Nimi: Kesäinen unelma
Kirjoittaja: Milza
Beta: Ystäväiseni Lotta
Ikäraja: K-11
Fandom: Twilight
Paritus: Edward/Bella/Carlisle (+ perusparitukset)
Tyylilaji: Romance, fluff, angst
Vastuuvapaus: Hahmot (+miljööt) kuuluvat Stephenie Mayerille, ei minulle (... vaikka kuinka kovasti haluaisin omistaa (ainakin) Carlislen
)
A/N: Tämä on siis
ensimmäinen ficcini jonta olen
ikinä kirjoittanut, joten älkää kuolko. Vuodenaikana on (yllätys yllätys) kesä, ja kaikki muut paitsi Bella, Edward ja Carlisle häippäävät jonnekin kuukauden ajaksi. Siinä sitä sitten sattuu ja tapahtuu vähän kaikenlaista. Hope you like, tein parhaani ja toivottavasti se riittää. Taistelin aika kauan sen kanssa että viitsinkö julkaista jos saan pelkkää kuraa niskaan. Toivonkin siis, että annatte rakentavaa palautetta
ALKU on aina vähän kökköinen, mutta parhaani yritän ja päläpälä. Ja jos tästä nyt puuttuu joku hieno alkujuttu niin.. Sori taas.
+ minähän tosiaan olen vielä
pieni kakkapylly ja käyn ylä-astetta, kirjottelen siis aika hitaasti kun näitä loppukevään kokeita sun muita pakkautuu mukavasti. Sekin voi selittää sitä että tulee lyhyinä pätkinä (+kokemattomuus). Toinen & kolmas luku jo valmiina kirjotettuna niin kattoo nyt sitten ja semmosta (:
++ toivottavasti siellä ei ole kamalaa kasaa kirjotusvirheitä, luotan Lottaan
♥
Luku 1. Kun kaikki alkoi"Alice.. Et saa... Keuhkoni...", Bella ähkäisi ja pääsi sitten puhjahtamaan karkuun Alicen siskonrakkautta sykkivästä halauksesta. "Voi Bella, me emme näe kuukauteen! Ymmärtäisit nyt", Alice naurahti heleästi ja siirtyi sitten seisomaan Jasperin viereen, joka heitti viimeiset matkatavarat auton takakonttiin. Bella virnisti hieman ja nyökkäsi sitten. Ajatella, että yli puolet porukasta katoaisi lomailemaan eri puolille Eurooppaa. "Muistakaa tuoda tuliaisia", Bella sanoi lapsenomaisesti ja näytti sitten kieltään. "Tietenkin muistamme, ja yritä sinä pitää kuri ja järjestys täällä. Noista miehistä ei koskaan voi olla niin varma...", Alice sanoi ja vinkkasi silmäänsä. Carlisle ja Edward heittivät toisilleen katseet, jotka välittivät sanattomasti jotain siihen viittaavaa että Bella se on, jota pitää kaitsea. Kaikkien pihallaolijoiden katseet kääntyivät talon ovelle, kun Rosalie asteli mustissa korkokengissään portaat alas. Hale heilautti vaaleita hiuksiaan ja hymyili ehkä hieman ylimielisen hymyn. Ei aikaakaan kun Rosalien takaa käveli laukkuvuoren taakse piiloutunut Emmett. "Eiköhän tässä ole kaikki... Toivon mukaan", hän sanoi ja kippasi Rosalien matkavarusteet autonsa takapenkille. Bellan virnistys laantui hetken päästä hymyksi, kun hänen katseensa siirtyi Esmeen. Hän ja Carlisle olivat niin uskomattoman kaunis pari, että Bellaa melkein hävetti ettei hän ollut yhtä uskollinen Edwardille, kuin Esme oli Carlislelle. Bella tunsi laiminlyövänsä Edwardia, kun oli koko alkukesän ollut tekemässä kaikkea muuta kuin olemassa Edwardin kanssa.
Hetkelliset hyvästit lähtijöille heitettyään Bella, Edward ja Carlisle kävelivät takaisin Cullenien asuntoon katsomaan eteisen ikkunoista, kun autot kaartoivat pois pihasta. "Minulla on paperitöitä, mutta etteköhän te isot lapset tule toimeen keskenänne sen aikaa", Carlisle sanoi kaksikolle hyväntahtoisesti ja katosi sitten yläkertaan työhuoneeseensa. Bellan olisi kovasti tehnyt mieli heittää joku hyvä juttu siihen väliin, mutta hän ei tohtinut tehdä itsestään pelleä, koska olisi täällä kuitenkin kuukauden ajan noiden kahden seurassa. Charlie tosin oli itsekseen kotona, mutta hänet tuntien siellä oli tälläkin hetkellä kunnon penkkiurheilut menossa eikä hänellä olisi lainkaan tylsää. Edward nappasi Bellan kevyesti syliinsä ja hymyili tälle. "Olisiko neidillä jotain toiveita täksi illaksi?", hän tiedusteli ja kantoi Bellan omaan huoneeseensa. Bella hymyili vähän ja pudisteli päätään, kun Edward laski hänet lattiatasolle. "Ei oikeastaan. Ajattelin tosin sitten iltasella käydä suihkussa. Entä sinä?", ruskeahiuksinen neiti kysyi. "Käyn metsällä, eipä tässä muuta", Edward vastasi. "Voisin ehkä varastaa pari suudelmaa, jos se sopii", hän lisäsi vielä ja sipaisi viileällä kädellään ensin Bellan hiuksia, sitten poskea. "Kuulostaa hyvältä", Bella sanoi ja painoi hellästi huulensa Edwardin omille. Suudelma oli rakastava, ellei täydellinen. Mutta Bella olisi voinut vannoa, että siitä puuttui kuitenkin jotain. Sitä hän ei toki sanonut ääneen ja oli taas tuhannen helpottunut siitä, ettei Edward pystynyt lukemaan hänen ajatuksiaan.
Aika kului yllättävän nopeasti. Aurinko oli laskenut mailleen ja ulkoilma kävi viileäksi. Edward kävi sulkemassa yhden huoneensa ikkunoista, ettei Bellaa paleltaisi. He olivat höpötelleet koko alkuillan toisilleen kaikenmoisia siirappisia rakkaudentunnustuksia. Bella rakasti sitä, mutta silti jotain uupui edelleen. Mutta mitä? Sitä hän ei tiennyt. "Minä menen nyt, tulen aikanaan takaisin. Olet varmasti jo nukkumassa silloin", Edward sanoi ja Bella kömpi istumaan. Ruskeahiuksinen nuori nainen käveli Edwardin luokse ja suukotti tätä lyhyesti huulille. "Älä telo itseäsi", hän kiusoitteli ja Edward naurahti vastaukseksi. "Hyvää yötä, rakas", nuorimies sanoi ja katosi toisesta, avonaisesta ikkunasta pihalle. Sitten hän katosi yön pimeyteen.
Isabella otti vaatekaapista syliinsä puhtaat alusvaatteet, tummansiniset farkkulegginsit ja oranssin flanellipaidan. Hän avasi Edwardin huoneen oven ja pujahti käytävään. Talossa oli niin hiljaista, että olisi voinut luulla Bellan olevan siellä aivan yksin. Tohtori Carlisle Cullen tosin istui mitä luultavimmin edelleen työhuoneessaan. Bella muisti unohtaneensa pyyhkeen makkariin, joten palasi vielä sinne. Eihän hän omia pyyhkeitään Cullenien kylppäriin ripustellut, vaan otti tarpeen vaatiessa aina kotoa mukaan ja säilytti laukussa. Bella punnitsi asioita hetken verran mielessään, heitti vaatteensa siihen divaanin päälle ja kietaisi pyyhkeen ympärilleen. Sitten hän otti puhtaat vaatteet vapaaseen käteensä, toisella kädellään hän piti kiinni pyyhkeestä ettei se tipahtaisi jalkoihin. Se olisi tosi noloa, varsinkin jos täällä olisi koko perhe koossa. Bella naurahti hiljaa ajatukselleen, se ei olisi lainkaan mahdoton tapaus. Ruskeahiuksinen kipitti rappuset alas ja kääntyi sitten oikeaan. Samalla hän törmäsi johonkin, joka ei onneksi ollut kova. "No voi...", Bella huokaisi ja oli juuri kumartumassa poimimaan lattialle tippunutta vaatepinkkaa, kun joku toinen käsi tarttui vaatteisiin. Siinä silmänräpäyksessa Isabella punastui pahemmin kuin aikoihin, ja suoristi ryhtiinsä. Siinä hän seisoi, Bellan edessä. Carlisle Cullen, Bellan vaatteet vasemmassa kädessään.