien edessä ja katseli häntä nyt tyytyväisesti virnuillen. Julmaa, todellakin julmaa.
Ja samassa Roy käsitti jotain muutakin: Ed oli juuri juonut kahvia… Vahvaa, mustaa, mitä todennäköisimmin juuri sitä täydellisen oikeaa merkkiä, jota löytyi armeijan varastoista kilokaupalla. Ja Ed oli juuri juonut sitä kupillisen… Joten, Edin suussa täytyi maistua kahvi erittäin vahvasti…
Roy – aivoineen, jotka eivät toimineet kunnolla kahvivajeen takia – ei jäänyt harkitsemaan, vaan tarttui Ediä tämän niskasta ja veti pojan itseään vasten, painaen huulensa toisen huulille ahnaasti. Roy tuskin huomasi, kuinka Ed päästi tukahtuneen älähdyksen, koska sillä hetkellä Roy ei todellakaan ehtinyt huomioida yhtään mitään muuta kuin sen faktan, että hän oli taivaassa. Roy tunki kielensä rajusti Edin suuhun ja maistoi entistäkin paremmin vastajuodun kahvin, oi kyllä, se oli täydellistä. Roy tunkeutui Edin suun joka kolkkaan, jotta varmasti saisi itselleen kaiken mahdollisen kahvin maun. Se oli kuin Royn rakastamaa kahvia lisämausteilla, ehkä cayennenpippuria tai vastaavaa… Yllättävän hyvä yhdistelmä.
Edin huuletkin tuntuivat mukavan pehmeiltä, eikä tämän kielensä, joka hankasi Royn omaa vasten, tuntunut sekään lainkaan pahalta, päinvastoin itse asiassa ja – ja… Edin huulet…? Edin suu? Edin… kieli? Edin huokaisu, Edin kädet tarrautuneina Royn takin selkämykseen. Samassa Roy jähmettyi paikoilleen, jolloin he molemmat vetäytyivät irti toisistaan hämmästyttävän nopeasti, kummatkin jäivät tuijottamaan järkyttyneinä toisiinsa. Roy ehti huomata, että Edin posket hehkuivat vaaleanpunaisina, kunnes poika ryntäsi ulos hänen toimistostaan. Roy hieraisi niskaansa hämmästyneenä ja istahti takaisin tuolilleen, sillä hän tiedosti, että seisominen keskellä toimistonsa lattiaa ei vaikuttanut kovin fiksulta.
Hetken äskeistä sulateltuaan, Roy tuli siihen tulokseen, ettei hänen ensimmäinen päivänsä kahvilakossa ollut onnistunut todellakaan hyvin… Mutta hän oli joka tapauksessa onnistunut olemaan juomatta kahvia. Hänhän oli vain maistanut sitä hieman, vai mitä…? Erittäin epäsuorasti vielä kaiken lisäksi. Ja jos tarkkoja oltiin, Roy oli melko varma, että hän oli juuri maistanut elämänsä parasta kahvia. Ehkä kahvilakko ei ollut sittenkään niin paha asia kuin mitä Roy oli kuvitellut…
Ed oli ryntäillyt puoli tuntia sinne tänne, miettinyt ainakin tunnin ja lopulta tullut siihen tulokseen, että: voi luoja. Roy Mustang oli suudellut häntä ja millä tavalla… Muisteleminenkin sai Edin mahanpohjan nyrjähtämään ja pahasti. Ed oli – salaisesti totta kai – haaveillut siitä jo pienen ikuisuuden, mutta että se oikeasti tapahtui, oli sanomattakin selvää, että sellaista täytyi sulatella. Loppujen lopuksi, Ed tuli siihen tulokseen, että hän päätti vastedes juoda reilusti kahvia ennen Royn toimistoon menemistä. Pitihän hänen pomonsa oloa helpottaa jollain tapaa… Eikä se, miten tämä helpottaminen tapahtui, ollut Edillekään pahitteeksi, päinvastoin… Ed toivoi, että Roy olisi kahvilakossa ja kauan.
// Beyond lisäsi fandomin alkutietoihin.